Lue keskustelun säännöt.
Taannutko vanhempiesi luona raivoavaksi teiniksi?
05.02.2016 |
Lahden radiossa puhuivat tämmöisestä, myönnän itse että tätä tapahtuu :D Olen 38-v...
Mutta mieheni käytös se vasta kamalaa onkin, melkein vihaan häntä kun ollaan hänen kotonaan, en tunnista häntä yhtään samaksi ihmiseksi siellä! Oi miksi?!
http://yle.fi/uutiset/taannutko_vanhempiesi_luona_raivoavaksi_teiniksi_…
Kommentit (15)
Kyllä. En nyt ihan raivoavaksi mutta ärsyynnyn helpommin kuin muuten. Kummallista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taannun kylla, mutta en raivoavaksi teiniksi. Varsinkin jos paikalle sattuu muita sisaruksia (meita on 11), niin hyvin pian asettuu lapsuudesta tuttuun asemaansa.
En. Ollaan rooleissa jo niin päin että minäkin hoidan vanhempiani. Näen heidät ihan ihmisinä, en vain vanhempina. Heissä on rasittavat piirteensä kuten kaikissa ihmisissä. En stressaa siitä. Yhteinen aika on rajallista, ei sitä kannata tuhlata nipottamiseen. Toisaalta, vanhempani ovat aina kunnioittaneet omaa tilaani ja omia ratkaisujani, joten meillä on kaikilla ns. tilaa hengittää toistemme seurassa.
Enpä oikeastaan. Nykyisin enemmänkin tuppaan paasaamaan siitä, miten asiat nykyään ovat ja sisko peesaa. Vanhemmat ovat alkaneet pikkuhiljaa valumaan kohti höpsähtäneiden eläkeläisten roolia. Tietysti kaikki tuntevat toisten pehmeät kohdat, vaikka ollaankin aikuisia, ei kai perheen ja suvun kesken koskaan voida olla ihan vaan asiallisia.
En, mutta ärsyynnyn siellä helpommin. Ärsyttää, kun kohdellaan kuin teini-ikäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Kun tulen käymään kotona, niin oikeastaan siivoilen, laitan ruokaa, lenkitän koiria ja juttelen muiden kanssa. Joskus katsotaan teeveetä. Muutin pois kotoa 5v sitten.
N20
Jo pelkästään tuon artikkelin lukeminen aiheutti ärtymystä.
Äitini kuuluu siihen porukkaan, jonka mielestä omat lapset ovat aina omia pikkuisia lapsia, joita täytyy neuvoa ja ohjailla.
Tuossa artikkelissa neuvottiin sanomaan näin:"Jos hyvää tarkoittavat neuvot pursuavat korvista, vanhemmalta voi kysyä, käyttäytyisikö tämä samalla tavalla aikuista ystäväänsä kohtaan – siis paimentaisiko hän tätä kuten aikuista lastaan."
Olen sanonut tuon useita kertoja. Sillä seurauksella, että äitini pyörittelee silmiään ja sanoo että: "Ei tietenkään, ystävähän loukkaantuisi siitä. Mutta sinä oot minun lapsi. Minähän vaan autan. Miksi sinä oot noin outo?".
Äitini ei näe käytöksessää mitään vikaa.
Teini-ikäisille lapsilleni hän lässyttää "voi voi, osaatko sinä käyttää tietokonetta, sehän on vaikeaa. Älä vaan nyt riko sitä" tai jotain muuta yhtä mieltä ylentävää.
Ja jokainen on saanut ekaluokkalaisena saanut kuulla tämän: "Sinäkö opit lukemaan? En olis ikinä uskonut?" Kun kysyn miksi hän noin sanoo, kertoo hän kannustavansa, ja alkaa neuvomaan kuinka lapsia täytyy kannustaa >:(
Toisinaan tulee semmoinen olo, että äidin mielestä kaikki hänen jälkeläisensä ovat jotenkin vajaita, kykenemättömiä normaaliin elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo omassa kotonani en ärsyynny paitsi jos vanhemmat ovat humalassa kun sinne mennään..sitten sappi kiehuu.
Anoppi saa miehen joskus käyttäytymään kuin lapsen,makaa sohvaalla ja lötköttää ja minä vahdin meidän lapsia sitten koko ajan.Ei siivoa jälkiään pöydästä ym.
Anopit..puh!
En ja vielä kerran en!
Kyllä tässä iässä osaa jo olla aikuinen vanhempiensa seurassa.
Eikai kukaan oikeasti ole niin tampio?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ollut teininäkään mikään "raivoava teini". Meillä on aina käyttäydytty melkoisen asiallisesti, ja hoidettu asioita enimmäkseen rauhalliseen sävyyn. Mutta kyllä mua huvittaa joskus, kun äiti jaksaa huolehtia, vaikka täytän kohta 50. Se miettii esim. että miten osaan ja uskallan matkustella ulkomailla yksinäni, vaikka olen tehnyt sitä jo yli 30 vuotta...
..ja moni aikuinen kyllä paimentaa ystäviäänkin kuin lapsia.Joillekin tuntuu olevan ihan normaalia kysellä toisten elämästä ja sitten ruveta neuvomaan miten pitäisi tehdä ja kysellään miksi teet noin.
Myöhemmin sitten kuullut että tämä "ystävä" on kertonut kaikkea mukavaa eteenpäin meidän elämästä..
Naiset on erikoista porukkaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä. Ollaan vanhempieni kanssa enemmänkin kavereita nykyään. Kysymme molemmat toisiltamme apua ja mielipidettä, olemme tasavertaisia aikuisia. Reissaamme jonkin verran yhdessä ja tulemme hyvin juttuun.
Vierailija kirjoitti:
En ja vielä kerran en!
Kyllä tässä iässä osaa jo olla aikuinen vanhempiensa seurassa.
Eikai kukaan oikeasti ole niin tampio?
Ei regressio ole mikään päätäntävallassa oleva asia. Ehkä sinä olet ollut "pikkuaikuinen" koko ikäsi? Tai ehkä tapaat vanhempiasi niin usein, ettet regressoidu? Muuten on täysin normaalia, että lapsuudenkodissaan ja vanhempiensa seurassa tulee esille niitä piirteitä, joita lapsuudessa ja teini-iässä oli, varsinkaan jollei ole siellä hirveästi aikaa vietellyt teinivuosien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies (41v). taantuu aina kotonaan noin 14-vuotiaaksi. Appivanhemmat eivät kohtele häntä kuin lasta, mutta mies murahtelelee, tiuskii, vastaa kysymyksiin ivallisesti tai yhdellä sanalla. Makaa sohvalla ja roikkuu netissä. Olin ihan järkyttynyt kun näin tuon käytöksen ensimmäistä kertaa, ja pari kertaa olen joutunut sanomaan, että älä puhu isällesi/äidillesi tuolla tavalla. Mies on joskus kotonakin yrittänyt puhua minulle kuin äidilleen, mutta olen saman tien ilmoittanut etten kuuntele mitään murrosikäistä ynähtelyä keski-ikäiseltä mieheltä.
Kyllä taannun. Ikää 42v.