Synnytys jännittää kovasti, tsemppejä?

En ole synnytystä pelännyt, esikoisen kohdalla kyllä tuli sitten sellainen aha-elämys veden mentyä että iiiks, tämänhän on tultava uloskin jotenkin, apuva!

Käynnistettiin sitten tipalla kun mitään ei tapahtunut itsekseen, sitten tapahtuikin vauhdilla.

Sain kuitenkin epiduraalin kun supistukset sattuivat niin paljon etten tiennyt miten olla, kun niissä ei enää taukoakaan ollut välissä ja itse ponnistusvaihe olikin täysin kivuton ja nopea. 5h meni tipanlaitosta siihen että oli vauva sylissä, ei repeytymiä.

Tuntui hyvältä =)

Toisen kohdalla heräsin aamuyöstä supistuksiin, odotin kotona pari tuntia ennen kuin lähdettiin sairaalaan. Taas sain epiduralin kun pyysin, tällä kerralla ponnistusvaiheessa tuntui pientä kirvelyä, mutta ei kestänyt kauan. Ei repeämiä, jäi hyvä fiilis. Kesti 6h.

Kolmannen kohdalla vedet meni kotona aamuyöllä, lähdin heti synnärille.koska vesi oli vihreää eli lapsi oli kakannut.

Synnyysneteni nopeasti, tämä kätilö ei kuitenkaan halunnut että otan epiduraalin vaan ylipuhui ottamaan kohdunkaulanpuudutteen mistä ei ollut minulle mitään apua. Kun kätilö uskoi ettei kipua lievittävää vaikutusta ollut, hän pyysi lääkäriä paikalle spinaalipuudutusta laittamaan. Lääkäri ei kuitenkaan ehtinyt, synnytin ilokaasun avulla. Ponnistus oli ohi minuutissa eikä kätilö edes ehtinyt huoneeseen vaikka mies soitti kelloa heti kun alkoi tapahtua. Synnytyksen kesto 3h.

Fyysisesti olin jälleen todella hyvässä kunnosa heti, nyt ei vain jäänyt ihan niin positiivinen olo kokemuksesta kun kätilö ei yhtään kuunnellut toiveitani vaan synnytin hänen ehdoilla. Tein hänestä valituksen ja hän soittikin sitten ja pahoitteli, pyysin häntä jatkossa kuuntelemaan enemmän synnyttäjiä vaikka hänelle olisi opetettu koulussa vaikka mitä....

Pidän sulle peukut pystyssä =) mikään ei voita sitä tunnetta kun vihdoinkin saa lapsen syliin =)

Jos yhtään lohduttaa, niin synnytyspelkoa ei tarvitse voittaa. Se ei vaikuta yhtään siihen synnyttämiseen, pelkääkö äiti vaiko eikö pelkää. Synnytys menee kuten menee, se on luonnonvoima. Ei siinä tarvitse olla mitenkään reipas. Vaikka pelkäisi kuinka, niin lapsi syntyy joka tapauksessa. Kivunlievitys ja potilaan kohtelu ei riipu siitä, pelkääkö äiti. Kaikilla pitää olla samanlainen, tasavertainen kohtelu, joka perustuu tutkittuun tietoon ja joka tähtää siihen että synnytys menisi mahdollisimman hyvin.

Minä en pelännyt ensimmäistä synnytystä ollenkaan. Kävin vielä, aivopesty esikoistaan odottava, sellaisen "ammattilaisen" tarjoaman hörhövalmennuksenkin, jossa harjoiteltiin eri asentoja ja mumistiin ja mölistiin. Siitä ollut mitään hyötyä. Se synnytys ei mennyt ihan nappiin.

Toista sitten pelkäsinkin ihan täysillä. Se olikin sitten vähintään normaalin helppo synnytys, sellainen että sen jälkeen sitä pomppasi ylös synnytyslaverilta, venytteli selkäänsä ja mietti että millekähän sitä rupeaisi, nyt kun tää synnytys on pois to do-listalta.

Men sun   synnytys miten tahansa, pelkästi tai olit pelkäämättä, niin jos lapsi ja sinä olette sen jälkeen hengissä, tavoite on saavutettu. Ihmisen ei kuulu synnyttää yksin, ne muut on siinä sua auttamassa. Pyydä rohkeasti sitä muiden apua, ja ota kaikki apu vastaan.

synnytys ottaa kipeää, tottakai. ja ihminen pelkää kipua. mutta kannattaa yrittää ajatella se niin, että synnytyskipu on ainoa kipu, joka on hyväksi, antaa tavallaan periksi sille kivulle. nykyään voi jo melkein varmaksi sanoa, että siihen ei kuole :) joka ikinen kipeä supistus joka tulee ja menee, niin vie asiaa eteenpäin, ja mennyt supistus ei enää tule takaisin, olet koko ajan voiton puolella! ja kuuntelet kätilöitä koko ajan ja "tottelet" mitä ne sanoo, ne kyllä tietää, mitä sun pitää tehä :D tsemppiä!! ja kaiken kivun kyllä unohtaa samantien, ku vauva on ulkona!

Ymmärrän että synnytys jännittää, mutta siitä se kaikki oikeastaan vasta alkaa. Synnytyksen kulkuun ei itse voi hirveästi vaikuttaa, joten yritä harjoitella rentoutumista ja kerätä voimia koitokseen. Kannattaa yrittää pitää mieli avoimena ja miettiä millaisista asioista saa itse turvaa. Synnytyksen aikana olet samanaikaisesti tekijänä ja kohteena, joka voi tuntua hämmentävältä. Kivunlievitystä kannattaa miettiä, mutta päättää sitten vasta kivun tullessa. Synnytyskipu voimistuu hiljalleen ja riippuu synnyttäjästä mihin ne paikallistuu. Hyviä jo kotona käyttöön otettavia lääkkettömiä kivunlievitysmenetelmiä on suihkuttelu (auttaa niin kauan kun olet suihkussa), TENS-laite, jonka kanssa voi olla ihan loppuun saakka jos selkää ei tarvitse puhdistaa epiduraalia/spinaalia varten. Qua sha kamman käyttö ja akupunktiopisteiden painelu on hommia joita tukihenkilö voi opetella. Myös joogahengitystekniikoista tai synnytyslaulusta on apua supistusten aikana rentoutumiseen ja avautumisvaiheen kivun käsittelyyn.

Jos synnytyksessä tulee komplikaatioita, niin kätilöt ottavat ohjat ja sinä teet niinkuin käsketään, sillä kyse on siinä vaiheessa ihmishengistä.

Hyvää synnytystä ja onnea matkaan!

Mulle iski pelko vasta synnytyshuoneessa, kun supistukset kovenivat. Pelkäsin kipua. Minua auttoi siinä pelossa sama menetelmä, jota käytän muidenkin jännittävien asioiden yhteydessä: keskityin ajaajattelemaan seuraavaa päiväö, jolloin synnytys on väkisinkin ohi.

Synnytys on siitä jännä, että mikään vaihe ei kestä ikuisesti. Jokainen kipu ym. vie synnytystä eteenpäin. Kun aikansa kärsii, se menee ohi. Siihen voi asennoitua kuin seikkailuun, uteliaana. Synnyttäjä voi jättäytyä kätilöiden huomaan: he kyllä tietävät mitä pitää tehdä. Missään myyssa tilanteessa aikuisena en ole voinut vaan olla ja jättäytyä muiden vastuulle. Synnytystä on turha pelätä, koska se kestää vain muutamia tunteja ja on sitten ohi. Toki tuntematon pelottaa, mutta mun mielestä synnytyksestä puhutaan liikaa neuvolassa. Oikeat haasteet ovat kuitenkin synnytyksen jälkeisissä 18 vuodessa ;-)

T. Kaksi hyvin erilaista synnytystä kokenut

Se on juurikin niin, kuin edellä jo mainittiin; pelkäsi tai ei, lapsi syntyy kuitenkin. Se miten synnytys menee, sitä ei voi ennustaa etukäteen mitenkään! Mutta kun synnytys on käynnissä, et enää mieti pelkoasi vaan annat luonnon ja hoitajien hoitaa tehtävänsä. Ja se palkinto mikä sinua odottaa kaiken sen jälkeen - oma lapsi - saa sinut unohtamaan ne kivut ja pelot lopullisesti! Tsemppiä kovasti! Kaikki menee varmasti hyvin!! Teillä on edessä unohtumaton kesä! <3

Minulla pelko laantui jonkun verran ennen synnytystä, hormoonitkin auttaa. On ihan luonnollista pelätä asiaa josta ei tiedä mitään. Se ei haittaa yhtään. Todella monet pelkäävät synnytystä, ellei kaikki ainakin vähäsen. Itse pelkäsin ponnistusta ja repeämistä. Hankin epi no delphinen ja ponnistus oli itseasiassa "paras" vaihe synnytyksessä vaikka puudutteetkin oli lakanneet ja vauvakin oli iso. Muistat vain että parissa vuorokaudessa se tulee loppumaa :) suosittelen rentoutusharjoituksia, tuota laitetta ja toimimaan omien fiilisten mukaan. Jos tuntuu ettet tarvitse kivunlievitystä, älä ota. Jos tuntuu että tarvitset niin vaadi sitä.

Eka käynnistyi "lempeästi" pikkuhiljaa kovenevilla supistuksilla ja lapsi oli 10h päästä sylissä. Toisesta puhkaistiin kalvot verenvuodon takia ja parin tunnin pääästä supistukset alkoivat oikein toden teolla ja lapsi syntyi 4,5h puhkomisesta.

Totta kai teki kipeää, mutta ei niin kipeää kuin olin aina kuvitellut. Kuopuksen synnytyksessä sain vain ilokaasua kun lopulta ei ehditty puudutteita antamaan, mutta en kokenut yhtään kivuliaammaksi kuin esikoisen synnytystä, jossa sain spinaalipuudutteen.

Mulla ainakin hävisi kaikki jännitys kun synnytys alkoi, vaikka etukäteen jännitti. Molempien jälkeen kävelin ja istuin heti. Esikoisesta laitetiin kaksi tikkiä ja kuopuksesta ei tullut edes nirhaumaa.

Tsemppiä, erittäin suurella todennäköisyydellä se menee hyvin. Kauhukertomukset kannattaa unohtaa :)

Hyvin

Kiitos paljon tulleista viesteistä! Juuri tälläisiä tsemppauksia halusinkin kuulla, heti alkoi jo hieman helpottaa.:)

-ap

Mun mielestä synnytys ja synnytyksen jälkeinen aika sairaalassa oli elämäni uskomattomimpia hetkiä, muistelen niitä haikeasti, sillä nyt jo lapsiluku täynnä vaikka olenkin vasta 27v, niin kolmatta en enää halua. Silti on haikea olo, ne olivat oikeasti hyviä hetkiä, vaikka silloin h-hetkellä ei siltä tuntunutkaan. Epiduraali saattaa olla niin hyvä kivunlievitys, ettei kipua tunne oikeasti OLLENKAAN... tiedän montakin läheistä joiden synnytys ihan oikeasti oli kivuton, itsellä se ei sitä ollut mutta tosiaan suht. kivuton synnytys on mahdollinen. 

Tunnen suorastaan kateutta sinua kohtaan (:D) se aika vaan on niin ihanaa kun saa sen vastasyntyneen syliin ja omaan elämään! Onnea ihan hirmuisesti, hyvin se menee! :)

Mä suosittelen sektiota. 

Hyvin se menee. Synnytys on POSITIIVINEN asia, se kipu on positiivista ja oikeastihan ne kivut on ''sun puolella'', ei ne ole mitään sun vihollisia ne kivut, vaan ne auttavat sua siinä, jotta uusi elämä saadaan turvallisesti maailmaan. Minua itseäni auttoi tämä ajatustapa aivan hirveästi. :)

Teet niiden kipujen kanssa yhteistyötä kokoajan, kun lapsi on maailmassa niin kivutkin häipyvät tiehensä.

Jos vielä viimeisellä kuukaudellakin pelkopolin käynneistä huolimatta kokee alatiesynnytyksen aivan kamalana asiana, SAA SEKTION. Näin minulle itsellenikin siellä sanottiin, pyydä siis sektio! Ei tarvi vääntää mitään pinpasta ulos.

Kovasti tsemppejä! Minulla ei kyllä ole tarjota kovin hyvää synnytyskokemusta (tyttö syntyi 3 viikkoa sitten 5 viikkoa etuajassa eikä se tehnyt asiasta helppoa), mutta opin siellä synnytyssalissa muutaman asian: 1) pakkaa mukaan ruiskupullo, jolla synnytyskumppani voi viilentää sua, 2) epiduraali on loistava keksintö ja sen laittaminen tuntuu n. yhtä paljon kuin hammaslääkärin puudutuspiikki, 3) se kaikki työ ja vaiva on sen arvoista, kun saat lapses syliisi. Onnea ja kestämistä, hyvin se sujuu!

Vierailija kirjoitti:

Jos vielä viimeisellä kuukaudellakin pelkopolin käynneistä huolimatta kokee alatiesynnytyksen aivan kamalana asiana, SAA SEKTION. Näin minulle itsellenikin siellä sanottiin, pyydä siis sektio! Ei tarvi vääntää mitään pinpasta ulos.

Miksi ihmeessä tällaisia kommentteja? Joo siis on hyvä kaikkien tietää että on olemassa vaihtoehto, mutta ap on selkeästi motivoitunut sekä halukas alatiesynnytykseen ja normaali jännitys synnytystä kohtaan on vain tervettä. En tajua miksi tällaiselle ihmiselle pitää suositella sektiota. Minusta ainakin selkeästi vaikuttaa että ap:lla on vain tervettä jännitystä (niin kuin 99 % muillakin synnyttäjistä) ja haluaa kuulla rohkaisevia kommentteja. Minusta tässä nyt ei varsinaisesti ole kyseessä vakavasta synnytyspelosta, josta sitten kärsiikin vain alle 10 % synnyttäjistä. 

t. synnytyspelkoinen joka vaatii sektiota