Jos uusi mies adoptoisi lapseni..

Tuskin uusi mies haluaa adoptoida vieraan miehen lapsen.

Tarvitaan suostumus.

Jos isä on isä virallisesti, niin täytyy kysyä. Lisäksi sinun kannattaa olla naimisissa uuden miehesi kanssa, ennenkuin adoptio suoritetaan.

Jos huoltajuus on sinulla ei biologisella isällä ole lapsen asioihin mitään sananvaltaa.

Iloinen asia että olet löytänyt hyvän miehen ja lapsi on saanut isähahmon! :)

Vierailija kirjoitti:

Jos huoltajuus on sinulla ei biologisella isällä ole lapsen asioihin mitään sananvaltaa.

Iloinen asia että olet löytänyt hyvän miehen ja lapsi on saanut isähahmon! :)

Valitettavasti ei ole näin yksinkertaista. Jos isyys on vahvistettu, ts.isä on tunnustanut lapsensa ei oikeutta lapseen voi viedä mieheltä. Vaikka äiti olisi yksinhuoltaja on isällä tspasmisoikeus, se on lakiin kirjoitettu lapsen etua ajatellen. Se että isää ei kiinnosta ja huoltajuus äidillä, ei poista isän oikeuksia lapseensa. Valitettavasti. Itse aikanaan vastustin isyyden selvittämistä samaisesta syystä, eikä mies tajunnut perätä oikeuksiaan, tai siis sitä ei kiinnostanut virallisesti olla isä. Lapseni jäi virallisesti isättömäksi, täsdä tapauksessa adoptio on mahdollinen. Tosin se vaatii sen avioliiton, muuten lapsen kaikki oikeudet siirtyy äidiltä tälle adoptoijalle. Itse olen näitä samoja asioita joutunut käymään läpi lakimiehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin uusi mies haluaa adoptoida vieraan miehen lapsen.

Sä raidat tuntea "miehiä", kun oikeaa miestä asia ei vaivaisi tuon taivaallista jos rakastaa naistaan ja hänen jälkeläisiään. Ihme mikki hiiriä tekin tunnette, pienisieluisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin uusi mies haluaa adoptoida vieraan miehen lapsen.

Sä raidat tuntea "miehiä", kun oikeaa miestä asia ei vaivaisi tuon taivaallista jos rakastaa naistaan ja hänen jälkeläisiään. Ihme mikki hiiriä tekin tunnette, pienisieluisia ihmisiä.

En ole äskeinen. Mutta huomautan, että ollakseen isähahmona lapselle ei tarvitse adoptoida häntä. Tosimies osaa myös antaa tilaa sille biologiselle isälle (tai mahdollisuudelle, että biologinen isä myöhemmin löytää roolinsa). Adoptiossa viedään lapselta oma suku pysyvästi, eikä siksi mielestäni siihen pitäisi ryhtyä jos on mitään toivoa isän ja lapsen lähenemisestä.

Tarvitsee biologisen isän suostumuksen. Mulla kävi "tuuri", kun mun vanhimman lapsen isä ei halunnut ollenkaan meidän elämään, niin hän ehdotti itse, kun kuuli minun menneen naimisiin, että mieheni adoptoisi lapsen. Syy oli tietenkin rästiin menevät elatusmaksut. Sittemmin hän kuoli alkoholistina 40-vuotiaana. Olen iloinen siitä, että hän tunnusti lapsen,se merkitsee paljon lapselleni,vaikka hän ei halunnut koskaan etsiä biol isäänsä. Lapseni on jo 30v

Niin toisaalta on kuten edellinen kirjoitti. Tosin ei mummoja ja ukkejakaan tunnu siellä puolella kiinnostavan sen paremmin omat lapset kuin lapsen lapsetkaan. Aluksi siis yritin saada kiinnostumaan.. En suinkaan esitellyt. Uuden isän puolelta innokkaat isovanhemmat ja sukulaiset. Ollaan naimisissa. Yhtenä asiana mietityttää lapseni eriarvoinen asema meidän yhteiseen omaisuuteen mahdolliseen yhteiseen lapseen verrattuna. Samanlaisena lapsena kasvaa ja saisi 1/4 perinnöksi. Mieheni on omasta halustaan 'isä'

Ap

Otakaa sossuun yhteyttä ne kertoo toimenpiteet.

Kaverin uusi mies adoptoi vanhimman lapsen, joka oli nuoruyden pelehdinnän tulos. Eli se mies ei ollut edes lapsestaan tietoinen.. kaverikin muisti hämärästi sällin etunimen.

Aikansa yrittivät jäljittää tyyppiä, mutta sossu suostui pistämään aaian eteenpäin ja adoptioprosessi saatiin käyntiin.

Pari vuotta adoption täytäntöön panosta tää bioisä tuli kadulla vastaan. Oli ollut Intiassa reppureissulla muutamia vuosia.. Hänelle adoptio on ok ja toivotteli jatkoja. Kaveri antoi osoitteensa, jos haluaa joskus lasta kuitenkin tavata..

Nyttemmin etelä-amerikassa repounsa kanssa. Lähettelee kortteja. Oman elämänsä Nuuskamuikkunen.