Hoitoalan paskat työkaverit ja nöyryyttäminen

Hakeutunu hoitoalalle muka pätemään

On sitä omassakin asenteessa vikaa usein. Tullaan tuulispäänä uudistamaan ja kyseenalaistamaan kaikki ... ja sit kun saa paskaa niskaan, alkaa valitus.

Itse olen ollut töissä 12 eri paikassa ja vain kaksi kertaa joutunut napit vastakkain, nekin on selvitetty sitten puhumalla ja tilanne oli juuri sellainen "meillä on aina tehty näin" ja kun en tehnyt niin, ja osasin perustella miksi, joku veti herneen nenään. Hankaliakin on mutta kyllä kaikkien kanssa toimeen tulee sen verran mitä töitä pitää yhdessä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli yllätyksenä, että SH opiskelijoilla ei ole harjoitteluissa välttämättä asiaa edes kahvitiloihin. Olin vähän h-moilasena... Mukavaa pikkukiusaa ja kastijakoa. VIssiin tämäkin on näitä naisvaltaisten alojen omituisuuksia, on nimittäin aika vaikea kuvitella vaikka jossian insinööritoimistossa, että harjoittelija ei saisi kahvitella vakinaistne kanssa.

No ei todellakaan pidä paikkaansa. :-) Noin oli joskus hamassa 80-luvulla. Olen vastavalmistunut sairaanhoitaja ja ollut itse yhdeksässä harjoittelussa sekä kuullut sadoista opiskelutovereiden harjoittelusta, enkä koskaan ole tuollaista kuullut. Todella hyvin ja lämpimästi on kaikkialla otettu vastaan. Ylipäätään terveysalan hierarkia on todella paljon vähentynyt parissa vuosikymmenessä, moniammatillisuutta arvostetaan ja yhteisöllisyyteen panostetaan.

Ja toinen paskasanko on nää pomoille juoruilijat. Aina juostaan kantelemaan pomolle, jos on vähänkin jotain virhettä tehty tai vaan jos naama ei miellytä. En saatana tajua kuinka nää juorukellon on sit aina vielä jotain VIP-työntekijöitä pomon silmissä. Onko ne tyhmiä, jos ei tajua et ainoa syy juoruamiselle on se, että sais itsensä näyttämään paremmalta.

Vierailija kirjoitti:

Ai. Mulla on aina ollut töissä ja harkoissakin mukavaa. Kyllähän se on omastakin asenteesta kiinni.

Really....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli yllätyksenä, että SH opiskelijoilla ei ole harjoitteluissa välttämättä asiaa edes kahvitiloihin. Olin vähän h-moilasena... Mukavaa pikkukiusaa ja kastijakoa. VIssiin tämäkin on näitä naisvaltaisten alojen omituisuuksia, on nimittäin aika vaikea kuvitella vaikka jossian insinööritoimistossa, että harjoittelija ei saisi kahvitella vakinaistne kanssa.

No ei todellakaan pidä paikkaansa. :-) Noin oli joskus hamassa 80-luvulla. Olen vastavalmistunut sairaanhoitaja ja ollut itse yhdeksässä harjoittelussa sekä kuullut sadoista opiskelutovereiden harjoittelusta, enkä koskaan ole tuollaista kuullut. Todella hyvin ja lämpimästi on kaikkialla otettu vastaan. Ylipäätään terveysalan hierarkia on todella paljon vähentynyt parissa vuosikymmenessä, moniammatillisuutta arvostetaan ja yhteisöllisyyteen panostetaan.

Juu, joskus viime vuosituhannella oli paikkoja, joissa opiskelijat kahvittelivat jossain muualla kuin kahvihuoneessa, mutten ole tuollaiseen ikinä törmännyt oman urani aikana. Aloitin opiskelut 2001 ja aina on pääosin kohdeltu asiallisesti, myös valmistumisen jälkeen. Katkeria ja hankalia ihmisiä löytyy kaikilta aloilta, tuskin hoitoalalta sen enempää kuin muiltakaan naisvaltaisilta työpaikoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli yllätyksenä, että SH opiskelijoilla ei ole harjoitteluissa välttämättä asiaa edes kahvitiloihin. Olin vähän h-moilasena... Mukavaa pikkukiusaa ja kastijakoa. VIssiin tämäkin on näitä naisvaltaisten alojen omituisuuksia, on nimittäin aika vaikea kuvitella vaikka jossian insinööritoimistossa, että harjoittelija ei saisi kahvitella vakinaistne kanssa.

No ei todellakaan pidä paikkaansa. :-) Noin oli joskus hamassa 80-luvulla. Olen vastavalmistunut sairaanhoitaja ja ollut itse yhdeksässä harjoittelussa sekä kuullut sadoista opiskelutovereiden harjoittelusta, enkä koskaan ole tuollaista kuullut. Todella hyvin ja lämpimästi on kaikkialla otettu vastaan. Ylipäätään terveysalan hierarkia on todella paljon vähentynyt parissa vuosikymmenessä, moniammatillisuutta arvostetaan ja yhteisöllisyyteen panostetaan.

Juu, joskus viime vuosituhannella oli paikkoja, joissa opiskelijat kahvittelivat jossain muualla kuin kahvihuoneessa, mutten ole tuollaiseen ikinä törmännyt oman urani aikana. Aloitin opiskelut 2001 ja aina on pääosin kohdeltu asiallisesti, myös valmistumisen jälkeen. Katkeria ja hankalia ihmisiä löytyy kaikilta aloilta, tuskin hoitoalalta sen enempää kuin muiltakaan naisvaltaisilta työpaikoilta.

Näinpä. Itse olen tavannut ihanimmat koskaan tapaamani persoonat terveysalalla, mutta myös hankalia ihmisiä tietenkin löytyy. Uskoisin, että hankalia ihmisiä on kylläkin vähemmän kuin monilla muilla aloilla, koska sote-alalla ei yksinkertaisesti pärjää ihminen, jolla on esim. hyvin "vahva" persoona ja joka tuo sitä jatkuvasti esiin, tai sitten olisi todella epäasiallinen. Yksinkertaisesti jonkinlaista suodattamista vaaditaan jokaiselta tälla alalla verraten moneen muuhun alaan, jossa ei olla ihmisten kanssa jatkuvasti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Tuttua toi ettei taukohuoneeseen saanut mennä kahville eikä syömään. Osaston käytävällä oli sellainen pieni oveton syvennys jossa keitettiin potilaille kahvia. Sinne sitten ypöyksin istumaan kahville kun kaikki muut menivät taukohuoneeseen.

Kerran pyörryin samaisella osastolla kun en ollut ehtinyt syömään tai juomaan mitään, niin mukava hoitaja talutti yhteen lääkärin tyhjään tutkimushuoneeseen lepäämään ja sanoi että olet siinä niin kauan että olo paranee ja lähdet sitten kotiin.

No, aikani maattuani nousin ja menin hakemaan kassiani kansliasta samalla kun joku potilaista soitti kelloa. En reagoinut kelloon koska en ollut enää sinä päivänä työvahvuudessa. Samassa kahvihuoneesta ampaisi vihainen hoitaja joka huutaen vihaisesti kysyi miksi en lähde kysymään mitä asiaa potilaalla on.

Aloin kertoa hänelle että pyörryin ja olen luvan kanssa lähdössä kotiin. Ennen kuin sain lauseen loppuun, hoitaja huusi kovaan ääneen " Haista paska"! Lähdin itkukurkussa kotiin enkä koskaan palannut sille osastolle.

Kerran kirurgian osastolla koko henkilökunta meni kerralla kahvihuoneeseen jotain palaveria pitämään. Minulle opiskelijalle jäi yksin molemmat potilaskäytävät vaikka olin vain toisessa käytävässä opiskelijana. Puhelimet soi molemmin puolin ja yritin selvittää asioita ja kirjata niin hyvin kun ehdin. Kahvihuoneeseen ei ollut mitään asiaa mennä kyselemään. Kerran sen virheen tein ja minulle tiuskaistiin ettei sinne mennä. Juoksin potilaiden ja puhelimien välillä tuli perseen alla ja kun hoitajat palasivat, taas yksi haistatti paskaa minulle kun en ollut tarpeeksi nopeasti juossut pihelimeen jne näitä riittää.

Jouduin takavuosina entisten hoitajien työkaveriksi ja äkkiä se huomasi, millaista porukkaa ne on. Työkavereina on ollut taustaltaan niin insinöörejä kuin merkonomeja ja kaikenlaisia muita, mutta hoitajat olivat oma lukunsa. Kaikkien muiden kanssa on ollut helppo tulla toimeen, mutta nuo entiset sairaanhoitajat olivat hirveitä työkavereita. Parhaimmillaan ihan mukavia, mutta kipakoita "napauttelijoita" ja ihmeellisiä kuppikunnan pyörittäjiä. Mikään muu ryhmä työurallani ei ole esimerkiksi harrastanut supsuttelua töissä kahvipöydässä ja syviä hiljaisuuksia, jos siihen pelmahtaa paikalle väärä tyyppi. Joskus mietin, että tuskin sen pahempia ihmisenä ovat, mutta nuorena sh:na oppivat työpaikan tavoille ja vaihdettuaan hoitoalalta pois sen 20 vuotta myöhemmin, oli tavat jääneet selkäytimeen.

Eräs kaveri opiskeli hoitajaksi aikuisiällä ja harjoittelupaikoissa oli semmoista touhua, että alkoi jo katua valintaansa. Onneksi suurimassa osassa suurin osa porukasta oli ihan jees ja siksi kuitenkin jatkoi opintojaan. Pahin tempaus oli, kun tekivät varmaan omasta mielestään "hauskan källin", mutta minusta piloilla on rajansa. Kehoittivat kaveriani tekemään erään hoitotoimenpiteen eräälle hoidettavalle ja siellähän sitten tapahtui kaikkea vähemmän mukavaa, kuten kaverini sai mustelman poskeen. Kun kauhistuneena tuli hakemaan apua, niin nauroivat katketakseen jo valmiiksi, koska tiesivät potilaan toimivan tietyllä tavalla ja halusivat vaan laittaa harjoittelijan huvikseen kokeilemaan. Ei tuo mitään harjoittelua ikäviin tilanteisiin ole vaan ilkeyttä.

Omia kokemuksia työharjoittelusta..

Ensimmäinen harjoittelu päiväkodissa, jätettiin nukkariin yksin lasten kanssa koko päiväunien ajaksi. Ei nyt niin paha, mutta tämä on kiellettyä, täytyisi olla ohjaaja mukana (vähän hassua olisi kyllä sielä pimeässä kahdestaan jököttää jos kaikki nukkuu). Työntekijät normaalisti siis olivat nukkarissa vuoroittain. Eli yksi joi kahvit, yksi oli nukkarissa ja sitten vaihto. Nyt joivat kaikki kolme kahvia ja jauhoivat paskaa kun istuin hämmentyneenä sen tunnin, puolitoista pimeässä nukkarissa.

Muutenkin hoitajat olivat ihan ulalla, yhden lapsen annettiin tehdä vaikka mitä koska oli niin söpö (hymyili aina päälle jos teki jotain tuhmaa). Onneksi olin tuola vain yhden päivän, kun "oma" päiväkoti oli suljettuna. Karsee päivä olikin, mm. yksivuotias lapsi sysättiin täysin mun vastuulle kun itki vierasta paikkaa. Yritin parhaani mukaan hoitaa huutavaa lasta kun oikeat, palkkaa nostavat, hoitsut katseli vierestä.

Yhdessä harjoittelussa sairaalassa mun annettiin harjoitella lääkejakoa, meni aika huonosti kun en päässyt heti jyvälle heidän systeemistä (osa lääkkeistä eri nimisiä kun papereissa, lääkeohjeet vaikeasti tulkittavissa ja muutenkin eka kerta lääkejakoa tehdessä). No sain homman tehtyä, kävin sanomassa ohjaajalle joka sanoi että ok, käy huoneessa xx katsomassa onko kaikki ok ja tuu kahville. Kävin ja tulin, ohjaaja sanoi että lähtee kotiin ja mullakin kotiinlähtö puolentunnin päästä edessä joten istuin kahvilla ja odotin jos joku huone hälyttää apua.

Pian eräs toinen hoitaja meni lääkehuoneeseen (kahvihuoneen ja toimiston ohessa) ja alkoi huudella täydelle taukohuoneelle ja toimistolle; KUKA nää lääkkeet on jakanu, nää on KAIKKI ihan väärin KUKA NÄÄ ON JAKANU, JOUDUN ALOTTAAN IHAN ALUSTA ja siis tätä jatkui aika kauan, toisteli koko ajan tuota kuka nämä on jakanut ja luetteli virheitä (ei ne kaikki väärin ollut mutta siis muutamia virheitä löytyi), istuin parin metrin päässä todella nöyryytettynä. Ohjaajani oli siis lähtenyt tarkistamatta lääkejakoa jota oli laittanut mut harjoittelemaan (ei itseasiassa kuulunut edes tuohon harjoitteluun).

En todellakaan kehdannut mennä ihmisten keskelle ilosena sanomaan että juu minähän ne jaoin sori vaan jos meni päin vittua, en oo ennen jakanut. Jäi kyllä paska maku suuhun, vaikka ymmärrän että lääkejako on oltava virheetön. Oliko tuo nyt kuitenkaan ihan paras tapa hoitaa asia?

Yhdessä harjoittelussa rapsat pidettiin välillä ruotsiksi, ymmärsin pari sanaa sieltä täältä. Tiesivät kyllä että en osaa ruotsia ja osasivat myös suomea. Toki ärsyttävää varmaan opiskelijan vuoksi puhua suomea jos ruotsi on vahvempi kieli ja yleensä onnistuu ruotsiksikin mutta harjoittelijana oli kyllä ahdistavaa, täytyy opetella uuden talon toimintatavat ja päivärytmi nopeasti, samalla koittaen olla hyödyksi ja pitäytyä pois tieltä. Se on vähän vaikeaa jos ei ole mtn hajua potilaiden tilasta kun rapsasta ymmärsi vain että jollain on kuumetta ja huoneesta neljä täytyy ottaa verenpaineet.

Yksi mitä ihmettelen edelleen, on se kun potilas kaatui ryminällä, oltiin juuri kahvilla ja kaikki hoitajat ryntäsi katsomaan mitä kävi. Menin luonnollisesti mukaan (toinen vaihtoehto jäädä yksin kahvihuoneeseen pokkana istumaan :D). Huoneessa hoitajat puhuvat kaikki yhteen ääneen (apua mitä tapahtuii ylös joo ota käsi toinen käsi siirrä telinettä ää ää ää) siis niin levottomasti, kauhea paniikki päällä. Potilas itse oli hämmentyneenä maassa koittaen päästä ylös ja sanoa että ei hätää, ei hätää, kun hoitajat repivät käsistä ja paidasta kaikki puhuen toistensa päälle. Menin itse siirtämään kävelytelinettä pois tieltä, ja hoitajat repivät käsistä potilasta ylös (olisi päässyt ominkin voimin ilman mitään paniikkia) niin että pää jäi jumiin telineen alle. En heti tajunnut millä sitä saisi nostettua korkeammalle (peruuttaa/siirtää en pystynyt kun seinä takana ja huone täynnä, ja hoitajat oli kuin jotkut villiapinat, mulle alettiin huutaa, huutaa :D kärsimättömänä ohjeita että PAINA SIITÄ NAPISTA, PAINA SIITÄ NAPISTA ym samalla kun potilas retkotti kolmen eri hoitajan kannattelemana hyvin hämmentyneenä, osa piti paidasta, osa käsistä ja ympärillä loput hoitajat huutamassa. No potilas saatiim heivattua sänkyyn mutta uskomaton tilanne, en vieläkään tiedä mikä näihin hoitajiin iski, miksi sitä potilasta alettiin heti repiä ylös käsistä ja vaatteista kun olisi voinut vaan rauhassa kysyä että ok, sattuiko ja sitten hoitaa asian ergonomisesti ja rauhallisesti. Kukaan ei sanonut siis sanaakaan potilaalle koko tilanteen aikana.

Nojoo, onneksi on harjoittelut ohi

Oho mikä tekstiseinä, sori. T. Edellinen.

Nuo samat työpaikkakiusaajat rääkkäävät potilaita. Hoitoalalla osa on täysin sadisteja. En haluaisi omaisiani näiden armoille.

Harmi että tuollaista vielä on. Omat kokemukset sh-opintojen harjoitteluista olivat hyvin positiivisia (paitsi ehkä yhdellä vanhalla tk-vuodeosastolla). Mutta kauhukokemuksia sain kyllä kuulla muilta opiskelijoilta. Valmistumisen jälkeen sain heti vakipaikan joten ei ole muualta kokemuksia, mutta täällä meillä on aivan mahtava työporukka ja opiskelijoiltakin tulee hyvää palautetta. Kaikki tehdään hyvällä yhteishengellä ja ketään ei kyykytetä.

-psykiatrinen sairaanhoitaja

Miksi te ette laita tollasia porukalla kuriin. Miesvaltaisilla aloilla vaikka istuvat hullut ulos.

Olen ollut terveyskeskuksessa töissä ja se on kyllä huomattu, että lähihoitajat ovat suurin osa täydellisiä kusipäitä. Katsovat päästä varpaisiin, juoruilevat, ilkeilevät. Ja nämä sitten hoitavat sairaita ihmisiä.

Meidän osastolla opiskelijat ei saa tulla kahvihuoneeseen koska osastonhoitaja on näin päättänyt. Käyvät eri aikaan kuin me. Moni on sitä vastaan mutta minkäs teet... Onneksi muuten viihtyvät meillä ja saadaan aina hyvä palaute opiskelijoilta. Typerä työpaikka kyllä muutenkin enkä tuonne aio jäädä, olen sijainen..

Potilaan näkökulmasta ikävintä on epähygieeniset hoitajat. Yksi perus/lähihoitaja tuli ilman hanskoja vaihtamaan avatun rintakehäni haavasidoksia ja hänellä oli pitkähköt kynnet ja mietin koko ajan kuinka monta miljonaa bakteeria saan haavaani. Hän oli niin töykeä, että en uskaltanut päästää pihaustakaan.

Olen sh opiskelija ja otin lyhyen lh sijaisuuden opiskelujen ohelle. Osa työkavereista on mukavia mutta aina siitä, kuka on vapaalla, jauhetaan paskaa tai vähintään puhutaan ivalliseen sävyyn, että mitä hän on taas tehnyt. Todella ahdistavaa. Ties mitä minustakin on jo puhuttu. Lisäksi uutena alasta todella vähän kokemusta omaavana pelottaa tehdä jotain virheitä. Tai sekin jo, että tekisin asioita eri tavalla kun he ovat tottuneet. Kyllä on tullut katselleeksi muita aloja, herkkänä en kyllä kestä tuollaista menoa.

Onko kokemusta ulkomaisista työyhteisöistä? Onko missään tällaista läjää kieroon kasvaneita, epämiellyttäviä ja -luotettavia naikkosia kuin Suomessa? Asiakaskin toivoo, että vaihdettaisiin saman tien naamoja, kun tuota työttömyyttäkin edelleen piisaa. Varmaan nämä luonnehäiriköt ahdistuvat työssä, jossa joutuu olemaan koko päivän jotain aivan muuta kuin oikeasti on ja tahtoo olla. Ongelma pitää hoitaa heti, kun se ilmenee, koska sitten rupeaa kertymään näitä, jotka "sopeutuvat" meininkiin, maksoi mitä maksoi. Tosin näin ei voi tapahtua, jos ihmisessä ei ole jo valmiiksi jotain vialla. Mieluummin pysyy sitten erossa hankalista ihmisistä kuin rupeaa peesariksi.

Aika kova yleistys aloituksessa, vaikka en väitä etteikö tätäkin kulttuuria olisi, varmaan monessakin paikassa.

Tästä huolimatta väitän, että omassa työpaikassani ei moista esiinny. En ainakaan työvuorossa jossa itse työskentelen ole moista havainnut. Virheet toki käydään läpi, koska niistä oppiminen on tärkeää. Pienet virheet, jotka eivät mitään vaaranna voidaan mainita työparin kanssa kahdestaan, mikäli niillä työn sujuvuuden kannalta on merkitystä. Mutta ei mitään lynkkausmeininkiä, kukapa meistä täydellinen olisi. Isommat mokat tottakai täytyykin selvittää, tarpeen tullen isommalla porukalla tai esimiesjohtoisesti, mutta tämä onkin sitten jo ihan eri asia.

Mutta vaikka virheet käydäänkin läpi, hoidetaan se asiallisesti ja nöyryyttämättä.

Harmillista, että jossain meininki on täysin toisenlainen. Pääni ei kestäisi tuollaista menoa kovinkaan kauaa. Arvostan kyllä suoraa puhetta ja asioista neuvottelua, mutta virheiden kailottaminen koko työyhteisölle, nolaaminen, nöyryyttäminen jne. on ehdoton ei!