Äidille kertominen...
Terve. Harkitsin asiaa kahdesti lähtemällä tänne kyselemään askarruttavaa kysymystäni. Tuntuu hieman typerältä näin reilu parikymppisenä kysyä, miten kerron uudesta tyttöystävästä äidille. (Ymmärrän kuullostaa typerältä) viimekerralla kysesisen uutisen jälkeen kaikki meni päin persettä ja välit tulehtui. Ei ollut todellakaan mikään unelmien äippä-miniä suhde. Ja se kairasi myös omia hermoja. Miten ylireagoivalle ihmiselle mikä ei ole saanut napanuoraa poikki,kertoo tällaisesta. Asumme kuitenkin eri paikkakunnilla joten ei kovin usein nähdä. Ja silti hän luulee että olen vieläkin 5v äitin tissiposki.. Tyttöystävän kanssa olemme seurustelleet yli vuoden. Ja yhteenmuutto alkaisi olemaan käsillä. Ennemmin tai myöhemmin se täytyy kertoa tottakai. Mutta miten?
Kommentit (10)
Ei sun ole pakko kertoa. Et ole tilivelvollinen. Äitisi tietysti loukkaantuu, mutta sitten voit sanoa, että sinä et jaksa sitä sen ylireagointia ja että sitten kun hän on kasvanut aikuiseksi sinä voit taas avoimempi.
Oletko tosissasi?!Tietenkin kerrot ihan normaalisti että olet tavannut tytön, seurustelette ja harkitsette yhteenmuuttamista, pidät hänestä paljon jne. Jos tämä ei miellytä äitiäsi niin sille et voi mitään. Et seurustele äitisi kanssa vaan tyttöystäväsi kanssa. Teet kauniilla tavalla selväksi että jos ei asia miellytä häntä tai terrorisoi suhdettasi jollakin tapaa niin ei tapaa sinuakaan.
Ei voi kun ihmetellä ap:n äidin kaltaisia äitejä. Hyvät välit voi olla, mutta rajansa kaikella.
Meillä anoppi ja appi suhteet hoituvat niin, että molemmat pitävät itse yhteyttä omiin vanhempiinsa. Jos miniästä tehdään jokin viestintätoimisto, joka lupaa ja järjestelee koko suvun asioita niin metsään menee. Pian 30 v. yhdessä enkä soittele anopin ksnssa miten teillä menee puheluita, ja silti olemme ihan hyvissä väleissä.
Yhyy, toivottavasti et ole samanlainen kuin exäni, joka ei osannut pitää minun puoliani äitiään vastaan. Oli hiljaa kun minua kyykytettiin ja valitti jälkikäteen kun äitinsä on niin kauhea. Äiti voi olla kauhea ja sille ei välttämättä kukaan mitään voi, paitsi valita suhtautumistavan. Ainut oikea suhtautumistapa on olla jämäkkä, ja asiallinen, ja tehdä selväksi mikä on ok ja mikä ei. Seurustelet nyt tyttöystäväsi, et äitisi kanssa, ja äitisi tulee sitä kunnioittaa. Ja jos ei osaa, niin sinun tehtäväsi on hoitaa että äiti asian ymmärtää.
Sanot suoraa, että ei kannata biologisia lapsia odottaa tästä parisuhteessa. Pian ehkä tajuaa tilanteen mistä kyse.
Ei ole normaalia touhua äidiltäsi. Ei edes tissiposki-kullanmuru- akselilla. Sellaiset äiditkin ymmärtää, että seurustelu kuuluu elämään. He vaan kuluttavat katkeruutensa seurustelukumppaniin.
Kyllä kelle vaan vanhemmalle pitäuai pystyä sanoa jo alkuvaiheessa, olen tavannut kivan tyypin, katotaan mitä siitä tulee.
Sun pitää ottaa härkääsarvista, ole suora ja rehellinen. "Äiti olen muuttamassa avoliittoon". Vetää herneen nenään, mutta taitaa olla tulos aina sama.. Tsemppiä.
Äitisi ei kuulosta helpolta ihmiseltä.
Sinun ei auta kuin ottaa härkää sarvista ja kertoa, että olet löytänyt mukavan tytön, jonka kanssa olet nyt muuttamassa yhteen.
Jos äiti siitä polttaa hihansa, se on äidin häpeä. Olette jatkossa hänen kanssaan sen verran tekemisissä kuin tilanne sallii. Jos hän ei osaa käyttäytyä kunnolla, sitten vain pakolliset vierailukäynnit jouluna, syntymäpäivänä tms.
Toivottavasti äitisi jossain vaiheessa järkiintyy. Sinä olet aikuinen ihminen ja teet päätöksesi itse.
Lähetä osoitteenmuutoskortti?