Lue keskustelun säännöt.
Ihana olo
25.01.2016 |
Mies on ollut nyt viikon työreissussa ja tänään havahduin erääseen asiaan. Mulla on ihana olo. Ihanaa olla omien lasten kanssa keskenään kotona (olemme siis uusperhe), ihanaa ottaa omat lapset viereen yöksi ja ihanaa touhuta heidän kanssa ihan keskenään. Ollaan tavattu kavereita, käyty luistelemassa ja lenkillä, leivottu ja tehty hyvää ruokaa, saunottu ja tehty kasvohoitoja. Nyt vasta tajusin sen, että todella paljon jää omien lasten kanssa tekemättä uusperheessä. Menemme yleensä melkolailla miehen aikataulujen mukaan ja kaikki menot suunnitellaan niin, että miehen lapsi pääsee mukaan. Se tarkoittaa sitä, että todella paljon jää tekemättä, sillä lapsen äiti ei varsinaisesti ole kovin joustava. Esimerkiksi syyslomareissu ja hiihtolomareissu peruuntui kun lapsi ei saanut lupaa lähteä meidän mukaan, kun ei ollut virallisesti isällään lomien aikaan.
Olen tässä nyt ehkä viimeisen vuoden miettinyt tätä asiaa ja nyt se jotenkin iski vasten kasvoja. Haluan tehdä omien lasten kanssa enemmän. Viihdyn hyvin yksin, ilman miestä. Ei tarvitse kiristellä hermoja siitä, kun toinen ei osallistu kotitöihin, ulkoiluta koiraa, tee lumitöitä, kun olen yksin, niin ne hommat kuuluu yksin minulle. Ei tarvitse vääntää mistään naurettavista asioista jatkuvasti. Mies on ihan ok minun lasteni kanssa, hoidan heidät melkolailla yksin kuitenkin. Nykyään olen vaan huomannut, että kinaamme jostain aivan naurettavista asioista jotka liittyy lapsiin. Milloin joku on ottanut ilman miehen lupaa HÄNEN mehukeittoaan viilin sekaan, milloin on syöty ilman lupaa juustoa näkkileivän päällä yms ihan naurettavaa.
Olemme melko paljon vieraantuneet toisistamme viimeisten vuosien aikana. Ei juuri läheisyyttä, ei yhteistä aikaa ikinä, enkä enää sitä niin kaipaakkaan.
Onkohan tässä mitään järkeä enää olla yhdessä? Olo on jotenkin niin helpottunut kun mies on poissa.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Nyt vasta tajusin sen, että todella paljon jää omien lasten kanssa tekemättä uusperheessä. Menemme yleensä melkolailla miehen aikataulujen mukaan ja kaikki menot suunnitellaan niin, että miehen lapsi pääsee mukaan.
Nykyään olen vaan huomannut, että kinaamme jostain aivan naurettavista asioista jotka liittyy lapsiin. Milloin joku on ottanut ilman miehen lupaa HÄNEN mehukeittoaan viilin sekaan, milloin on syöty ilman lupaa juustoa näkkileivän päällä yms ihan naurettavaa.
Sinun uusperheessäsi jää tekemättä, koska et osaa pitää puoliasi miestäsi vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2: ei pysty pitämään puoliaan miehen exälle, tarkoitit kai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt vasta tajusin sen, että todella paljon jää omien lasten kanssa tekemättä uusperheessä. Menemme yleensä melkolailla miehen aikataulujen mukaan ja kaikki menot suunnitellaan niin, että miehen lapsi pääsee mukaan.
Nykyään olen vaan huomannut, että kinaamme jostain aivan naurettavista asioista jotka liittyy lapsiin. Milloin joku on ottanut ilman miehen lupaa HÄNEN mehukeittoaan viilin sekaan, milloin on syöty ilman lupaa juustoa näkkileivän päällä yms ihan naurettavaa.
Sinun uusperheessäsi jää tekemättä, koska et osaa pitää puoliasi miestäsi vastaan.
Ehkä näin, en vaan ole tajunnut sitä aikaisemmin. Olen tosin itsekin uusperheestä ja tottunut siihen, että kaikki jaettiin siskopuolen ja äitipuolen tyttären kanssa ja yhteistä aikaa ei isän kanssa ollut ollenkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
2: ei pysty pitämään puoliaan miehen exälle, tarkoitit kai?
Sekin on totta. Hän vaikuttaa todella paljon meidän elämään, nimenomaan negatiivisella tavalla. Sekin on tässä hetkessä ihanaa, ei tarvitse kuulla yhtäkään raivopuhelua tai kiristämistä milloin milläkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähde. Kasvoin uusperheessä, oli yhtä painajaista. Aina kun saimme vanhempani kanssa olla kahden, elämä oli ihan toisenlaista, ihanaa.
Itse en usko, että omat lapseni kokevat painajaiseksi sen normaalin arjen, mutta on siinä eroa kuitenkin. Mies soitti äsken, alkoi ahdistamaan eikä hänelläkään ollut mitään asiaa, puhui jostain työjutuista, joita en jaksanut kuunnella ja lopetin puhelun ehkä tarpeettoman ikävään sävyyn.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on nyt aloituksesta muutama viikko kulunut ja tämä tunne on vaan voimistunut. On alkanut tuntua siltä, etten enää viihdy kotona jos mies ja hänen lapsensa on täällä. Käyttäydyn tietenkin asiallisesti ja aikuismaisesti, teen ruoat ja pesen pyykit, mutta tuntuu tosi vaikealta. Ahdistaa olla koyona!! Kun puhun miehen kanssa, niin hän on sitä mieltä, ettei meillä ole tässä mitään ongelmaa. Koitin selittää, että ei elämän kuulu olla sitä, että kaikki asiat tehdään hampaat irvessä ja koko oleminen on yhtä selviytymistä. Valitan kuulemma turhasta. Mies lähti tänään taas työmatkalle, joten onneksi on hengähdystauko tiedossa. Odotin tätä kuin kuuta nousevaa nämä pari viikkoa. Ihanaa kun saa taas olla keskenään omien lasten kanssa. Hitto kun en tiedä kuinka kauan tätä tunnetta kannattaa kuunnella, ennen kuin alkaa toimia?
ap
No älä enempää kuuntele!
Päästä mies vapaille markkinoille jonkun toisen onneksi/riesaksi.
Turha "sytyttää liekkiä" jos mies ei tule yhtään vastaan asiassa, eikä nää edes tilaneessanne mitään vikaa.
Voit toki odottaa vielä viikon, vuoden tai vaikka kymmenen, mutta mielummin toimisin itse mahd. nopeasti niin saa asian joko korjattua tai jatkettua elämässä kohti uusia vastoinkäymisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No älä enempää kuuntele!
Päästä mies vapaille markkinoille jonkun toisen onneksi/riesaksi.
Turha "sytyttää liekkiä" jos mies ei tule yhtään vastaan asiassa, eikä nää edes tilaneessanne mitään vikaa.
Voit toki odottaa vielä viikon, vuoden tai vaikka kymmenen, mutta mielummin toimisin itse mahd. nopeasti niin saa asian joko korjattua tai jatkettua elämässä kohti uusia vastoinkäymisiä.
Kiitos! Tällä kokemuksella sanoisin, että uutta miestä ei ole tulossa :) On niin helpottavaa olla ainoastaan lasten kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies on ihan ok minun lasteni kanssa... Milloin joku on ottanut ilman miehen lupaa HÄNEN mehukeittoaan viilin sekaan, milloin on syöty ilman lupaa juustoa näkkileivän päällä yms ihan naurettavaa.
Joo, kuulostaa olevan tosi ok lastesi kanssa. Kunhan eivät hänen mehukeittoaan syö. Oletko kuvitellut miltä tuo mahtaa tuntua lapsista?
Lähde. Kasvoin uusperheessä, oli yhtä painajaista. Aina kun saimme vanhempani kanssa olla kahden, elämä oli ihan toisenlaista, ihanaa.