Lasta yrittävät ja lapsettomuudesta kärsivät auttakaa!

Kauan yritystä takana?

Mun piti kovettaa itseni, kun joka lapsesta yritystä yli 1,5 vuotta. Ja ainakin niiden raskaustestien kanssa pelaaminen kannattaa lopettaa, niistä pettymys on kymmenkertainen.

Noin 1,5 vuotta. Välissä yksi kohdunulkoinen viime syksynä jonka seurauksena toinen munatorvi poistettiin ja mahdollisuudet taas huononi. Testejä minäkin teen liikaa. Pitäisi yrittää lopettaa.

Ap

Tarpeeksi usein, kun yritin pettymyksineen, niin lopetin kokonaan hyväksyen sen, että ei minua ilmeisesti ole sitten luotu äidiksi. Ei siinä oikein muu auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Noin 1,5 vuotta. Välissä yksi kohdunulkoinen viime syksynä jonka seurauksena toinen munatorvi poistettiin ja mahdollisuudet taas huononi. Testejä minäkin teen liikaa. Pitäisi yrittää lopettaa.

Ap

Eikö se viallisen munatorven poistaminen nimenomaan paranna mahdollisuuksia onnistuneeseen raskauteen?

Lopetin testien tekemisen, elleivät menkat olleet 3pv myöhässä. Hakeuduin hoitoihin 3v yrityksen jälkeen. Tärppäsi heti ensimmäisestä hoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin 1,5 vuotta. Välissä yksi kohdunulkoinen viime syksynä jonka seurauksena toinen munatorvi poistettiin ja mahdollisuudet taas huononi. Testejä minäkin teen liikaa. Pitäisi yrittää lopettaa.

Ap

Eikö se viallisen munatorven poistaminen nimenomaan paranna mahdollisuuksia onnistuneeseen raskauteen?

Kyllä onnistuneeseen koska sittenhän se ei voi enää uusia samalle puolelle. Kokonaismahdollisuudet raskauden alkamiselle kuitenkin laskee Käypä hoito -suosituksen mukaan aika paljon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lopetin testien tekemisen, elleivät menkat olleet 3pv myöhässä. Hakeuduin hoitoihin 3v yrityksen jälkeen. Tärppäsi heti ensimmäisestä hoidosta.

Ihanaa kuulla että hoidot auttoivat. :)

Ap

Menin suoraa yksityiselle klinikalle, kun miehen kanssa oli päätetty, että lapsi saa tulla. Siellä ei kyselty vuoden yrityksen perään eikä tarvinnut mittailla lämpöjä vaan pääsi suoraa tutkimuksiin ja samantien hoitoihin. Nyt meillä on jo kolme IVF-alkuista lasta. Munatorvet tukossa, toinen munasarja poistettu.

Julkisella puolella oltaisiin varmaan vieläkin jonossa.

Yli viisi vuotta toivottiin lasta. Meillä molemmilla lapsia ed. liitoista.

Hoitoihin ei haluttu vaan tulee näin jos tulee. Vaikka kuinka asennoiduttiin ja yritettiin toivoa parasta niin kyllä se jatkuva nega otti pääsyä. Monet itkut itkin ja surin etten enää saa kokea vauva-aikaa ja muuta siihen liittyvää. Hyvästelin ajatuksen vauvasta ja keskityin muuhun, töihin, parisuhteeseen josta oli tullut vain vauvahaavetta (siis rynkytystä vain siksi että saataisiin lapsi alulle) ja omaan itseeni. Kuntoiluun, ruokavalioon ja ajatusmaailman muuttamiseen. Puoli vuotta siinä meni ja menkat jäi pois. Odotin viikon koska aikaisemminkin heittelivät. Positiivista näytti. Silloin ateistikin melkein kiitti luojaa.

Lapsi syntyy nyt keväällä.

En sano enkä lupaa että kaikille käy näin. Kerroin vain siksi että joskus käy tuuri vaikka jo luovuttaa. Loppujen lopuksi ne vauvat tulee silloin kun on tarkoitus. Se että on ennestään lapsia ei tarkoita että lisää tulisi liukuhihnalta.

Tsemppiä nyt kaikille. Tiedän kuinka koville ottaa ja kuinka epäreilulta tuntuu kun lapsia syntyy vahingossa sinne mihin niitä ei edes kaivata ja toiset ei saa koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Menin suoraa yksityiselle klinikalle, kun miehen kanssa oli päätetty, että lapsi saa tulla. Siellä ei kyselty vuoden yrityksen perään eikä tarvinnut mittailla lämpöjä vaan pääsi suoraa tutkimuksiin ja samantien hoitoihin. Nyt meillä on jo kolme IVF-alkuista lasta. Munatorvet tukossa, toinen munasarja poistettu.

Julkisella puolella oltaisiin varmaan vieläkin jonossa.

Tätä minäkin olen miettinyt. Turha kai tässä on näitä itkuja aina itkeä kun asialle voi myös tehdä jotain. Pelottaa vain että hoidotkaan ei auta ja sitten on kaikki kivet käännetty eikä voi enää elätellä toivoa.

Ap

3 vuotta yritystä takana, ei yhtään raskautumista välissä. Tuntui toivottomalta ja hyvin tiedän mitä ovat ne joka kuukautiset itkut vessassa.

Tutkimuksiin mentiin 1,5v jälkeen, molemmissa oli vikaa. Yhteenlaskettu % mahdollisuus luomuraskauteen alle 15%, ei siis kovin paljon. Tarjolla oli hoitoja, mutta siinä vaiheessa tuntui että se stressi raskautumisesta oli niin kova etten halunnut lähteä siihen hoitojen aiheuttamaan pyöritykseen mukaan. Hoitokerta kuitenkin nostaa niitä mahdollisuusksia vain 10%. Olin myös huolissani siitä että kuinkahan rankasti ne pistetyt hormonit pistää päätä ja kehoa sekaisin, varsinkin kun mulla on kaksi hormonisairautta itsellä (tasapainossa kyllä).

Siinä lähelle 3v lapsettomuuden kohdalla tein surutyöni, luovuin ajatuksesta saada vauva ja keskityin muihin asioihin. Ymmärsin että elämä on hyvää ja ihanaa näinkin, ihan vaan kahdestaan. Mietittiin mitä kaikkea voidaan tehdä, suunniteltiin matkailuja ja muuta kivaa. Ja sitten huomasinkin että kerran oli menkat viikot myöhässä. Tein testin koska mulla on aina tarkat menkat ja plussahan se oli. Kesällä syntyy meidän luomuvauva.

Toivoa on aina, mutta melkein voisin suositella luopumaan niistä vauvatoiveista ja rentoutumaan. En voi luvata että näin käy teillekkin, mutta keskity muihin asioihin ja nauti mitä sulla on nyt. Meillä se auttoi.