Lue keskustelun säännöt.
Kelpaako heikkoitsetuntoinen mies?
01.02.2016 |
Kelpaako tällainen mies? Mies musertunut heikosta kohtelusta, mm. vähättelystä. Itsetuntoa on alennettu jne.
Ottaisitteko tällaisen miehen hoiviinne?
Kommentit (13)
En ottaisi. Heikkoitsetuntoiset miehet eivät sytytä. En halua olla koko ajan pönkittämässä toisen itsetuntoa ja kuunnella itsesäälissä rypemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi minkäänlaista miestä hoiviini. Hoiviini voin ottaa löytökoiria ja hylättyjä kissoja, mutta en aikuista ihmistä.
Tarkoitin että suhteeseen, ehkä siten että miehen itsetunto vaatisi joskus tukeasi jne.
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi. Heikkoitsetuntoiset miehet eivät sytytä. En halua olla koko ajan pönkittämässä toisen itsetuntoa ja kuunnella itsesäälissä rypemistä.
Koko ajan?
Oletteko samaa mieltä ettäheikommat naisetkaan eivät kelpaa suhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi minkäänlaista miestä hoiviini. Hoiviini voin ottaa löytökoiria ja hylättyjä kissoja, mutta en aikuista ihmistä.
Tarkoitin että suhteeseen, ehkä siten että miehen itsetunto vaatisi joskus tukeasi jne.
Ei suhteeseen oteta. Suhde kehittyy, kun kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa. Se voisinko sinuun rakastua riippuu siitä, mitä sellaisia ominaisuuksia sinulla on joihin voisin rakastua. Ja sitten viime kädessä siitä, osoittautuisiko heikko itsetuntosi liian suureksi rasitteeksi eli olisiko yhdessäolossa enemmän positiivisia kuin negatiivisia tekijöitä. Parisuhteen pitää tuoda elämään jotain lisäarvoa. Jos minulla olisi elämä helpompaa ja mukavampaa ilman sinua kuin sinun kanssasi, niin huono itsetuntosi olisi ylittämätön este suhteelle.
En halua enää ikinä suhteeseen, jossa toinen kaipaa minua tueksi heikolle itsetunnolle. Minä en voi kannatella aikuista ihmistä, joka ei halua seisoa omilla jaloillaan. Yleensä tämä itsesurkuttelu alkaa muuttua vaatimuksiksi, painostukseksi ja lopulta pettymykseksi ja solvauksiksi, kun en tarpeeksi koko ajan joka eleelläni osoita, että toinen on tärkeä ja arvokas.
Aikuinen ihminen valitettavasti on jossain määrin vastuussa itsestään. Hyvässä suhteessa toista tuetaan ja autetaan, mutta kumpikaan ei heittäydy toisen varaan. Kannan myös itse itsestäni vastuuta siten, etten enää lähde henkisesti liian kuormittavaan suhteeseen.
Ei ole sukupuolikysymys. Ei miehen eikä naisen tule olla toiselle riippakivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi. Heikkoitsetuntoiset miehet eivät sytytä. En halua olla koko ajan pönkittämässä toisen itsetuntoa ja kuunnella itsesäälissä rypemistä.
Koko ajan?
Oletteko samaa mieltä ettäheikommat naisetkaan eivät kelpaa suhteeseen?
Mitä ihmettä tarkoittaa kelvata suhteeseen? Jos joku rakastuu naiseen jolla on huono itsetunto ja he alkavat seurustella niin eikö silloin olla suhteessa?
Miehelläni on aika huono itsetunto ja hän on itsestään välillä kovin epävarma. Hänen menneisyytensä tuntien, ymmärrän asian hyvin. Harvemmin tuo on negatiivisesti suhteeseen vaikuttanut, ehkä suhteen alussa enimmäkseen kun pienestäkin erimielisyydestä mies pelkäsi että jätän hänet. Sittemmin mies on tottunut jo etten todellakaan ole jättämässä ja kommunikaatio pelaa. Toki sanat pitää valita tarkoin jos on jotain kritisoitavaa, mutta muuten kaikki on okei. Mies on kuitenkin todella älykäs ja kypsä tyyppi, niin ei jatkuvasti ruikuta ja kerjää sääliä kuten jotkut täällä tuntuvat pelkäävän. Kai se riippuu vaan henkilöstä, miten käyttäytyy huonoitsetuntoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä sellaiset ihmiset alkavat suhteeseen heikkoitsetuntoisen kanssa, jotka tulevat käyttämään sitä hyväksi. Narsistit usein etsivät tällaisen uhrin.
Heikko itsetunto tuntuu tarkoittavan eri ihmisille hieman ari asioita.
Yleisesti ottaen suomalaiset on varmaan maailman heikkoitsetuntoisin kansa. "Mitä ne meistä ajattelee?".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, jos ihminen määrittelee itsensä heikon itsetuntonsa kautta. Ja tällaisen ihmisen tunnistaa siitä, että hän tekee tuollaisen aloituksen. Monikin voi tiedostaa, että hänellä on heikko itsetunto tai jokin muu vika ja että se voi aiheuttaa ongelmia parisuhteessa. Se on OK. Mutta ei se, että arkailee edes suhteen aloittamista sen vuoksi.
Kelpaa huonoitsetuntoinen mies, jos henkilö tiedostaa itsetunto-ongelmansa sekä siitä johtuvat lisäongelmat, ja on valmis tekemään töitä sen eteen, ettei huonolla itsetunnolla pilaa kumppanin elämää.
Esimerkki:
Olette kaupassa. Jonossa edessänne on komea uros. Uros ojentaa naisellesi välikapulan tms, tekee jotain ihan tavallista ja ystävällistä.
A)Huonoitsetuntoisen miehen huono reaktio kaupassa käynnin jälkeen: " voi vittu mitä se ukkokin sulle siinä alkoi lirkutella vittu mikä jätkä, tuohon kauppaan ei enää mennä"
B)Huonoitsetuntoisen miehen hyvä reaktio: " ääh, katselin siinä sitä miestä että olipa treenattu tyyppi..rakastathan mua kulta vaikka oon tämmöinen taikinavartalo?"
Kumpaan joukkoon ap kuuluu, A vai B ?
ja en nyt sanoisi että tuon B:nkään kanssa eläminen on ihanaa, mutta itse olen ajoittain tuollainen, joten sallin sen kumppanillekin ja ymmärrän huonoitsetuntoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M39 kirjoitti:
Yleensä sellaiset ihmiset alkavat suhteeseen heikkoitsetuntoisen kanssa, jotka tulevat käyttämään sitä hyväksi. Narsistit usein etsivät tällaisen uhrin.
Kumman tarkoitat käyttävän toista hyväksi?
Mietin itse vähän samaa, siinä on hyväksikäytön mahdollisuudet. Mulla on omakohtaisia havaintoja tilanteista joissa kumpikin osapuoli (monia eri suhteita, omianikin, joissa monia eri ihmisiä) on käyttänyt toista ja/tai tilannettaan hyväksi. Pahinta noissa suhteissa on ehkä ollut se, jos kuvioissa on ollut lapsia - lapset saavat epätasapainoisen suhteen mallin omaan elämäänsä ja pahimmassa tapauksessa siirtävät sitä sukupolvelta toiselle. Aikuiset ihmiset eläkööt millaisissa kuvioissa tahtovat, täysivaltaisina tietävät itse kyllä mitä tekevät.
Hoiviini en ketään ottaisi, mutta tasaveroiseksi kumppaniksi huonolla itsetunnollakin varustettu ihminen käy jos tiedostaa ongelmansa ja on siitä avoin. Kaikilla meillä on kipukohtamme, niistä selvitään jos tahdotaan. Jos muuten päämäärät ja elämänkatsomukset osuvat yhteen, niin vastuullinen aikuinen mies kelpaa kyllä.
En ottaisi minkäänlaista miestä hoiviini. Hoiviini voin ottaa löytökoiria ja hylättyjä kissoja, mutta en aikuista ihmistä.