Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
olen huutava äiti :(
09.02.2016 |
6-vuotiaalla on joku kauhea uhma ja kiukuttelee ja valittaa joka asiasta aamusta iltaan. Siinä sitten äidillä ääni korottuu useamman kerran päivässä ja usein menee ihan kilpaa huutamiseksi. On niin paha mieli ja morkkis ja tuntuu, että olen maailman kamalin äiti. Muuten kyllä halitaan, pussaillaan ja kerron rakastavani useaan kertaan päivässä, eli ei sentään pelkkää huutamista ole. Mutta silti harmittaa. Miten tässä nyt saisi itsensä kuriin ja ennen kaikkea hillittyä itsensä. Ei siinä kymmeneen laskut auta kun pikkuteini mekastaa milloin mistäkin ja tekee tyhmyyksiä sen kuin kerkiää. Pliis, saanko synninpäästön, onko muitakin?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
No on. Meillä nelivuotiaalla nonstop-uhma ollut päällä jo kolmisen vuotta. Arkiaamut on hankalia. Melkeinpä joka aamu, ihan riippumatta siitä, miten sen aamun on järjestänyt, lapsen pitää vetää kilarit jostain mitättömästä asiasta juuri ennen lähtöä. Ja sitten me käydään aina samanlainen keskustelu, jossa kerron että annan sinulle vaihtoehdon tehdä jonkin asian toisin, mutta sitten täytyy lähteä. Koska lapsella on tarve vetää se kilari, tarve nostaa sillä tavalla omaa vireystasoaan siihen päiväkotimoodiin, että pärjää hälyisessä ryhmässä, hän tietenkään ei hyväksy vaihtoehtoa. Jolloin kerron että näetkö, että meillä on kiire ja kohta minulta pettää hermo. Että toimitaan nyt yhteistyössä että päästään lähtemään. Ei, lapsen on vedettävä se tilanne siihen pisteeseen että karjaisen sille. Jolloin lapsi alkaa itkemään että "aina sää pahoitat mun mielen".
Molemminpuolisten kilareitten jälkeen lapsi pyyhkii kyyneleet, kerää kamppeensa ja lähtee iloisin mielin tallustamaan kohti päiväkotia. Hän on suorastaan pursuavan hyvällä tuulella jos minä vaan maltan lopettaa sen meuhkaamisen ja mennä siihen mukaan. Stressi on purettu, mielihyvähormoonit virtaa pienen itkun jälkeen, hän on valmis kohtaamaan päivän haasteet. Mut äitinä tätä ei vaan jaksais.