Kerro joku kiva muisto lapsuudesta kun kaikki oli hyvin ja olit onnellinen
Kommentit (11)
Lapsuus just oli hyvää, nykyään on ihan paskaa. Mulla ei oo koskaan enää ollut niin ihanaa niin usein, kuin lapsena. Hevostelut, kaverit, vapaa-aika, koulu helppoa, kavereita, muut harrastukset, uppoutuminen omiin ajatuksiin...kaikki. Toki se oli feikkiä, jäi henkisiä voimia saamatta kun äiti samaan aikaan alisti ja se näkyykin nyt sitten aikuisuudessa.
Ei semmoista ole. Nyt on kuitenkin kaikki hyvin.
Lapsuus 80-luvulla oli onnellista :) Perheen kanssa retket Kotkeasaareen ja huvipuistoihin, lomat kesämökillä uiden. Leikit kaverien kanssa: ei saatu kaikkia leluja valmiina vaan rakennettiin itse ja oltiin luovia! Tehtiin omat puuhevoset joilla ratsastettiin pihalla, rakennettiin nukkekodit pahvilaatikoista :)
Nyt aikuisena ei mene aina niin hyvin, mutta yritan omalle lapselle saada ihanan lapsuuden ja hyviä muistoja. Ihanaa katsoa kun lapsi iloitsee pienestä, poikani oli juuri ikionnellinen kun pääsi matkustamaan junassa ensimmäistä kertaa.
Muistan, kun äiti luki mulle Tiina-kirjaa. Ja ompeli mulle ruusukankaasta kesähameen, jota rakastin valtavasti.
Aika paska lapsuus on pitänyt olla jos on vaan huonoja muistoja. Kyllä mulla on ollut aina kivaa esim. leikkiä kavereiden kanssa, vanhempien kanssa kesälomareissut, harrastukset, leirit, olen aina viihtynyt myös yksin kirjan kanssa, musiikkia kuunnellut paljon... Koulu oli tylsää, ja sieltä on huonoimmat muistot, mutta sekin oli suurimmaksi osaksi siedettävää.
Lapsuus 1970-luvulla oli parasta aikaa. Oltiin täällä maaseudulla aina ulkona kaverien kanssa; pelloilla, metsissä ja järvien rannalla. Teltassa nukkumista ja yöseikkailuja, mopoilua, tanssireissuja, pesäpalloa, kesämarkkinat, disco pari kertaa viikossa jne.
Lähes täydellista aikaa ja tekemistä riitti. Ikävintä oli isän ja äidin sairastumiset ens. kertaa.
Äidin kanssa leivottiin ja äiti luki mulle ilataisin Anna ystävämme-kirjaa. Isä vei kalastamaan ja metsäretkille. Jännin paikka oli luola :) Lapsuus oli ihanaa aikaa...
Kiipesin pihakoivun puumajaan ekaa kertaa 6-vuotiaana. Tuntui, etta sielta nakyi koko maailma.
Kaikki leikit ison kerrostalon pihalla Helsingin itäisessä lähiössä. Hyppynarut, twist-nauha, superpallo, nelistä pelattiin läheisellä pikkukentällä, kiiltokuvien vaihtaminen, vilteistä tehty teltta. Meitä oli tyttöjä ja poikia samoissa leikeissä; siinä oppi (toivottavasti!) sosiaalisia taitoja - sen arvon tajusin aikuisena.
Pahoittelut kieliopillisesti väärin ilmaistuista muistoista.
Leikittiin siskon kanssa kukkakauppaa, kerättiin pellon ja metsän laidasta kukkia ja laitettiin ne purkkeihin ja toinen kävi ostamassa niitä, toinen oli myyjä :) . Nyt on elämä ollu vähän paskaa aika ajoin. Siskonkin kanssa liian vähän tekemisissä.