Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Käytöshäiriöinen poika
17.02.2016 |
En kestä enää ongelmia päiväkodin kanssa. Kaikki on tehty, henkilökuntaa hoitoryhmässä lisätty, päiväkotia vaihdettu, keskusteltu lapsen kanssa sata kertaa ainakin. Lapseni on vakavasti käytöshäiriöinen, muuta mahdollisuutta en enää näe. Olo on toivoton, näen hänen tulevaisuutensa yhtenä mustana möykkynä minä lie narkkina. Tänään taas saanut hulluuskohtauksen ja lyönyt kolmea lasta tuosta noin vaan. Syytä ei ole. Lasta ei lyödä kotona (eikä tietääkseni missään muuallakaan) ja vanhemmat sisarukset ovat normaaleja koululaisia. Tämä viisivuotias on kävelevä painajainen. Onko mitään toivoa että kaikki vaan olisi yhtenä päivänä hyvin vai onko tulevaisuus sinetöity kaaokseen? Lapsella ei ole ongelmia muussa ympäristössä mutta lapsilaumassa olo ei hänelle onnistu häiriöttä. Kotona on aivan ok sisarustensa kanssa. Päiväkotia on vaihdettu joten yksittäisen päiväkodin vika tämä ei voi olla. Ongelma vaan on ja pysyy. Onko tällaista ollut kenellekään muulla ja miten "lopulta" (nuoruus, aikuisuus) kävi?
Kommentit (18)
Lapsellesi tulisi saada apuja, onko erityislastentarhan opettaja tietoinen asiasta? Lähetettä perheneuvolaan, voisiko lapsellasi olla jotain joka tarvitsisi terapiaa tms. Syy käytökselle on hyvä selvittää, ja siihen sitten tehdä oikeat tukitoimet. Impulsiivisuus, tunnehäiriöt tai häiritsevä käytös, ja sen hoito tulee hoitaa. Laatia yhteinen kuntoutussuunnitelma, se voi liittyä lapsen kehitykseen syystä tai toisesta. Selvittää tekeekö lapsi sen tahallaan vai eikö voi asialle mitään. Joillakin isossa ryhmässä aistiyliherkkyys esim. äänille voi saada sen aikaan. En usko että päiväkodin vaihdosta on apua vaan tehdä yhteisesti sovitut systeemit tilanteen ennakoimiseen ja hoitamiseen. Tiedän serkkuni lapsen jolla diagnosoitiin aistiyliherkkyys , tästä syystä kiljui tietyissä tilanteissa- > ja sitä hoidettiin. Nyt normaali 22v nuori mies joka opiskelee yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen menossa tapaamaan toimintaterapeuttia ensi viikolla ja toivottavasti aloitamme yhteistyön. Psykologin ja elton kanssa on jo asioitu mutta en koe niistä hyötyä tai apua olleen.
Tein juuri kirjastoon varauksen mm aistiyliherkkyyttä käsittelevään teokseen, kiitos "vinkistä".
Ap
Psykologi ja elto eivät ole diagnoositahoja. Nyt haet neuvolasta lähetteen jatkotutkimuksiin. Asia pitää selvittää NYT, eikä vasta koulussa.
Syynä voi olla melkeinpä mitä tahansa impulssikontrollin puutteista ylivilkkauteen. aistiyliherkkyydestä sosiaalisten taitojen ongelmiin.
Varmaa on vain, että asia pitää tutkia. Joku kertaalleen lapsen tavannut kelto tai psykologi eivät todella mitään diagnosoikaan, eivätkä neurologisia ongelmia varsinkaan (jos nyt niistä on kyse).
Eli heti tutkimuksiin vaan. Jos jotain diagnoosia tulee, saatte myös lapsen 2-3 lapsen paikalle tai erityisryhmään, mikä voi olla tarpeen, että lapsen väkivaltaisuuteen pystytään puuttumaan.
Kakkoskommentoijan kaltaiset hullut voit unohtaa heti. Lapsesi ei ole "paha", mutta tarvitsee apua.
Aistiyliherkkyys ei kyllä pane lyömään ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7, ei pane. Mutta yhdistettynä impulssikontrollin puutteeseen voi oikein hälyisässä tilanteessa panna lapsen pahasti sekaisin.
Ja lyömään.
No voi vittu joku aistiyliherkkyys. On se kumma, kun minun lapsuusaikoina häiriköt saatiin kuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tehtiin vastaavassa tilanteessa psykologiset testit, joiden perusteella haimme yksityiseltä lastenpsykiatriaan erikoistuneelta lääkäriltä lähetteen kunnalliseen lastenpsykiatriseen avohoitoyksikköön. Saatiin tuolta kattavat terapiapalvelut, sisältäen psykiatrin, psykologin, psykiatrisen sairaanhoitajan, toiminta- ja fysioterapeutin palvelut. Olemme todella tyytyväisiä tuohon avohoitoyksikköön ja edistykseen, kuinka lapsi on kehittynyt.
Oma 3v potki ja sylki muita puistotoiminnassa, jossa paljon lapsia, mutta päiväkodissa sen jälkeen kaikki ok. Koskaan ei ollut aiemmin sylkenyt tai potkinut muita ja järkytyin käytöksestä. Otin samantien pois sieltä. Enemmänkin ollut rauhallinen seuraaja ja tuttujen lapset niitä jotka riehuivat ja tekivät pihalla tuhmia. Käytös johtui todennäköisesti siitä, että lapsi ei osannut ottaa kontaktia muihin, oli uusi lapsi ja muilla jo kaverit. Yritti ottaa kontaktia huonolla käytöksellä. Jos liittyisi tähän?
Ei pysty isossa ryhmässä ottamaan muihin kontaktia oikealla tavalla (voi olla asperger tai aistiyliherkkä ) ja tavallaan menee sekaisin. Meidän lapsi käyttäytyy hyvin, ei ole päiväkodissa ollenkaan väkivaltainen, puistotoiminta ainut jossa oli ja on todennäköisesti ainakin aistiyliherkkä. On päiväkodissa pienryhmässä, mikä varman auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka iso lapsen ryhmä on? Jos iso ryhmä on lapselle kaaosmainen,se voi purkautua juurikin tuollaisena käyttäytymisenä. Oman lapseni kaikki käytösongelmat paranivat siitä hetkestä, kun hänet siirrettiin pienryhmään. Kun melutaso on siedettävä ja lapsia vain sen verran, että lapsi hahmottaa kuka on kukin, niin ryhmässä olo ei ole hänelle sietämättömän stressaavaa ja ahdistavaa.
Normaali ryhmä on, parikymmentä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin vastaavassa tilanteessa psykologiset testit, joiden perusteella haimme yksityiseltä lastenpsykiatriaan erikoistuneelta lääkäriltä lähetteen kunnalliseen lastenpsykiatriseen avohoitoyksikköön. Saatiin tuolta kattavat terapiapalvelut, sisältäen psykiatrin, psykologin, psykiatrisen sairaanhoitajan, toiminta- ja fysioterapeutin palvelut. Olemme todella tyytyväisiä tuohon avohoitoyksikköön ja edistykseen, kuinka lapsi on kehittynyt.
Millä diagnoosilla? Mikä diagnoosi testeistä saatiin?
Voiko sokeri osaltaan lisätä vettä myllyyn.
Voimia kovasti:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voi vittu joku aistiyliherkkyys. On se kumma, kun minun lapsuusaikoina häiriköt saatiin kuriin.
Ja kaikista niistä lapsuuden "häiriköistä" kasvoi varmasti kunnollisia, tasapainoisia aikuisia. Meillähän ei Suomessa esiinny ollenkaan esim. rikollisuutta, päihdeongelmia tai henkistä pahoinvointia. Eikun hetkinen...
Heippa ap!
Tekstisi on kuin omani, 7 vuotta sitten. Pojallani oli käytöshäiriöitä, väkivaltaista käytöstä toisia lapsia kohtaa, oman toiminnan ohjauksen vaikeutta, olematon häviämisen sietokyky, nukkui huonosti, sosiaalisesti kömpelö, mitä näitä kaikkia nyt oli. Ongelmia oli enimmäkseen päiväkodissa, kotona ei niinkään-mutta ainoana lapsena ei tietysti niin kuormittavia tilanteitakaan. Hyvät kotiolot, kaikki "normaalia" ja koko pienen lapsuuden aika yhtä kaaosta. Päiväkoteja vaihdettiin, kunnalta yksityiselle ja takaisin.
Olin hyvin aktiivinen avun hakemiseen. Poika pääsi 5-6 vuotiaana toimintaterapiaan, jossa kävimme jaksoittain kerran viikossa, leikkivät ja pelailivat terapeutin kanssa. Kävimme myös perheneuvolassa koko perheen voimin, ja poika kävi viikottain itsekseen psykologin kanssa juttelemassa. Päiväkodissa oli jotain tukitoimia, pienempi ryhmä, KELTO, kuvakortteja, en edes muista kaikkea. Jossain vaiheessa oli suunnitteilla jopa osastojakso lasten psykiatrisella osastolla.
Eskarista siirtyi kaupungin erittäin vahvasti tuetulle pienluokalle, jossa kävin taksilla ensimmäisen luokan. Sieltä siirtyi tokalle omaan kouluun, ja kolmannelle vaihtui koulu muuton vuoksi.
Tänään meillä on 12-vuotias, normaaliluokkaa käyvä, kilpaurheileva poika. Ikäistään kypsempi tavallaan ja hyvin analyyttinenkin, kiltti, itsepäinen ja ihana. Ja niin tavis:)
Meillä nuo tukitoimet, psykologi ja toimintaterapia oikeasti auttoivat. Poika sai käsitellä asioitaan ilman vanhempia, opettelivat keinoja hillitä vihaa (minullekin sanoo aina että laske nyt rauhassa kymmeneen), sai neuvoja hankaliin sosiaalisiin tilanteisiin ja paljon kaikkea mistä minä en edes tiedä.
Uskon, että yhtä suuri apu oli urheiluharrastuksen aloittamisesta. Ja nimenomaan joukkueessa. Siellä oppi häviämään "isolla porukalla", jolloin se ei ole niin vaikeaa, ja toisaalta osoittautui hyvin lahjakkaaksi, ja sai negatiivisen palautteen sijasta hyvää palautetta, ja suhtautui siihen vakavasti. Valmentajilla oli myös auktoriteettia, jota oppi kunnioittamaan. Ja tärkeää- siellä ei ollut se "tappelupukari eskarista", vaan ihan vaan yksi muista. Ilman taustaa tai mainetta. Ja sitä myöten niitä kavereita! Jos teillä vain on mahdollisuus, niin vie poika johonkin joukkueharrastukseen, juttele etukäteen valmentajan kanssa, ja käykää edes kokeilemassa. Kun ja jos löytyy se oma juttu, niin lapsesi itsetunto voi nousta pilviin ja sitä myöten tulla positiivinen kierre asioihin.
Minä etsin myös aktiivisesti pojalle seuraa, kävimme paljon tapahtumissa ja kutsuin ihmisiä kylään, ja netin kautta sain hänelle leikkiseuraakin kun oli aluksi hankalaa löytää kaveria kun maine seurasi kaikkialla.
Pienihän tuo teidän lapsi vielä on, joten turha pelätä ettei mitään ole tehtävissä! Minun pojastani ei kukaan ikinä uskoisi mitä taustalla on, koulumenestyskin on huippuluokkaa ja poika itsekin joskus ihmetellen muistelee "hulluja vuosia".
Tsemppiä-pidähän itsestäsikin huolta.
Juu ei minunkaan aistiyliherkkä lapseni ketään lyö.
Dg:sit kannattaa jättää ammatti-ihmisille.
Asia on moni syinen aina ja ei tällaista oikein voi kommentoidakkaan ennustaen tulevaisuutta.yksilöllistä on kunkin lapsen ongelmat ja tuentarpeet. Ensi sijaista on selvittää missä tilanteissa ja miksi? Ongelmia voi olla monia eikä selkeää diagnoosia välttämättä edes voi saada. Lapsi on käytöshäiriöinen, erityisentuen tarpeessa ja on syytä selvittää onko päiväkodissa riittää tuki vaiko erityisryhmä. Tähän tarvitaan ensisijaisesti psykologin seuranta päiväkotiin ja Elton yhteistyö siitä asiat kyllä etenee. Kuten myös toimintaterapeutti voi antaa lausunnon mikä edes auttaa jatko tutkimuksia.. Tsemppiä ja kovaa tahtoa sillä jokainen vanhempi on oman lapsensa asiantuntija. Toivottavasti oikea tuki löytyy.
Alue: Aihe vapaa
Oisko aika ottaa ammattilaiset hoitamaan asiaa eikä enää pelkästään päiväkodin/kodin voimin yrittää tulla toimeen? Soittoa vaan terveyskeskukseen ja lähete psykologille.