Venlaflaxin kokemuksia?

Söin neljä viikkoa 75mg, ei mitään vaikutusta. Siis ei sivuvaikutuksiakaan. tai ehkä lievästi rauhoituin. Sitten tuplasin, alkoin tulla ahdistustiloja. Nopeita häivähdyksiä. Lopetin ja ajattelin käydä puhumassa lääkärille, jos voisin kokeilla jotain muuta. Tämän piti antaa lisäpotkua (energiaa), sitäkään en huomannut.

Äitini söi vajaan vuoden ja parani masennuksestaan. Ainoa sivuvaikutus hänellä oli ummetus eli joutui käyttämään kuituvalmisteita lisänä.

Minulle siitä oli pelkkää haittaa. Parisen vuotta sitten lopetin todella loivasti ja silti saan sähökiskun omaisia vieroitusoireita vieläkin. Jos minä saisin päättää, kieltäisin lääkkeen maahantuonnin ja myynnin tällä minuutilla ja asettaisin syytteeseen pahoinpitelystä jokaisen lääkärin joka sitä on potilailleen kirjoittanut. Olen varma, että jos joku on parantunut tätä lääkettä käytettyään, ei paraneminen ole tapahtunut sen ansiosta vaan siitä huolimatta.

Masennustani se pahensi sitä mukaa kuin annosmäärää nostettiin, seksihalut ja kyvyt se vei totaalisesti. Halut palasivat pikkuhiljaa lopetettuani lääkkeen käytön, kyvyt eivät. Yhden talven makasin asunnossani niin ahdistuneena, että liikuin ulkona vain pimeällä, silloinkin ainoastaan lähikauppaan ostamaan tupakkaa ja makkaraa. Keskittymiskykyni katosi täysin. Jos jotakin yritin tehdä, hukkasin työkaluni, unohtelin hyvinkin tärkeitä asioita kuten auton tankkaamisen, aloitekykyni oli ajoittan täysin kateissa ja pinna äärettömän lyhyt, raivosin ja paiskoin tavaroita hyvin pienistä vastoinkäymisistä, aina ei tarvittu mitään syytä. Elämänhalu ja usko tulevaan oli poissa, suihkuun jaksoin raahautua ehkä kerran viikossa. Nyt on lääkkeinä Voxra ja Azona ja olo huomattavasti parempi, toki vielä parempikin voisi olla.

Kiitos vastauksista. Mielelläni lukisin lisääkin.

Yritin neljä vuotta päästä lääkkeestä eroon, mutta vieroitusoireet olivat niin pahat etten pystynyt. 

Olen jäyttänyt venlaa puolitoista vuotta. Aloitin 37,5mg viikon ajan, masennus paheni, kuuluu kuulemma aloitukseen. 75mg paransi hieman oloa, muttei tarpeeksi. Nyt on menty 150mg. Paniikkikohtauksia ei ole ollut tuon jälkeen yhtään, ahdistus vähentynyt, saan itseni ylös sängystä. Iltaisin tulee lihasnykäyksiä ja jos unohtaa ottaa lääkkeen, niin huomaa kyllä äkkinäisenä toivottomuutena, ahdistuksena ja paniikinomaisena kauhuna tulevasta, elämäntilanteesta, mistä ikinä.

Venlat pelasti mut todella pahasta tilanteesta ja on sopinut itselle hyvin.

Itsekin aloitin sen viikko sitten, ja ahdistaa kyllä lukea kokemuksia tästä (ja muistakin psyykenlääkkeistä). Harvassa tuntuu olevan ne, jotka ovat sitä mieltä että lääke on ollut hyvä ja auttanut. :( 

Tällä hetkellä tuntuu, että voisin nukkua 24/7 enkä saa mitään tehtyä. Vointi mennyt siis alaspäin. Haluaisin vain olla iloinen ja energinen, en tämmöinen zombie. :( 

Olen käyttänyt ja toimii minulla hyvin. Lääkkeet sopivat ihmislle erilailla, joku tepsii yhdelle, toinen toiselle, ja epämiellyttävät vaikutukset vaihtelevat myös. Tämä lääke on tehokas niille, joille se sopii ja toisille ilmeisesti erittäin epämiellyttävä eikä auta. Sairastan uusiutuvaa masennusta, mutta tämän lopetus onnistuu aina ja masennuksessa antaa hyvin potkua, koska pelkkä ssri-lääke ei ole tarpeeksi tehokas minulle. En  vähättele muiden kokemuksia, mutta kyllä tästä jotkut hyötyvätkin, kuten minä.

Haittana on toisessakin kommentissa mainettu ummetus, sekä orgasmiongelmat, mutta se on ollut ongelma myös muita lääkkeitä käyttäessäni. Olen myös puhunut siitä muiden lääkkeitä käyttävien kanssa ja kaikilla on sama ongelma, olipa lääke mikä tahansa. Kun lopetan lääkkeen käytön, tilanne palaa normaaliksi.

Tuleeko sulle niitä vieroitusoireita, kun lopetat? Sekin pelottaa, että miten tästä ikinä pääsee eroon kun tuntuu että vieroitusoireet on ihan hirveät vaikka tekis mitä... 

Käytin vuoden 225mg annoksella. Alussa maanista käytöstä ja huonovointisuutta, niin kovasti että autoa ajaessakin piti kesken kaiken pysähtyä oksentamaan. Puilen vuoden jälkeen aloin käydä arvaamattomaksi ja elämä kävi sekavaksi, oli oikään kuin jatkuva humala ja elämä pyöri lääkkeen ympärillä. Lopettamisen hoidin vähentämällä kapselista yhd tabletin kerrallaan. 3kk taisi mennä. Koen että auttoi hetken, mutta pitkiä aikoja en käyttäisi.

Venlafaxin pelasti minut aikoinaan. Ennätin syödä lääkettä noin vuoden verran (annos 150 mg) ja koin pitkästä aikaa eläissäni olevani oma itseni ja kykeneväni normaaliin elämään. Kykenin työskentelemään, opiskelemaan ja melkein kerkesin valmistuakin maisteriksi. Elämä oli helppoa eikä normaalit asiat ahdistanut. Lääke toimi minulla siis todella hyvin.

Yllättäen huomasinkin olevani raskaana ja jouduin lopettamaan venlafaksiinin kokonaan. :( Tai lääkärit suosittelivat muita lääkkeitä tai pienempää annosta, mutta päätin että en aio syödä raskaana ssri/snri-lääkkeitä ollenkaan, en aio altistaa kehittyvää sikiötä kyseisille lääkkeille. Nyt olen sosiaalisten tilanteiden pelon ja ahdistuksen vuoksi työkyvytön ja sairauspäivärahalla. Opiskelukin oikeastaan lähes mahdotonta. Minulla on pelkästään hyviä kokemuksia venlafaksiinista ja odotan että pääsen taas jatkossa raskauden jälkeen syömään lääkettä.

Lääkkeen lopetuksesta en osaa itse oikein sanoa, koska kävin muutenkin aikamoisen sekä fyysisen että tunneshokin läpi yllätysraskauden takia. Lopetin venlafaksiinin ja tupakoinnin molemmat kuin seinään sekä tähän päälle alkuraskauden pahoinvointi. Elämä oli siis useamman päivän kirjaimellisesti yhtä helvettiä jolloin makasin vain sängyn pohjalla mutta paha sanoa kuinka suuri osa oli venlafaksiinin vierottautumisesta johtuvaa.