Nyt loppui yhteydenpito "ystäviin"!

Itsekkyys, tuo monen motto :(

Anteeksi tästä kun sanon tämän, mutta luojan kiitos muillakin on tätä. Mä olen niin monta kertaa miettinyt että mitä hemmettiä, kun teen yhden ns. väärän liikkeen kaverisuhteessa niin se on sitten haukut ja moro. Viimeksi olin väsynyt, surullinen ja menin ja loukkaannuin "ystävän" sanoista, ja lähdin tilanteesta pois. Sain hirveän huudon perääni ja välit viileni. 

En vaan ymmärrä, joten sorry ap. En osaa auttaa. Kai sitten on olemassa ihmisiä jotka saa suuttua ja saa perua tapaamisia, ja ihmisiä jotka ei saa. 

Totesin että "ystävät" eivät ole sen arvoisia että yrittäisin edes selvittää niitä asioita niiden kanssa.

Satuin myös tuolloin, kun lapseni sairautta tutkittiin ja kiusaaminen oli päällä, mainita kuinka väsynyt olin ja ahdistunut. Jälkeenpäin kuulin sattumalta kuinka valittivat selkäni takana tyyliin "kun se soittaa, niin aina vaan valittaa. Ikinä ei voi ymmärtää että muillakin on vaikeeta". Katsoin tuon tapauksen läpi sormien ja syyllistin itseäni.

Nyt kun keskustelun miehen kanssa asioista (tapaamisen peruminen jne), niin muistin tuon tapauksen. Mies on ihan ymmällään miten joku voi toimia noin. Tämä keskustelu avasi silmäni ja päätin etten aio enää pitää yhteyttä heihin. Helpommin pääsen kun olen yksin.

Ap