Kun otat vaikka reissussa kuvia, otatko puhtaita maisemakuvia vai haluatko esiintyä maisemassa itse mukana kuvassa?

Otan valokuvia muistoksi paikoista, joissa olen käynyt: yleiskuvia, dokumentaarisia otoksia, panoraamoja; ei taideotoksia tai edes katuvalokuvausta. En esiinny kuvissa itse, kosken viihdy kameran edessä, mutta ehkä kannattaisi. Muistan nimittäin lukeneeni, että muistot palautuisivat paremmin, jos näkee itsensä osana valokuvaa.

Ehkä yhdessä kuvassa kymmenestä olen itse mukana. Silloinkin luultavasti matkakumppanin kanssa. Kameralle keikistely ei vaan kiinnosta ja tuntuu naurettavalta + pinnalliselta.

Usein tulee otettua kuvia lapsista eri tilanteissa. Toki kuviin aina mahtuu vähän myös "maisemaa" tai taustaa joka kertoo kohteesta.

Sellaista maisemaa tai nähtävyyttä ei ole olemassakaan, josta otettua valokuvaa ei saisi pilattua pönöttämällä em. kohteen edessä kuin tatti.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista maisemaa tai nähtävyyttä ei ole olemassakaan, josta otettua valokuvaa ei saisi pilattua pönöttämällä em. kohteen edessä kuin tatti.

Onko matkakuvien tarkoitus esitellä nähtävyyttä. Myönnän ainakin itse olevani sen verran amatöörikuvaaja että sen kaltaiset muistot ostan mieluiten vaikka tauluna tai korttina tms.

Eniten maisemakuvia  ja kaupunkikuvia ym. joissa ei ihmisiä tarkoituksellisesti (kadulla näkyviä ei voi välttää). Seuraavaksi eniten on kuvia lapsista, sitten miehestä ja vähiten selfieitä (yleensä 0). Mies ja lapset ottavat kuvia myös minusta. Harvemmin otetaan pönötyskuvia, tilannekuvat on parempia.

En ylipaataan ota paljon kuvia matkalla. Katsoin viime kesan kahden kuukauden reissun paatteeksi, etta tuli otettua 145 kuvaa yhteensa. Yleensa pyrin ottamaan yhden kuvan itsestani ja reissuseurasta joka matkalla. Minulla kuvat vaan lojuvat muistokorteilla. En saa aikaiseksi edes niiden siirtamista kortilta pois. Vahan olen mettinyt, etta lopettaisin vakinaiset reissukuvaamiset, mutta ehka joskus tulevaisuudessa sitten kaduttaisi kuitenkin? Toistaiseksi en ole koskaan katsonut vanhoja lomakuvia, mutta jos 87-vuotiaana haluaakin verestaa muistoja.

Otan hyvin paljon kuvia sillä kuvaaminen on ollut harrastukseni jo 25 vuotta. Matkoilla varsinkin otan satoja kuvia ja jos mukana on perhettäni, tulevat he moneen kuvaan. Harvoin otan kuitenkin mitään pönötyskuvia, vaan liikun paljon ja saan otettua niin lapsistakin todella hyviä tilannekuvia. Puhtaita maisemakuvia erilaisilla tavoilla otan myös ja omastakin mielestä osa kuvista on upeita. Itse en esiinny kuvissani oikeastaan ikinä, vain joskus jos muita kuvaajia ei ole, niin saatamme ottaa lasteni kanssa jonkun selfien, mutta yleensä niissäkin lapseni ovat etualalla.

Jos otan 100 kuvaa reissulla mies ja lapsi on 5 kuvassa, minä en yhdessäkään. Eli voi sanoa että puhtaasti maisemakuvia

Vierailija kirjoitti:

Jos otan 100 kuvaa reissulla mies ja lapsi on 5 kuvassa, minä en yhdessäkään. Eli voi sanoa että puhtaasti maisemakuvia

Nyt olen tosin ruvennut ajattelemaan ettei minusta sitten aikanaan jää miehelle eikä lapsille mitään muistoa... ehkä pitäisi ottaa joka reissulla edes 1 yhteiskuva?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos otan 100 kuvaa reissulla mies ja lapsi on 5 kuvassa, minä en yhdessäkään. Eli voi sanoa että puhtaasti maisemakuvia

Nyt olen tosin ruvennut ajattelemaan ettei minusta sitten aikanaan jää miehelle eikä lapsille mitään muistoa... ehkä pitäisi ottaa joka reissulla edes 1 yhteiskuva?

Juuri mietimme miehen kanssa eilen, miten turhaa tällaisten aineellisten muistojen ja materian kerääminen on. Loppujenlopuksi tavarat päätyvät kuitenkin roskiin.