Antaako lastenne kanssa ongelmissa olevat "luuseriäidit" teillekin kasvatusvinkkejä?

Olen tässä ollut aika pöyristynyt, kun tulee vinkkejä (huonoja, mutta antajien mielestä hyviä) sellaisilta äideiltä, joiden lapset ovat reilusti ylipainoisia, kaverittomia syrjäytyneitä, koulussa erityisluokalla tai sitten kuraattorin ja muiden tahojen kanssa muuten jatkuvasti tekemisissä, rötösteleviä ja kiusaavia... siis niitä ongelmatapauksia.

Omat lapseni ovat ihan normaaleja, ihan henkisesti tasapainoisia, sopusuhtaisia, koulu sujuu keskivertohyvin, on kavereita ja vähäsen harrastuksia, ulkoilevat ja meillä syödään normaalia kotiruokaa säännöllisesti ym.

Tavislasten tavisäidit (jollainen itsekin siis mielestäni olen) eivätkä supermenestyvien lasten superkasvattajatkaan jakele kasvatusvinkkejä tai puutu lasteni elämään (joka on normaalia sen ikäisten lasten elämää), mutta nämä äidit, joiden lapset on jatkuvasti ongelmissa... he sitten puuttuvat minun lasteni asioihin ja jakelevat erilaisia vinkkejä.

Onkohan heillä tarve puuttua toisten lasten asioihin, koska heidän omien lastensa asioihin on ehkä puututtu? Ehkä kokevat tuollaisen tyylin normaaliksi elämäksi?

Ainakin kolme "ongelmalasten äitiä" tulee mieleen, jotka äitiyteni jossain vaiheessa ovat halunneet "auttaa" vinkkeineen.