Mustasukkaisuuden käsittely ?

Luulen tunnistavani turhan mustasukkaisuuden tunteen, jolloin en siitä kumppanille edes puhu. Ja olen sitä mieltä, että luotan kyllä puolisooni (joku nyt voi olla eri mieltä). Tuntuu silti, että välillä ahdistaa pienet jutut, joista VOISI päätellä jotain, kuitenkin samalla 'tietäen' ettei ole syytä huoleen. Silti sellaiset jutut häiritsee, koska jotenkin niistä ei edes haluaisi kysyä, ettei kumppani luule, että koko ajan epäilen/olen mustis.. Johtuu varmaan siitä, että entisissä suhteissa on tullut petetyksi ja tyypillistä pettäjälle, on syyttänyt siitä mua ja että olen mustasukkainen, vaikka ikinä en sano ääneen mistään mitään, ellei ole ihan ilmiselvä juttu. Olen ylpeäkin siitä, että olen tietoinen omista tunteista ja milloin mustasukkaisuus on turhaa. :( Siksi koitan vältellä sitä 'leimaa'. Ja kai pelkään, jos jostain kysyn, seuraa siitä joku vakavampikin keskustelu, vaikka voin vain olla 'normisti' utelias. Toisaalta ei kaikkea ole hyvää pitää sisälläänkään, niin pieniä epäselvyyksiä kasaantuu mieleen, turhaan. Mua itseäni ei haittaa ollenkaan, jos puoliso jotain kysyy vaikka miespuolisista tutuista ym., en ajattele, että toinen on kamalan mustis, en ajattele mitään. Silti on vaikea toimia samalla lailla itse ja vaan kysyä suoraan?

Miten teillä muilla käsitellään näitä asioita? Kysyttekö heti puolisoltanne, jos joku mietityttää? Miten puoliso suhtautuu?