Oletteko huomanneet saman tuttujen vanhenemisessa...?
Kun kadulla kävelee vastaan vanhoja ihmisiä, he kaikki näyttävät melkein samalle, eli vain harmaantuneilta vanhuksilta - jotenkin persoonattomilta. Mutta kun joku tuttu, tai tunnettu kuuluisuus muuttuu hiljalleen vanhaksi, tämä näyttää omalta itseltään, mutta hieman vanhentuneena. Robert De Niro näyttää edelleen De Nirolta, vaikka on jo ikäloppu. Jos De Niro kävelisi kadulla vastaan, enkä tunnistaisi häntä, olisi hän vain yksi persoonaton ja kasvoton vanhus. Ne hiljalleen vanhentuneet eivät ikään kuin näytä edes vanhoilta, ainoastaan harmailta ja ryppyisiltä.
Kommentit (5)
Varmaan muutenkin tutuissa ihmisissä näkisit heidän omat piirteensä, ei kai se ihme ole, että tuntemattomat ovat kasvotonta massaa.
Suomalaisilla kyllä yleensäkin on varsin valjut ja homogeeniset piirteet. Ikäihmisillä ei edes ole sitä räväkkää kampausta. Kyllä Robert De Niro nuorenakin olisi erottunut joukosta, jossa on samanikäisiä suomalaismiehiä.
Me vanhukset katsomme nuoria ja ihmettelemme, miten ne on kaikki sitä samanlaista kasvotonta massaa, koko porukka samanlaisia. Sitten kun siellä joukossa on joku erityisen komea, niin me huomaamme, että hän on yksilö.
Mitä luulet, olisiko hän yksilö vielä vanhanakin?
Sama pätee minusta nuoriin. Pyöreänaamaisia klooneja. Nuorilla vielä muodin noudattaminen voi olla aika orjallista, ei erota toista paljasnilkkaista toisesta.
Onhan se sama nuoremmissakin. Muistan aina koulun alussa kun luokassa oli uusia tuntemattomia ihmisiä, niin ne näytti kaikki vähän kummallisilta. Sitten vasta kun oppi tuntemaan, alkoi paremmin nähdä miltä kukin näyttää. Onko joku kaunis, ruma jne. Onko muilla näin? Se luonne tai mielikuva luonteesta vaikuttaa loppupeleissä hirveän paljon siihen miltä ihminen näyttää.
Kyllä tunnistan ilmiön, siksi haluankin parituta vielä nuorena niin vanhenemista ei huomaa ;)