Miten pääsisin eroon turhasta harmittelusta?

Tänään esim. harmittaa kun en päässyt uimaan, kävin tosin ulkona lenkillä, mutta kun olisi kiva ollut mennä myös uimaan.



Järjetöntä joo, mutta kiva kun on joku muukin näin seko :)

hankkikaa elämä

kuin että pienet on murheet.

t. kuolemansairaan läheinen

Ettekö tajunneet pointtia? Ottaa päähän kun voikin harmittaa näin pienet asiat. En mä ainakaan (2) halua näistä ottaa ongelmaa kun on suurempiakin murheita mulla myös, mutta kun kaikesta pitää ottaa ongelma, mm. just tästä mistä kerroin.

Minulla on kyllä ihan elämääkin, uskokaa pois;o) ja läheisini kuoli hiljattain, eli ymmärrän kyllä asioiden mittasuhteita! Työssäni olen myös vaikeiden asioiden äärellä jne.



Silti tällaiset pikkujutut harmittavat kovasti ja sitä ihmettelenkin, haluaisin päästä siitä myös eroon! Jotenkin ajattelen juuri elämän ainutkertaisuutta ja suren sitten tilanteita, jotka menevät ohi tai jotain sinnepäin - toivottavasti joku edes ymmärsi, mitä tarkoitan...



ap

Olen mietttinyt, että omalla kohdallani voi johtua siitä kun olen ollut aina ns. kiltti tyttö ja tunnollinen ihminen. Jotenkin tuntuu, että kaikki pitäisi tehdä täydellisesti aina ja jos en näin tee niin tulee hirveä olo.



Mikä tähän sitten auttaisi... sen kun tietäisi!



2

Lapseni olisi päässyt juhlissa eteen laulamaan ja olisi siitä kovasti tykännyt, pienelle tytölle suuri ilo!



Kyseiset juhlat eivät toistu, joten ainutkertaisen tilaisuuden menettäminen tuntuu kurjalta.



Muutenkin minun on vaikea luopua yhtään mistään - miten siitä tunteesta sitten pääsisi eroon? Muistoja kerään ja säilön...