Lue keskustelun säännöt.
ONGELMANA NAURUKOHTAUKSET!
25.01.2016 |
Minua jostain syystä naurattaa helposti muiden seurassa. Yksin ei niinkään.
Esimerkiksi kun pitäisi vaikka syödä samassa pöydässä toisten kanssa ja on sellainen hiljaisuus. Niin mulla alkaa tulla kaikki "hauskoja" ajatuksia mieleen. Joudun pidättelemään naurua. Ja peittelemään yskäksi ja peittää hymyä pyyhkäsemällä kädellä naamaa.
Tätä nauramista voi tulla vaikka kasajonossa ja kun ajatteleen että nyt ei saisi nauraa tai hymyillä. Niin minua naurattaa kaikki mieleen tuleva.
Ja jos kerran nauran niin se lisää stressiä ja nauran sitä enemmän.
Huomasin lapsena jo minulla olevan tälläistä sekä siskollani on. Muistan kun istuttii isän kanssa ruokapöydässä ja meitä nauratti joku ja isän seura lisäsi paineita ja nauratti enemmän.
Pahimillaan isä hermostui ja alkoi sanoa mikä nyt on niin minä samaan aikaan tuherran itkua ja vieläkin meinaa naurattaa.
Jos taas syön yksin niin sitä ei tule tai jos olisin kaupassa yksin niin sitä ei tulisi.
Eli mistä voi johtua tällaiset naurukohtaukset?
Vai onko sukumme vain niin mielenvikaista? :D
Jotenkin olen huomannut että nyt nuo nauruun purskahtelut ovat lisääntyneet kun on vuosia ollut stressiä.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla vika päänsisällä. On varmaan enemmänkin teidän suvussa jotain. Ei vaan kaikki ole tullut esille.
Itsellä ihan samanlaista :D Etenkin silloin, kun olen yksin kaupassa kassajonossa/kahvilassa/ostoskeskuksessa. Ihan älyttömän noloa. Kaivan yleensä puhelimen esiin kun alkaa naurattaa, ja esitän että luen jotakin hauskaa viestiä.
Sitten on kanssa se, että jos esim. töissä joku sanoo jotain hauskaa, minulla saattaa tulla se vielä puolen tunnin päästä mieleen ja repeilen yksikseni nauruun :D
Lol, täällä yksi naurukohtausten saaja myös. Saan näitä enimmälti silloin kun ahdistaa ja stressaa. Kuten vaikka lääkärissä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kanssa yksi itekseen repeilijä! Mulla on tosi iso kynnys mennä esim. kampaajalle ton takia. Samoin kävellessä tulee paljon kaikkee hauskaa mieleen. Eikä ole vähentynyt sitten yhtään, vaikka ikää nyt 30. Stressi tosiaan pahentaa samoin kuin väsymys.
Kaikkein tyhmimmältä tuntuu se, että ne jutut, joille nauraa, eivät aina edes ole mitään oikeasti hauskoja.
Jännitys, väsymys ja vilkas mielikuvitus: siinäpä hyvä sekoitus joka saa tipahtelemaan tilanteissa joissa ei pitäisi. Jos elämäntilanne on kamala, nauru saattaa vielä päättyä itkuun. Tämän jälkeen on mukava yrittää esiintyä tasapainoisena ja vakavasti otettavana tyyppinä.
Kyllä tyhjännauramisesta on aina kylähullun tunnistanut.