Mitä odotatte lastenne kummeilta?

Muistamista juhlapäivinä. Kummit valittu lähipiiristä jonka kanssa ollaan muutoinkin tekemisissä. En odota hoitoapua. Siskon kanssa hoidetaan välillä toistemme lapsia, ei liity kummiuteen vaikka onkin toisen lapsen kummi.

Sen että ovat lapseni aikuisia ystäviä.

Pyydän myös välillä apua itselleni, esim. hammaslääkärikäynnin ajaksi, saan avun jos se suinkin kummin omaan aikatauluun sopii. Toisinsanoen kummit kuuluvat myös minun tukiverkostooni.

Lahjoista ei niin väliä, tärkeämpää on lapsen kanssa vietetty aika.

Että kummi juttelee murrosikäisen kanssa jos sillä on vaikeaa. Ja miksei jo aiemminkin jos osaa olla lasten kanssa.

En yhtään mitää enää.

Tapoihin kuuluu muistaminen merkkipäivänä, koska lapsetkin sitä jo osaavat odottaa. Itse hankin aina kummitytölle synttäri- ja joululahjat. Ei tarvitse olla kallis lahja, värityskirja ja kynät sopivat hyvin. 

Meillä on ollut kummien kanssa melkoisia pettymyksiä, enkä siksi odota enää mitään. Henkilökohtaisesti toimin kummina siten, että muistan merkkipäivänä, juttelen lapsen kanssa tavatessa ja yitän luoda suhdetta tähän. 

Odotan, että kummilta voi pyytää jotain isompaa hankintaa lahjana, esim. uusi sänky, petivaatteet tai polkupyörä. Minulla on tosi vähän aikaa mennä lasten kanssa peuhupaikkoihin, joten joskus laitan kummin menemään näihin paikkoihin ja hän yleensä ottaa mukaan kaksi muutakin lastani. En ole koskaan tarjoutunut maksamaan näidenkään sisäänpääsyä ja myös kuljetukset hoitaa kummitäti. 

Tältä kummilta "vaadin" enemmän kun hänelllä tuntuu olevan varaa vaikka onkin sairaseläkkeellä. 

Odotan aikaa ja välittämistä.

En odota oikeastaan mitään. Toivon kuitenkin, että kummit haluavat itse olla jollakin tavalla mukana lapsen elämässä, oli se sitten muistamista merkkipäivinä tai jotain muuta.

Kummina olen odottanut kiitosta, kun olen lahjoja kummilapselle kantanut. Ristiäislahjasta, synttärilahjoista, joululahjoista, postikorteista kiitosta ei useimmiten ole kuulunut. Kun olen lahjan ojentanut, ne on veltolla kädellä otettu vastaan ja sullottu laukkuun. Minä käyn kokoaikatyössä, kummilapsen äiti on päivät joutilaana kotona, lapsi n. 45 t/vk päiväkodissa. Kun ehdotan tapaamista, mikään aika ei tälle työttömälle äidille käy. Eikä minun ehdottama tekeminen, aina pitäisi tehdä vain heidän juttujaan.

En odta mitään. Olen vain kiitollinen kaikesta, mitä he antavat missä muodossa tahansa.

Olen varsin surkea kummi ja se hävettää :/ En osaa toimia vauvojen tai pikkulasten kanssa. Sylissä pitäminen, leikkiminen ja hellyttely eivät tule multa luonnostaan, olen todella epävarma ja mietin koko ajan, että mitä mun pitäisi oikein tehdä ja sanoa ja miten olla. Asiaa ei yhtään helpota se, että lapset ilmaisevat tunteensa ja mielipiteensä niin suoraan ja tekevät kyllä selväksi, jos eivät viihdy. Se vain lisää omaa epävarmuutta.

No enpä ihmeempiä. Kivaa olisi tietysti, jos hän olisi lapsesta kiinnostunut ja joskus haluaisi viettää hänen kanssaan aikaa.

Lapsillani on hyvä ja huono kummi. Hyvää kummia lapsi näkee pari kertaa vuodessa. Hänen kanssaan grillataan, käydään leffassa, kalassa saunassa jne. Lahjoja hän ei ensisijaisesti jaa, ellemme nyt satu juuri juhlapäivänä olemaan hänen luonaan.

Huono kummi alkoi ahdistella minua, lasten äitiä, ja häneen on katkaistu välit.

Minä olen myös kummitäti kahdelle 6-vuotiaalle. Pyrin olemaan tasapuolinen mutta nyt lasten kasvaessa se alkaa olla tosi vaikeaa. Syy: toista lasta on kasvatettu johdonmukaisesti. Hän osaa kiittää synttäri ja joululahjoista. Hänen kanssaan on kiva mennä leffaan tai lastenteatteriin ja lasten konsertteihin, tämä lapsi osaa käyttäytyä nätisti. Toinen 6v on prinsessa joka pyörittää isää ja äitiä ihan miten päin vain. Hänen ei tarvitse kiittää lahjoista koska hän ei halua. Siis todellakin on näin: viimeksi kun ojensin synttärilahjan ja pienen nimipäivä muistamisen niin kun lapsen äiti sanoi että pitää sanoa kiitos niin 6v ilmoitti että en halua, otti lahjan ja marssi huoneeseensa. Asia jäi siihen. Pari kertaa on tapahtanut siten että neiti 6v on tullut ihan silmille ja kun olen huomauttanut varsin napakasti että en hyväksi huonoa käytöstä ja rumasti puhumista niin sitten on alkanut lällättely ja nimittely. Lapsen äiti on laiskasti todennut että älä viitsi.

Odotam Leijona koruja lahjaksi, leijona paitakaan ei olis huono.

Erehdyin nuoruuden ystäväni lapsen kummiksi. Emme olleet mitään bestiksiä samassa poruksassa ala-asteella vain pyörittiin. Hän hehkutti kuinka olin hänen paras ystävänsä, mitä ei mielestäni ollut. Erehdyin siis kummiksi. Ko henkilö erosi kirkosta kai heti kasteen jälkeen. No meni aikaa ja minäkin erosin. Lapsi oli huonokäytöksinen ja ystäväni ei kasvattanut mitenkään. Alkoi myös tulla noita vaatimuksia mitä kummin pitää tehdä. Erosin myös kirkosta kun oli taloudellisesti tiukkaa enkä kirkon palveluita käyttänyt. Kun erosin kirkosta niin ilmoitin samalla et nyt loppuu kumeilut. Minut haukuttiin niin törkeästi että lopetin yhteydenpidon, sain onneksi töitä toiselta paikakunnalta ja katosin täydellisen äidin ja pikku prinsessan elämästä.

Odotan läheisyyttä ja ystävyyttä lapsen kanssa. Yhdenkään lapseni yksikään kummeista ei ole tätä tehnyt vaan kummius on heille vain lahjojen antamista merkkipäivinä. Yksikin kummi ei ole paljoakaan edes jutellut lapsen kanssa, mutta aina lähettää synttäri-/joululahjan. Mulla tulee siitä vain kiusallinen olo, koska en halunnut materian takia häntä kummiksi.

Saman lapsen toinen kummi tosin ei ole tekemisissä senkään vertaa...

Arvostaisin enemmän, jos kummi vaikka soittaisi lapselle ja kysyisi mitä kuuluu. Tai kun on lähellä käymässä (meidän kaikki kummit asuu tosi kaukana), niin veisi lapsen vaikka jätskille tms.

Mitään hoitoapua en odota, koska tosiaan kaikki asuu niin kaukana, että se olisi ihan turhaa.