Kuvailkaa, millaisia isiä miehenne ovat?

Äärettömön huono. Melkein tappoi minut ja nuoremman siskoni kun ajoi humalassa meitä päiväkotiin ja ajoi vastakkaiselle kaistalle ja siitä ojaan

Mun mies ei ole isä, vaikka mulla lapsia onkin.

Minun mieheni saisi varmaan lapset pidettyä hengissä. Olisi kyllä kaikki muu vähän niin ja näin, esim.vaatteet ja menot unohtuisivat. Kynsiä ei varmaan leikkaisi koskaan. Joskus on esim. unohtanut hakea lapset hoidosta.

Kasvattajana olisi vahvempi kuin huolenpitäjänä. On rakastava ja oikeudenmukainen. Toisinaan kyllä ärjyy lapsille epäjohdonmukaisesti. Luulen, että lapset saisivat ehkä jopa johdonmukaisempaa kasvatusta ja vahvempaa vanhemmuutta mieheltäni yksin kuin meiltä yhdessä. Olen selvästi lepsumpi (ja turvattomuutta luovempi) kuin mieheni. Lisäksi olemme parina kasvatusasioissa epäjohdonmukaisempi.

Minun roolini on siis tuo huolehtija, ja hellän rakkauden antaja lapsille (esim.sanon liki päivittäin, että rakastan lapsiani, mieheni ehkä joidenkin vuosien välein...suomalaiseen tyyliin). Mieheni ei juuri myöskään halaa tai pussaa lapsia, saattaa taputtaa olalle, ja painia tai pötkötellä lasten läheellä.

Parempi isä kuin minä äiti. Hoitaa 50/50 ainakin ja huolehtii paljon enemmän. 

On hellä ja rakastava, on kovasti toivonut lapsia ja on heistä hyvin onnellinen. Mutta tosi paljon viettää aikaa tietokoneella, ei yleensä jaksa kauaa lasten kanssa leikkiä. Lapsetkin ovat laittaneet tämän merkille ja se tuntuu heistä kurjalta. Ei muista menoja, ei tiedä mistä lapset tykkäävät ja mistä eivät, ei koskaan vaihtaisi lakanoita, ei pesisi tukkaa, ei leikkaisi kynsiä, ei katso ikinä säätä eli ei koskaan osaisi pukea lapsille säännöllisin vaatteita, ei koskaan lue päiväkodin tiedotteita eli jäisi retkieväät tekemättä ja lelut viemättä lelupäivään, ei koskaan laita ruokaa ja pyykinpesukin on aika onnetonta.

Mieheni on lapsillemme erittäin hyvä isä. Miehen työ on vaativaa ja hän matkustelee työn takia jonkin verran, mutta viettää lasten ja minun kanssa kaiken mahdollisen aikansa. Ennen kuin esikoinen meni kouluun, matkustelimme noin kerran kuukaudessa miehen työmatkoilla mukana (miehen halusta).

Mies on oma-aloitteinen ja vie lapsia uimaan, pulkkamäkeen, luistelemaan, kirjastoon ja uimaan. Leikkii, pelaa lautapelejä, lukee, kokkaa lasten kanssa ja on yleensä se joka vie lapsen neuvolaan/lääkäriin, .Jos mies pitäisi kuria johdonmukaisemmin, voisin sanoa hänen olevan täydellinen isä, mutta minusta hän on liian pehmeä ja antaa lasten jallittaa itseään harva se päivä. Minua se ärsyttää mutta miestä vain naurattaa. Jos minä vaikkapa kuolisin, mies suoriutuisi elästä lasten kanssa helposti, tai ainakin käytännön asioista.

Sanoo että rakastaa, halaa, vie ulos, lukee, laittaa ruokaa... Mutta jos lapsi kipeä, ei oikeinymmärrä hoitaa, ei juottaa kuumeista, ei herätä yöllä jos lapsi itkee tai kuumeilee. Unohtaa rasvata atoopikkoa. Kiroilee ja ärisee välillä älyttömyyksiä ja on epäjohdonmukainen. Juttelee mieluummin höpönlöpönlöpötyksiä kuin opettaa asioita takharrastuksista ennemminkuin kuin koulusta ekaluokkakaisen kanssa.