Lue keskustelun säännöt.
Lisääntyykö sukulaisten tapaamispakko lasten myötä?
07.02.2016 |
Tällainen lasta harkitsevan mieltä painaa. Vaikka sukulaisiin välit ovat ok niin ahdistaa ajatus, että sukulaiset ramppaisi jatkuvasti kylässä. Isovanhemmat olisivat tosi innoissaan lapsenlapsesta, mutta sitooko se jatkuvaan kyläilyyn? Kun asuu satojen kilometrien päässä lähisuvusta, täytyy sukulaiset ottaa yöksi tai useammaksi. Todella ahdistavaa. Tapaamiset on nykyään pari kertaa vuodessa. Ymmärtääkö isovanhemmat, että lapsi ei tilannetta muuta mitenkään?
Kommentit (7)
Sepä se, että en todellakaan halua lasta eristää sukulaisista ja haluan hänelle hyvät sosiaaliset suhteet. Mutta onko sekään sitten normaalia ja tasapainoista perhe-elämää, että joka kuukausi on vähintään yksi viikonloppu yötäpäivää vieraita paikalla. Olisipa ihanaa saada joskus ihmisiä kylään esim. kupposelle kahvia, mutta kun on vain mahdollisuus pitkiin tapaamisiin. Kaikki tai ei mitään.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sepä se, että en todellakaan halua lasta eristää sukulaisista ja haluan hänelle hyvät sosiaaliset suhteet. Mutta onko sekään sitten normaalia ja tasapainoista perhe-elämää, että joka kuukausi on vähintään yksi viikonloppu yötäpäivää vieraita paikalla. Olisipa ihanaa saada joskus ihmisiä kylään esim. kupposelle kahvia, mutta kun on vain mahdollisuus pitkiin tapaamisiin. Kaikki tai ei mitään.
-AP
Sukulaiset hotelliin yöksi. Pakko on aikuisten ihmisten ymmärtää.
Sukulaiset hotelliin yöksi silloin kun tulivat. Vanhenivat kuitenkin nopeasti, joten eivät tulleet kuin alkuvuosina. Nykyisin, jos kaksi kertaa vuodessa tapaavat lapsenlapsiaan, kun me matkustamme. Muuten jäisi nollaan kertaan. Käymme kyllä hoitamassa vanhuksiamme ilman lapsia tarpeen mukaan usemminkin. Lapset vievät niin helposti tauteja heikkokuntoisille, joten siksikin tapaavat harvemmin.
Onko sukulaisia pakko nähdä? Oikeastaan vielä pahempaa, onko vanhempiaan pakko kestää? Ehkä ap:n kannattaa vielä miettiä lastenhankintaa.
Kiitos kommenteista! Olen miettinyt, että olenko röyhkeä tai epäkohtelias, jos edes hotelli vaihtoa rupean ehdottelemaan. Harmittaa muutenkin perhettä perustaa ilman tukiverkkoja. Koskaan ei saisi parin tunnin hoitoapua, mutta majoitusta pitäisi järjestää jatkuvasti. Enemmän haittaa, kuin hyötyä siis. Ei ole helppoa rakentaa elämää kaukana suvusta.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se joksikin aikaa tuntui lisääntyvän. Me asu(i)mme kaukana kummanki suvusta ja lasten ollessa alle kouluikäisiä, tapasimme sukulaisia enemmän kuin sitä aikaa edeltäneinä vuosina ja sitten taas tapaamiset vähentyivät, kun lapset olivat kouluiässä, ei ehditty enää niin paljon itse reissata ja isovanhemmatkin alkoivat olla vanhempia eikä esim synttäreiden vuoksi ajaneet satoja kilometrejä. Ihan ok tämä kehitys suuntaan ja toiseen, itse olemme asuinpaikkamme valinneet.
Yritä lähestyä ajatusta lapsen kautta.
Lapsen on hyvä kasvaa siten, että hänellä on useita ihmisiä, siis sitä sukua ympärillään. Osa lapsen juuria.
Voithan aina sanoa, että teillä ei ole mahdollisuutta antaa yösijaa, hotellivaihtoehto on aina olemassa.