Hei te äidit joilla on useampi lapsi!Vitsi te ootte terästä!Miten jaksatte raskaudet?
Itsellä on neljä lasta.Kovasti olisi vielä toiveissa lapsi mutta tuntuu että tuo neljäs raskaus oli jo melko raskas.Selkä oli tosi kipeä lopussa ja napatyrä on paha.Tämän ihmeempää vaivaa ei ollut mutta tuntuu että uskaltaako sitä enää edes harkita vai pettääkö selkä..
Kuinka te pidätte kunnostanne huolta ja onko siihen aikaa?Onko ollut pahoja vaivoja vai onko raskaudet oleet helppoja?
Itse en ole kerennyt kuin oikeastaan hoitamaan kodin ja lapset ja sellainen kuntoliikunta on jäänyt vähemmälle..raskaat kotityötkin jätän pois kun pelkään ettei sitten satu mitään ja siinä kunto rapistuu entisestään.
Kovasti vauva vielä toiveissa,onko vinkkejä?
Kommentit (16)
Ja voi tietysti kertoa sellaisetkin joilla hyvä kunto raskauden aikana että miten pidätte itsestänne huolta?
No, mulla on takana kahdeksan raskautta. Ollu helppoja, ei oo ollu pahoinvointia, turvotusta tms. Ainut on ollu nuo selkäkivut. Onko sulla ollu tukivyötä tms käytössä? Sitä mulle suositteli lääkäri, ku kävin loppuraskaudesta verenpainetaudin takia seurannassa keskussairaalassa. Oma neuvolalääkäri sanoi, että pitää tehdä selkälihasjumppaa.
Jos haaveilet raskaudesta, ni kannattaa aloittaa lihaskuntojumppa heti. Netistä löytyy monenlaisia lihaskuntotreeniohjeita, ne ei vaadi paljon aikaa, eikä erityistä paikkaa. Omat muksut lähti mukaan jumppaan. 😊 Kävely on kans hyvä, mulla tosin otti alkuun lonkkiin, mutta sitkeä harjoittelu helpottaa.. lonkkasärkyihin auttaa, ku nukkuu kyljellään tyyny polvien välissä.
Ei missään tapauksessa kannata vältellä rasitusta vaan opetella tekemään asiat hyvissä asennoissa. Mitä parempi lihaskunto, sitä paremmin raskauden kestää.. toisaalta perimälläkin osuutensa.. mun onneksi.
Näin se on varmasti..täytyy vaan ruveta nyt jumppaamaan.Olen kuvitellut olevani hyvässä kunnossa mutta tuo selkä särky vähän pelästytti ja se että neljännellä oli vähän lapsivettä,ekoissa ollut paljon vettäkin ja mietin oliko sitä tihkunut.Tays.si hoiti asian silloin jotenkin puolivillaisesti ja moni asia jäi kovasti mietityttämään.
Täytyy vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja aloittaa kunnon hoitaminen.
Olen aina kuvitellut että te joilla oikeasti useampi lapsi ette minun tapaani kauheasti kerkeä mutta se taitaa olla asennekysymys!;)
Miksi teet lisää lapsia kun maailma on ylikansoittunut
Vierailija kirjoitti:
Miksi teet lisää lapsia kun maailma on ylikansoittunut
Suomi kuolee sukupuuttoon.
Toinen lapsi tulossa ja viimeiseksi saa jäädä. Oon monesti tutuille tokassut, että tän on pakko olla toisille helpompaa.
Itsellä ollut n. 90% niistä raskausvaivoista mistä lehdissä ja netissä kirjoitellaan + monia vähän harvinaisempia.
Ensimmäinen oli siinä mielessä helpompi, että ei ollut silloin pientä taaperoa huollettavana ja levätä sai silloin kun huvitti. Nyt on mentävä pitkälti perheen ehdoilla.
Synnytys oli iha pala kakkua tähän raskausaikaan verrattuna. Tekisin sen vaikka viidesti, kuhan ei tarvitsis kärvistellä tätä 9kk. :D
Juu täällä on taas joku kreisi villakoiranainen sekoamassa heti keskusteluun mutta tosissaan olen mielestäni ihan ok kunnossa ja silti raskausaika oli melkoista tuskaa.Synnytys ja vauva-aika vaikka kuinka raskas ei ole mielestäni mitään raskausaikaan verrattuna!:D
Jotkut kestää sitä niin uskommattoman hienosti että ihmetyttää.Onko se todella vaan hyvästä fysiikasta kiinni ja perimästä vai onko teillä joku taikatemppu?
Itse olen melko pieni nainen ja tuollainen neljän-viiden kilon masu edessä on kova taakka kantaa.
Mut täytyy vaan koitaa jumpata varsinkin selkää että uskaltaa edes suunnitella,viimeksi en enää loppuajasta päässyt sängystä ylös ja kuljin konttaamalla jos yöllä piti nousta vessaan..
Voi harmi.Onko todella niin että palstalla ei ole äitejä ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Juu täällä on taas joku kreisi villakoiranainen sekoamassa heti keskusteluun mutta tosissaan olen mielestäni ihan ok kunnossa ja silti raskausaika oli melkoista tuskaa.Synnytys ja vauva-aika vaikka kuinka raskas ei ole mielestäni mitään raskausaikaan verrattuna!:D
Jotkut kestää sitä niin uskommattoman hienosti että ihmetyttää.Onko se todella vaan hyvästä fysiikasta kiinni ja perimästä vai onko teillä joku taikatemppu?
Itse olen melko pieni nainen ja tuollainen neljän-viiden kilon masu edessä on kova taakka kantaa.
Mut täytyy vaan koitaa jumpata varsinkin selkää että uskaltaa edes suunnitella,viimeksi en enää loppuajasta päässyt sängystä ylös ja kuljin konttaamalla jos yöllä piti nousta vessaan..
Tää nyt on vähän ohis, kun mulla on vain yksi lapsi, mutta mun mielestä raskausajassa ei ollut mitään erityistä kestämistä. Joskus oli vähän selkä kipeä, jos mahalla oli just joku kasvupyrähdys menossa ja yhdessä vaiheessa oli alavatsassa kuukautiskivun tyyppistä kipua. Ihan raskauden lopussa alkoi jalat turvota, jos oli pitkään pystyssä. Kuitenkin mielestäni raskaus ja synnytys (sektio) olivat pikkujuttuja ja voisin kevyesti oola raskaana monta kertaa (jos samanlaista), jos niitä lapsia ei tarvitsisi hoitaa syntymän jälkeen :D Lapseni on nyt 3 kk vanha, ja NYT mulla on selkä kipeä. En ole mikään erityisen urheilullinen, mutta mulla on aika pitkä selkä ja pituus 170 cm, joten ehkä se raskausmaha mahtuu hyvin sihen etupuolelle niin, ettei siitä ole paljon haittaa.
Mulla ei vastaan tullut kropan jaksaminen.. van lompakon ja pään. Nimim: kolmen äiti
Lapset on ihania,raskaudet hirveitä.viisi lasta meille suotu,eka raskausaika sujui kun vettä vaan sen jälkeen ollutkin ihan tuskaa. En ole koskaan ymmärtänyt raskauden hehkuttajia,jotenkin niistäkin kuitenkin selvitty..mun kroppa ei varmasti ois kestäny yhtäkään enempää ja ihmettelen esim.lestaäitejä miten kropat kestää jatkuvan raskaana olemisen..liikunta ja lihaskunto&ylipainon välttäminen on mun ohjeet..
Vierailija kirjoitti:
Onko ketään suurperheellisiä paikalla?
Ei niillä ole aikaa täällä palstoilla roikkua paskaa jauhamassa.
Toisin ku teillä jonka ukot hoitaa taloutta, kun emännät ottaa omaa aikaa...
Minkäs sille mahtaa, jos joku haluaa lisääntyä siihen pisteeseen asti, että napa ratkee
Omapahan on kehonsa.
Turha tänne on sitte tulla avautumaan, kun ei jaksa ja harmittaa...
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapsi tulossa ja viimeiseksi saa jäädä. Oon monesti tutuille tokassut, että tän on pakko olla toisille helpompaa.
Itsellä ollut n. 90% niistä raskausvaivoista mistä lehdissä ja netissä kirjoitellaan + monia vähän harvinaisempia.
Ensimmäinen oli siinä mielessä helpompi, että ei ollut silloin pientä taaperoa huollettavana ja levätä sai silloin kun huvitti. Nyt on mentävä pitkälti perheen ehdoilla.
Synnytys oli iha pala kakkua tähän raskausaikaan verrattuna. Tekisin sen vaikka viidesti, kuhan ei tarvitsis kärvistellä tätä 9kk. :D
tyhmä ei opi ja on kohta taas vatsapystyssä lukemassa netistä, että mikäköhän vaiva mulla taas oiskaan, että saa alottaa äitysloman jo neljännellä kuulla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu täällä on taas joku kreisi villakoiranainen sekoamassa heti keskusteluun mutta tosissaan olen mielestäni ihan ok kunnossa ja silti raskausaika oli melkoista tuskaa.Synnytys ja vauva-aika vaikka kuinka raskas ei ole mielestäni mitään raskausaikaan verrattuna!:D
Jotkut kestää sitä niin uskommattoman hienosti että ihmetyttää.Onko se todella vaan hyvästä fysiikasta kiinni ja perimästä vai onko teillä joku taikatemppu?
Itse olen melko pieni nainen ja tuollainen neljän-viiden kilon masu edessä on kova taakka kantaa.
Mut täytyy vaan koitaa jumpata varsinkin selkää että uskaltaa edes suunnitella,viimeksi en enää loppuajasta päässyt sängystä ylös ja kuljin konttaamalla jos yöllä piti nousta vessaan..
Tää nyt on vähän ohis, kun mulla on vain yksi lapsi, mutta mun mielestä raskausajassa ei ollut mitään erityistä kestämistä. Joskus oli vähän selkä kipeä, jos mahalla oli just joku kasvupyrähdys menossa ja yhdessä vaiheessa oli alavatsassa kuukautiskivun tyyppistä kipua. Ihan raskauden lopussa alkoi jalat turvota, jos oli pitkään pystyssä. Kuitenkin mielestäni raskaus ja synnytys (sektio) olivat pikkujuttuja ja voisin kevyesti oola raskaana monta kertaa (jos samanlaista), jos niitä lapsia ei tarvitsisi hoitaa syntymän jälkeen :D Lapseni on nyt 3 kk vanha, ja NYT mulla on selkä kipeä. En ole mikään erityisen urheilullinen, mutta mulla on aika pitkä selkä ja pituus 170 cm, joten ehkä se raskausmaha mahtuu hyvin sihen etupuolelle niin, ettei siitä ole paljon haittaa.
Jep, eka raskaus oli tuollainen. Tokassa vähän enemmän kestämistä, mutta sekin meni vielä ok. Kolmas...sai sitten jäädä viimeiseksi: selkäkivut, turvotus, vauva tosi alhaalla jo pitkän aikaa ennen h-hetkeä ym. Neljäs lapsi olis ollut kiva, mutta kroppa oli vahvasti eri mieltä. Ja kuitenkin olin liikuntaakin harrastanut, mielestäni suht hyväkuntoinen.
Mä oon edelleen sitä mieltä, että perimä on merkittävä tekijä. Mä oon ollu ihan superkunnossa raskausaikoina, hiukset tosi hyvässä kunnossa, sokerit ja verenpaineet ihannelukemissa, virtaa vaikka mihin (käytiin mm. 35 km vaelluksella ku odotin viidettä rv20 jälkeen).. painoa tullu 4-7kg raskauksien aikana.. ja ku ei oo ollu väsymystä, pahoinvointia, närästystä, turvotuksia... samaa sanoi pikkusisko.. synnytyksetki ollu helppoja, ilman puudutuksia, viimeisin kesti 1,5h, ku sai käyntiin..
Mä en oo himoliikkuja ja iso osa liikunnasta on ihan hyötyliikuntaa: kerhoreissuja, kauppareissuja, neuvolakäyntejä, puiden kantoa, siivousta.. aika usein otan toiseks nuorimman jalkojen päälle "kiikkuun", ku imetän vauvaa, yritän kiikuttaa niin, etten nojaa mihinkään.. jnejne.. lapset on hyviä painoja ja saavat siinä positiivista huomiota 😊
Onko ketään suurperheellisiä paikalla?