Lue keskustelun säännöt.
Kuinkahan iso osa suhteista on vaan kulissia?
23.02.2016 |
Että ollaan yhdessä kun on oltu ennenkin.
Kun on lapset.
Kun on asuntolaina.
Kun on koira.
Kun on ne sukulaiset.
Kun tytär kirjoittaa vuoden päästä?
Kun on se lomamatkakin varattu?
Oma lähipiiri on ainakin melko tyytymätöntä porukkaa ja silti harva eroaa. Tyypillistä on kyllä ns poikien reissut ja tyttöjen reissut. Siellä kerätään voimia toisen miehen/naisen kanssa, jotta jaksaa taas kotona vaipparallia. Tosi moni valittaa, että ei ole kipinää, ei ole seksiä, ei ole muuta yhteistä kuin nämä lapset ja lainat.
Onko elämän pakko olla ihan perseestä? Kannattaako erota, jos tuntuu, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella?
Voiko ihminen ylipäätään olla ikinä täysin onnellinen?
Kommentit (20)
Veikkaisin, että aina vaan pienempi osa suhteista on kulissia, koska eroaminen on niin helppoa ja hyväksyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mike kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät yleensä kaltaistensa parissa.
Tämän huomaa mm työpaikalla. Pikkujouluissa avaudutaan kuinka huonosti asiat on ja petetään. Sama harrastuksessa. Sama myös vanhempieni ikäisten ihmisten parissa.
En usko että loppujen lopuksi monikaan suhde on kulissia. Monenlaisia vaiheita toki on, mutta Oman Ihmisen kanssa sitä vain viihtyy ja elämä on mukavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet kateellinen
Ai siitä että voidaan huonosti suhteessa ja petetään aina tilaisuuden tullen? Luultavasti en ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sinusta on kulissia? Sekö, että ei olla intohimoisesti rakastuneita ja painuta panemaan heti, kun voidaan?
Iso osa liitoista on tavallista arkea, jossa joskus kaikki ottaa päähän ja joskus se puoliso on maailman ihanin. Ei minusta kulissia ole se, että hyväksyy tavallisen elämän omakseen eikä odota, että aamiaisella on mansikoita ja kuohukermaa.
Useimmat tajuavat, että ei oma tyytymättömyys erossa katoa, samalla tavalla arkea on senkin jälkeen. Jos se vika on minussa, ei ero puolisossa vikaa vie mennessään, sitä kun ei erossa ositeta vaan se jää kokonaan minulle. Ja jos menen uuteen suhteeseen, sama kurja olo puskee sielläkin esiin ensihuuman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinusta on kulissia? Sekö, että ei olla intohimoisesti rakastuneita ja painuta panemaan heti, kun voidaan?
Iso osa liitoista on tavallista arkea, jossa joskus kaikki ottaa päähän ja joskus se puoliso on maailman ihanin. Ei minusta kulissia ole se, että hyväksyy tavallisen elämän omakseen eikä odota, että aamiaisella on mansikoita ja kuohukermaa.
Useimmat tajuavat, että ei oma tyytymättömyys erossa katoa, samalla tavalla arkea on senkin jälkeen. Jos se vika on minussa, ei ero puolisossa vikaa vie mennessään, sitä kun ei erossa ositeta vaan se jää kokonaan minulle. Ja jos menen uuteen suhteeseen, sama kurja olo puskee sielläkin esiin ensihuuman jälkeen.
Yritin sen tuohon aloitukseen muotoilla niin, että se selviää, mitä pidän kulissina. Lähinnä se, että nuristaan tyytymättömänä ja petetään tilaisuuden tullen. Kotona on ankeaa, haetaan onnea muualta. Ollaan tavan vuoksi yhdessä. Lopussa oli myös kysymys, että onko elämän pakko olla paskaa? Jos ei kerran voida hyvin avioliitossa /suhteessa, niin miksi ei tehdä mitään? Auttaako se ylipäätään, että tekee jotain? Muuttuuko joka suhde automaattisesti niin "tylsäksi", että tekee mieli panna muita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinusta on kulissia? Sekö, että ei olla intohimoisesti rakastuneita ja painuta panemaan heti, kun voidaan?
Iso osa liitoista on tavallista arkea, jossa joskus kaikki ottaa päähän ja joskus se puoliso on maailman ihanin. Ei minusta kulissia ole se, että hyväksyy tavallisen elämän omakseen eikä odota, että aamiaisella on mansikoita ja kuohukermaa.
Useimmat tajuavat, että ei oma tyytymättömyys erossa katoa, samalla tavalla arkea on senkin jälkeen. Jos se vika on minussa, ei ero puolisossa vikaa vie mennessään, sitä kun ei erossa ositeta vaan se jää kokonaan minulle. Ja jos menen uuteen suhteeseen, sama kurja olo puskee sielläkin esiin ensihuuman jälkeen.
Yritin sen tuohon aloitukseen muotoilla niin, että se selviää, mitä pidän kulissina. Lähinnä se, että nuristaan tyytymättömänä ja petetään tilaisuuden tullen. Kotona on ankeaa, haetaan onnea muualta. Ollaan tavan vuoksi yhdessä. Lopussa oli myös kysymys, että onko elämän pakko olla paskaa? Jos ei kerran voida hyvin avioliitossa /suhteessa, niin miksi ei tehdä mitään? Auttaako se ylipäätään, että tekee jotain? Muuttuuko joka suhde automaattisesti niin "tylsäksi", että tekee mieli panna muita?
Koska tiedetään, että samanlaiseksi se arki muuttuisi jonkun toisen kanssakin.
En tiedä kulissista, mutta kyllä minä ainakin tiedän monta suhdetta, jossa ollaan kun ei ole muutakaan. Ja tietty esitetään onnellista, mutta vilkuillaan sivulle niin paljon kuin mahdollista. Ja ei, en ole kateellinen. Jos olisin, niin olisin kateellinen kaikille oikeasti onnellisille pareille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ns. Kulissejakin on monenlaisia, vieläkin on varmasti homoseksuaaleja heteroliitoissa, jotkut suojaavat omaa yksityisyyttään ja pysyvät liitossa, vaikka eivät edes asu yhdessä. Edustetaan yhdessä. Suojataan omaisuutta tai vaikkapa poliittista asemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinusta on kulissia? Sekö, että ei olla intohimoisesti rakastuneita ja painuta panemaan heti, kun voidaan?
Iso osa liitoista on tavallista arkea, jossa joskus kaikki ottaa päähän ja joskus se puoliso on maailman ihanin. Ei minusta kulissia ole se, että hyväksyy tavallisen elämän omakseen eikä odota, että aamiaisella on mansikoita ja kuohukermaa.
Useimmat tajuavat, että ei oma tyytymättömyys erossa katoa, samalla tavalla arkea on senkin jälkeen. Jos se vika on minussa, ei ero puolisossa vikaa vie mennessään, sitä kun ei erossa ositeta vaan se jää kokonaan minulle. Ja jos menen uuteen suhteeseen, sama kurja olo puskee sielläkin esiin ensihuuman jälkeen.
Yritin sen tuohon aloitukseen muotoilla niin, että se selviää, mitä pidän kulissina. Lähinnä se, että nuristaan tyytymättömänä ja petetään tilaisuuden tullen. Kotona on ankeaa, haetaan onnea muualta. Ollaan tavan vuoksi yhdessä. Lopussa oli myös kysymys, että onko elämän pakko olla paskaa? Jos ei kerran voida hyvin avioliitossa /suhteessa, niin miksi ei tehdä mitään? Auttaako se ylipäätään, että tekee jotain? Muuttuuko joka suhde automaattisesti niin "tylsäksi", että tekee mieli panna muita?
Koska tiedetään, että samanlaiseksi se arki muuttuisi jonkun toisen kanssakin.
Monella miehellä lapset jarruttavat lähtemistä. Liian kova paikka asua erossa lapsesta, kun useinhan se lähihuoltajuus menee naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin ihmisillä on aina kurjaa, oli elämäntilanteensa mikä tahansa.
Moni avioliitostaan valittava löytää aina valittamisen aihetta. Valitti silloin kun oli sinkku, jatkoi valittamista seurustelun aikana, ja myös avioliitossa.
Tunnen muutaman sellaisen valittajan. Ovat aika raskasta seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tosi surullisia kulissiliittoja. Yhdessäkin mies pettää, minkä ehtii. Vaikea käsittää, miksi nainen on kestänyt pettävää miestään monta vuosikymmentä.
Ite oon miettiny että varmaan tosi moni...ehkä 50%
50% päättyy eroon, 37% kulissia, 13% oikeasti onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Ns. Kulissejakin on monenlaisia, vieläkin on varmasti homoseksuaaleja heteroliitoissa, jotkut suojaavat omaa yksityisyyttään ja pysyvät liitossa, vaikka eivät edes asu yhdessä. Edustetaan yhdessä. Suojataan omaisuutta tai vaikkapa poliittista asemaa.
Enkä tällä tarkoita, että ihmiset olisivat mitenkään onnettomassa asemassa näissä liitoissaan. Ehkä kulissiliitto on väärä kuvaus ?
Ei mun läheisissä, kaukaisemmista en tiedä kun ei puhuta niin intiimejä asioita.
Minun ja mieheni liitto kestänyt parikymmentä vuotta kuten läheisimpien ystävienkin. Kaikilla on hyvä ja onnellinen liitto. Mutta jokaisella on omat riitansa ja ollut vaikeampia aikoja. Pettämistä en usko näissä liitoissa olevan vaikka mikäänhän ei oo varmaa.
Mieheni ei yleensä edes jaksa mennä pikkujouluihin, yleensä painostan.
Vierailija kirjoitti:
50% päättyy eroon, 37% kulissia, 13% oikeasti onnellisia.
Hyvä tilasto :)
Ihmiset viihtyvät yleensä kaltaistensa parissa.