Hoitoalan paskat työkaverit ja nöyryyttäminen
Miksi ihmeessä jokaisessa hoitoalan työpaikassa on niitä, jotka tekevät aina mahdollisimman suuren numeron työkaverin virheistä. Siis pienimmistäkin, jotka eivät millään tavalla vaaranna potilaita. Ja aina se työkaverin virhe kailotetaan suuren yleisön edessä, ei koskaan sanota nätisti kahden kesken. Tänäänkin säälitti niin yksi työkaveri kun yksi nöyryyttää marmatti ja teki kärpäsestä härkäsen.
Kommentit (42)
Ihan joka alalla on noita ihmisiä. Teet uutena työntekijänä virheen niin ollaan vaa tauolla "TIIÄTKÖ MITÄ TÄÄ ÄSKE TEKI...." tai "EIKÖ TEILLE TÄTÄ OPETETTU SIELLÄ KOULUSSA."
Siks oon tällä hetkellä työttömänä T. Vastavalmistunut hoitaja
Akkavaltane ala,itsekin hoitaja ja tunnistan tuon ja älyttömän juoruamisen.Omakin duunipaikka ahdistaa kun paljon dissaajia ja elämäänsä ja työhönsä kyllästyneitä harppuja töissä.Niin nuoria kun vanhojakin!!
Mulle tuli yllätyksenä, että SH opiskelijoilla ei ole harjoitteluissa välttämättä asiaa edes kahvitiloihin. Olin vähän h-moilasena... Mukavaa pikkukiusaa ja kastijakoa. VIssiin tämäkin on näitä naisvaltaisten alojen omituisuuksia, on nimittäin aika vaikea kuvitella vaikka jossian insinööritoimistossa, että harjoittelija ei saisi kahvitella vakinaistne kanssa.
Sama laulu kaikilla naisvaltaisilla aloilla. Eipä ole ikävä ollenkaan kuuntelemaan vaihdevuosi ja pms helvettiä.
Niinpä. Joillain on ilmeisesti niin huono itsetunto että tarvii TyöKaverille alkaa pätemään kun itse on niin täydellinen.
Opiskelen hoitoalaa ja harjoitteluissa näitä tullut vastaan. Todella tympeää kuunnella jossain kansliassa yövuoron päätteeksi vaikka miten päin peetä sun tekemät kirjaukset on kun 10 tyyppiä kuuntelee vieressä tai käskyttää hakemaan jotain mistä sulla ei ole tietoakaan koska paikkoja ei ole viitsitty sulle näyttää ja kertoa mitä löytyy mistäkin. Loistavaa kollegiolaisuutta... Sitten onneksi on niitä ihania jotka jaksavat selittää ja opastaa.
Olen hoitoalalla ja tiedän tuon systeemin. Muuten siellä ei selviä hengissä, kuin että pitää oman puolensa. Kynnysmatoksi ei kannata alistua. Itse olen varmaan aika v-mäisen ihmisen ihmisen maineessa sen suhteen, että mulle ei auota päätä...jos auotaan, niin pidän puoleni, asialinjalla tietysti kun töissä ollaan. Huumorikin auttaa kiperissä tilanteissa.
Säälin niitä, jotka eivät osaa naisvaltaisella alalla puolustaa itseään. Itse pistän monille miehillekin luun kurkkuun, jos tarve vaatii. Turha v**la.
Ai. Mulla on aina ollut töissä ja harkoissakin mukavaa. Kyllähän se on omastakin asenteesta kiinni.
Onhan näitä...yleensä ne saa kyllä hiljaiseksi, kun perustelee oman toimintansa napakasti. Huonompi juttu, jos ei osaa perustella. Hoitoalalla kuitenkin pitäisi jokaisen osata, mutta nämä toisten virheistä huutelijathan on yleensä just niitä jotka ei ole koskaan kuulleetkaan näyttöön perustuvasta hoitotyöstä...
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli yllätyksenä, että SH opiskelijoilla ei ole harjoitteluissa välttämättä asiaa edes kahvitiloihin. Olin vähän h-moilasena... Mukavaa pikkukiusaa ja kastijakoa. VIssiin tämäkin on näitä naisvaltaisten alojen omituisuuksia, on nimittäin aika vaikea kuvitella vaikka jossian insinööritoimistossa, että harjoittelija ei saisi kahvitella vakinaistne kanssa.
Siis missä ne harjoittelijat sitten kahvittelee? Tuo ei kyllä menisi läpi mulle, vaihtaisin paikkaa samantien ja informoisin koulua sekä ko. hoitsujen esimiehen esimiestä syrjinnästä.
Mikähän annetaan selitykseksi harjoittelijoille miksi eivät pääse tuohon maagiseen huoneeseen?
Vierailija kirjoitti:
Ai. Mulla on aina ollut töissä ja harkoissakin mukavaa. Kyllähän se on omastakin asenteesta kiinni.
No sehän on kiva. Oletko itse mukana kiusaamassa heitä, joilla ei ole veitset valmiina? Työpaikalle ei kuulu nöyryyttäminen, mietipä uudelleen asenteita.
Pystyttekö te edes kuvittelemaan, miltä nämä teidän valtataistelunne tuntuvat siitä potilaasta, joka tarvitsee akuutisti apua, ja jää keskelle tätä mielipuolista vänkäystä, kenen olisi mitäkin täytynyt tehdä jne.???
Herätys ääliöt. Kyllä teillekin korvaajat löytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitoalalla ja tiedän tuon systeemin. Muuten siellä ei selviä hengissä, kuin että pitää oman puolensa. Kynnysmatoksi ei kannata alistua. Itse olen varmaan aika v-mäisen ihmisen ihmisen maineessa sen suhteen, että mulle ei auota päätä...jos auotaan, niin pidän puoleni, asialinjalla tietysti kun töissä ollaan. Huumorikin auttaa kiperissä tilanteissa.
Säälin niitä, jotka eivät osaa naisvaltaisella alalla puolustaa itseään. Itse pistän monille miehillekin luun kurkkuun, jos tarve vaatii. Turha v**la.
Kiva sitten lähteä joka aamu töihin nyrkit pystyssä ja hihat valmiiksi käärittynä.
Työporukan pitäisi olla tuki jolla jaksaa töissä, ei se joka vie viimeisetkin energiat. Tulin hiukan surulliseksi viestistäsi. :(
Pitäs kaikki vaan huolen omista asioistaan. Vitun menkkaset ämmät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli yllätyksenä, että SH opiskelijoilla ei ole harjoitteluissa välttämättä asiaa edes kahvitiloihin. Olin vähän h-moilasena... Mukavaa pikkukiusaa ja kastijakoa. VIssiin tämäkin on näitä naisvaltaisten alojen omituisuuksia, on nimittäin aika vaikea kuvitella vaikka jossian insinööritoimistossa, että harjoittelija ei saisi kahvitella vakinaistne kanssa.
Siis missä ne harjoittelijat sitten kahvittelee? Tuo ei kyllä menisi läpi mulle, vaihtaisin paikkaa samantien ja informoisin koulua sekä ko. hoitsujen esimiehen esimiestä syrjinnästä.
Mikähän annetaan selitykseksi harjoittelijoille miksi eivät pääse tuohon maagiseen huoneeseen?
En tiedä. Nämä eivät olleet omakohtaisia kokemuksia vaan tuttavalta äkkiseltään kuulin. Kuulemma ollut yleistäkin ennen, nykyään harvinaisempaa mutta joissakin sairaaloissa yhä olemassa oleva käytäntö. Joku kokeneempi hoitsu täältä varmaan osaa kertoa lisää.
Allekirjoitan täysin. Kerran räjähdin täysin yhdelle vittuilijalle ja olin todella pelottava varmaan, ei ole sen jälkeen uskaltanut sanoa mitään ikävää.. Mikähän siinä on että näitä riittää hoitoalalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitoalalla ja tiedän tuon systeemin. Muuten siellä ei selviä hengissä, kuin että pitää oman puolensa. Kynnysmatoksi ei kannata alistua. Itse olen varmaan aika v-mäisen ihmisen ihmisen maineessa sen suhteen, että mulle ei auota päätä...jos auotaan, niin pidän puoleni, asialinjalla tietysti kun töissä ollaan. Huumorikin auttaa kiperissä tilanteissa.
Säälin niitä, jotka eivät osaa naisvaltaisella alalla puolustaa itseään. Itse pistän monille miehillekin luun kurkkuun, jos tarve vaatii. Turha v**la.
Kiva sitten lähteä joka aamu töihin nyrkit pystyssä ja hihat valmiiksi käärittynä.
Työporukan pitäisi olla tuki jolla jaksaa töissä, ei se joka vie viimeisetkin energiat. Tulin hiukan surulliseksi viestistäsi. :(
Kiitos, mutta pärjään :). Minulla löytyy onneksi myös niitä mahtavia työkavereita, jotka auttavat jaksamaan. Oma työnkuvani on sen verran tuulinen, että on ollut pakko kovettua ei ainoastaan hieman vaan aika paljonkin. Itkuni olen minäkin itkenyt ja välillä on tehnyt mieli laittaa hanskat naulaan. Koska se ei ole vaihtoehto olen nostanut pään pystyyn ja todennut että "eteenpäin". Kohtelen erittäin ystävällisesti ihmisiä joita en tunne tai jotka kohtelevat minua hyvin. Niitä v***ta kohtelen tiukan asialinjalla ja osalle käytöksestä viittaan kinttaalla; olen tuon paskan yläpuolella. Joka aamu kyllä käärin kuvainnollisesti hihani ja toistan mantraa; "Tästä tulee hyvä päivä!". Ihminen kun voi kummasti vaikuttaa siihen itse :).
Ahkera, itsevarma ja tunnollinenkaan ei kannata olla, joutuu silmätikuksi ja kiusatuksi jonkun kateellisen toimesta.
Onko kukaan kuullut että joku näistä muiden mokista huomauttelevista ois joskus tunnustanut omia virheitään? -Ei, sitä minäkin.
Eihän tuo pidä paikkaansa. Hoitoalalla 15 vuotta työssä olleena voin kertoa, että on kivojakin työyhteisöjä ja reilua kaverimeininkiä.