Kolmasluokkalaisen lapseni luokalla on poika jonka äitinsä tukahduttaa

Kyllä, on tuo vaarantaa pojan normaalin kehityksen.

Ehkä niitä on jo tehtykin. Voi voi. Ystäväni auhtautuu lapseensa vähän samoin. Heistä on tehty useita lasuja, mutta ne ovat olleet aiheettomia. Hän on kyllä välittävä ja ihan hyvä äiti, mutta liikaa lapsen niskassa mitä en ymmärrä. Häntä (äitiä) itseään kiusattiin aikoinaan ja haluaa estää nyt tämän kaikin tavoin. Ei laita lasta mm. kouluun.

Lapsi ei saa osallistua synttäreille tai käydä muilla kylässä ilman äitiä. Poika on ihan terve muuten, mutta hieman pyöreä koska liikkumista on rajoitettu. Minua jotenkin säälittää tuo lapsi. :(

ap

Hei, onko tämä tapaus Lahdesta? Tää tyyppi on tuttu. Poikaparka.

Minäkin tunnen yhden vastaavan tapauksen. Nyttemmin poika on jo aikuinen. Sairas äiti tukahdutti lapsensa kehittelemällä sairauksia, joita ei edes ollut ja juurikin estämällä liikkumisen. Eikös tuolle ole ihan diagnoosikin olemassa..?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tunnen yhden vastaavan tapauksen. Nyttemmin poika on jo aikuinen. Sairas äiti tukahdutti lapsensa kehittelemällä sairauksia, joita ei edes ollut ja juurikin estämällä liikkumisen. Eikös tuolle ole ihan diagnoosikin olemassa..?

Munchausen by proxy

Onko poika ainoa lapsi?

Joillakin vanhemmilla menee hyysääminen ja välittäminen sekaisin. Uskovat olevansa hyviä vanhempia kun tekevät lapsen puolesta kaiken ja varjelevat pettymyksiltä. Ovat niin sanotusti curling-vanhempia.

Tällaisilla lapsilla on aikuistuessaan karu herätys todellisuuteen, kun pitäisi itse huolehtia asioista ja ottaa vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei saa osallistua synttäreille tai käydä muilla kylässä ilman äitiä. Poika on ihan terve muuten, mutta hieman pyöreä koska liikkumista on rajoitettu. Minua jotenkin säälittää tuo lapsi. :(

ap

Tuo on jo sairasta että äiti elää elämäänsä poikansa kautta. Lapsi ei koskaan tule oppimaan pärjäämään omillaan jos äiti härvää ympärillä koko ajan.

Jos kovasti mietityttää, niin tee lasu. Soskussa sitten päättävät onko aihetta toimiin vai ei. Hyvähän tuo tilanne olisi tutkia, ihan lapsen parhaaksi.

Meidän luokalla peruskoulusta lukioon oli samanlainen tapaus. Todella suojeleva äiti, joka ajoi poikansa kouluun kilometrin matkan ja oli vastassa jonkun välipalan kanssa. Äiti teki myös pojan tehtävät ja saattoi uhkailla opettajia. Ei saanut mennä kenenkään synttäreille. Kovasti kaikki yrittivät tehdä tuttavuutta poikaan, mutta pikkuhiljaa se kiusaamiseksi meni. Lopulta sekin loppui ja kaikki vain säälivät poikaa. Oli huono koulussa.

Nykyään ei tietoa mitä tekee, mutta kuulin että pojan äiti oli erään kaverini äidin kanssa jutellut ja kertonut kuinka poika oli hakenut oikis/lääkis/kauppis ja päässyt jokaiseen sisään mutta ei halunnut niihin. Juuh..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei saa osallistua synttäreille tai käydä muilla kylässä ilman äitiä. Poika on ihan terve muuten, mutta hieman pyöreä koska liikkumista on rajoitettu. Minua jotenkin säälittää tuo lapsi. :(

ap

Tuo on jo sairasta että äiti elää elämäänsä poikansa kautta. Lapsi ei koskaan tule oppimaan pärjäämään omillaan jos äiti härvää ympärillä koko ajan.

Näin. Ja se että äiti on riippuvainen pojastaan menee jo henkisen insestin puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei saa osallistua synttäreille tai käydä muilla kylässä ilman äitiä. Poika on ihan terve muuten, mutta hieman pyöreä koska liikkumista on rajoitettu. Minua jotenkin säälittää tuo lapsi. :(

ap

Tuo on jo sairasta että äiti elää elämäänsä poikansa kautta. Lapsi ei koskaan tule oppimaan pärjäämään omillaan jos äiti härvää ympärillä koko ajan.

Näin. Ja se että äiti on riippuvainen pojastaan menee jo henkisen insestin puolelle.

Tätä itsekkin mietin! Pojalla ei tietääkseni ole isää kuvioissa, että äiti saa häärätä vapaasti. Äiti myös puhuu pojan puolesta eikä kukaan oikein tiedä mitä hän itse haluaisi. Opettaja tuntuu olevan neuvoton. Onpa se nainen muutaman kerran luokkaankin änkenyt.

ap

Onneksi ei ole päässyt minulla noin pahaksi. Saatan poikani kouluun kerran viikossa, koska meillä on sama matka silloin. Poika oli jossain vaiheessa sitä mieltä, että rajoitan häntä liikaa. Nyt hänellä on paljon kavereita, tuo kotiinkin, käy kavereilllaan, liikkuu enimmäkseen itsenäisesti ja kyllä, hän tykkää, kun kaverit sanoo, että kiva kun äitisi tarjoaa hyvää syötävää yms. Poika pääsi eroon kiusaajistaan ja löysi parhaat kaverit. Ohjasin häntä siihen:)