Lue keskustelun säännöt.
Kokemusta kun vanhempi salaa sairautensa?
04.02.2016 |
En enää tiedä olenko itse vainoharhainen vai viilataanko mua linssiin... Epäilen että äidilläni on jokin sairaus. Mutta hän ei siitä vapaaehtoisesti ja hienostuneesti johdatellen kerro, enkä oikein osaa käyttäytyä siten, että painostaisin.
Mitään erityistä fyysistä ei näy päälle, mutta tiedän että käy sairaalassa, lääkkeitä on enemmän kuin ennen (en ole päässyt lukemaan etikettejä, näin vaan vilaukselta kaapissa), ja jäi eläkkeelle töistä, vaikka on aina sanonut ettei hänellä ole mikään kiire eläkkeelle. Tai ainakin sanoo mulle, että on eläkkeellä... Ok, voi olla muitakin syitä, toivottavasti oliskin, mutta jotenkin minulla on outo tunne.
Onko kenelläkään kokemusta, että vanhempi ei ole kertonut sairaudestaan?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaisesta ole pakko kertoa. Tue häntä miten voit mutta älä utele!
No näin mäkin tavallaan ajattelen, mutta onko normaalia ettei vanhempi kerro lapselleen sairaudesta? Vai olenko vaan ylisuojeltu lapsukainen, jolle ei haluta kertoa ettei tule paha mieli...? -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaisesta ole pakko kertoa. Tue häntä miten voit mutta älä utele!
No näin mäkin tavallaan ajattelen, mutta onko normaalia ettei vanhempi kerro lapselleen sairaudesta? Vai olenko vaan ylisuojeltu lapsukainen, jolle ei haluta kertoa ettei tule paha mieli...? -ap-
No en minäkään saanut aikaiseksi kertoa lapselleni perussairaudestani vaan hän sai tietää siitä vasta jossain koulun terveystarkastuksessa kun olin täyttänyt paperiin vanhempien sairaudet.
Mun isä on sairastanut vaikeaa masennusta koko elämäni ajan (olen 32v.) eikä ole koskaan puhunut siitä sanaakaan. Äiti on joskus kertonut tästä ja hänkin ilmeisesti tietää asiasta, koska on lukenut salaa jotain isän papereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaisesta ole pakko kertoa. Tue häntä miten voit mutta älä utele!
No näin mäkin tavallaan ajattelen, mutta onko normaalia ettei vanhempi kerro lapselleen sairaudesta? Vai olenko vaan ylisuojeltu lapsukainen, jolle ei haluta kertoa ettei tule paha mieli...? -ap-
No en minäkään saanut aikaiseksi kertoa lapselleni perussairaudestani vaan hän sai tietää siitä vasta jossain koulun terveystarkastuksessa kun olin täyttänyt paperiin vanhempien sairaudet.
Niin no, jos on jokin, mikä on aina ollut, ehkä se ei edes tule mieleen kertoa... Äiti on siis käynyt yliopistollisessa sairaalassa, että paikallinen keskussairaala ei kelpaa. Siksi epäilen että on jotain erikoista :-/ ap
Tuttua omalla kohdallakin. Minkäs teet, kun ei kerro, niin ei kerro. En tiedä edes isovanhempieni kuolinsyitä, näistä ei kerrota vaikka olen kysynyt. Kiinnostaisi vaan tietää, mikäli taustalla on jokin mahdollisesti periytyvä sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaa haluat salata sairauden, koska ei halua huolestuttaa. Mun vanhemmat ei ole koskaan olleet tosi vakavasti sairaita. Mutta niistä vähemmän vakavistakin jutuista on kerrottu vasta jälkikäteen. Ja syy on vain se, etten huolestuisi.
Oma isäni salasi syöpänsä loppuun asti kaikilta, myös äidiltäni vaikka saman katon alla asuttiin. Itse olin varhaisteini tuohon aikaan. Tosin äiti vaistosi että on kipeä, mutta yllätyksenä syöpä silti kaikille tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saattaa haluat salata sairauden, koska ei halua huolestuttaa. Mun vanhemmat ei ole koskaan olleet tosi vakavasti sairaita. Mutta niistä vähemmän vakavistakin jutuista on kerrottu vasta jälkikäteen. Ja syy on vain se, etten huolestuisi.
Mut hivenen ikävä se on tämä epäileväinen ja epätietoinenkin olotila. Ehkä voisin vaihtaa tämän tietoon ja huoleen, en tiedä. -ap-
hh kirjoitti:
Oma isäni salasi syöpänsä loppuun asti kaikilta, myös äidiltäni vaikka saman katon alla asuttiin. Itse olin varhaisteini tuohon aikaan. Tosin äiti vaistosi että on kipeä, mutta yllätyksenä syöpä silti kaikille tuli.
Huh! Mä tuijotan nykyään äidin hiuksia ja mietin, että ehkä se ei ainakaan sädehoidoissa käy kun tukka ei oo tipahtanut päästä. Mutta kai sitä voi olla vaikka mitä muutakin. -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän sama tilanne.. Mun isä ei ole koskaan halunnut kertoa mihin äiti kuoli
ite oon miettiny kans että kun oon kroonisesti sairas niin vaikka en sillä mitään tarkottais,niin saattaisin silti salailla lapsilta sairautta,ettei niitä vaan pelottais.salailu ei johda mihinkään,mutta jotkut ei vaan pysty puhumaan sairauksistaan...sun äidillä voi olla jotain mikä ei oo hirveen vakavaa,mutta toisaalta noi eläkkeelle jäämiset sun muut..vaikee sanoa mitä vois olla :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho lainaus ei taas näy.. Vastaus siis tosiaan kutoselle -11
Yllättävän moni salaa syöpänsä omaisiltaan. Erään ihmisen selitys siihen, miksi ei ollut kertonut syövästä lapsilleen, oli se, ettei ikinä tuntunut löytyvän sopivaa hetkeä. Ei halua pilata vierailua syöpäuutisilla mutta ei myöskään kertoa puhelimessa. Lopulta aikaa oli kulunut niin paljon ja syöpä edennyt niin pitkälle että kertominen oli entistä vaikeampaa.
-Sh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnioita äitiäsi. Kyllä se kertoo, kun on kerrottavaa.
Hei sh, mulla on tosi hatara käsitys siitä, mitä sairauksia missäkin hoidetaan, osaisitko mainita oleellisimmat erot yliopistollisten ja keskussairaaloiden välillä, eli mikä voi olla syynä siihen että äiti ei käy keskussairaalassa vaan yliopistollisessa? Mä en saa päähäni kuin syövän. -ap-
Syövällä on vanhempien ihmisten mielissä vieläkin jotenkin hävettävä ja pelottava leima. Koko sana lausutaan usein vähän kuiskaten tai niellen. Ovat aikakautensa lapsia. Ei ole helppo olla omainen kun aistii , että jotakin on , ei vaan saa tietää mitä . Miten auttaa ja mihin varautua.
Ei sellaisesta ole pakko kertoa. Tue häntä miten voit mutta älä utele!