Kaikki kilot tulee kaksinkertaisena takaisin mitä laihdutat

Ei mitään Nutrilett-kuureja, tiedät sen itsekin. Tottakai ne kuurin aikana kadonneet kilot tulee takaisin, kun alat taas syödä entiseen mallin. Työkaverisi ovat aivan oikeassa. Opettele syömään. 

No ei tietenkään ole totta. Kaikkea tuubaa sinäkin kuuntelet. Ja työkavereille ei ole mikään pakko kertoa laihduttamisesta.

Karu totuus on, että lähes kaikki laihduttaneet lihovat jossain vaiheessa takaisin. Pysyväksi painonpudotukseksi lasketaan se, että kilot ovat pysyneet poissa kaksi vuotta, joten kriteerit eivät edes ole kovat. En nyt jaksa kaivaa tutkimuksia esiin, mutta alle 5 % pystyy pysyvään painonpudotukseen. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että ei edes kannata tavoitella TERVEELLISEMPÄÄ elämää... Mitä moni kuitenkin tekee, vaikka kutsuu prosessia laihduttamiseksi.

Laihojen propagandaa. Haluavat vain "säilyttää lihavat ennallaan" päästäkseen ilkkumaan. (Näitä ovat ennen kaikkea työkaverit! -"Älä nyt enää laihduta, eihän sua enää löydä mistään"-!)

Mulla ainakin on jo vuosia pysynyt laihduttamani (ruuan vähentäminen ja terveellistäminen, sekä liikunnan lisääminen) useampi kymmenen kiloa poissa. Ja syön aivan normaalisti, en mitään yksi porkkana päivässä- tyyliin.

Ne lihovat entisiin mittoihin, ketkä alkavat ylensyödä ja palaavat entisiin epäterveellisiin tapoihinsa.

Mä oon laihduttanut n.27vuotta ja kiloja varmaankin ihan järjettömän määrän, mutta painan silti 20kg enemmän, kuin aloittaessani.

Nyt yritän sitten sitä, että en vedä mitään kuuria, kun en vaan enää halua lihoa koskaan. Viikon verran mennyt ja itseasiassa kilot karisee samaan tahtiin, kuin kitukuureilla. Positiivinen olo, vaikka pahimpaan aikaan (turvottaa ja mättöhimot korkealla, sekä laiskottaa) aloitin, eli pms-oireiden aikaan.

Syön nyt vain terveellisiä ruokia ja aina, kun on nälkä. Tuntuu, että jatkuvasti siis syön, mutta olo kevenee. Viikossa lähtenyt -3kg ja vatsan pöhötys silminnähden pienentynyt.

Joskus oli tutkimus siitä, että jos paino on pysynyt hoikkana ja normaalina koko nuoruuden, niin hetkellisen ylipainon saa laihdutettua pysyvästi. Tämä liittyy jotenkin rasvasoluihin ja fysiologiaan. Laihtumisessa tärkeintä on kuitenkin psyykkinen päätös joka on oma eikä muiden sanelema. Mä olen tunneihminen. Olen lopettanut kuntokeskusjäsenyyden kerran nuoruudessa ja kerran aikuisiässä ihan vain siksi että joku henkilökunnasta oli epäystävällinen. Tärkeintä on itsetuntemus. Tee sitä mikä tuntuu itsestäsi hyvältä. Joku syö rahkaa ja ananasta koska pitää siitä. Joku syö Nutrilettia, mikä taas ei maistu mulle. Anna itsellesi armoa!

Jossain oli, että pudotettu paino pysyy pois vain joko liikunnalla tai tosi kitsaasti syömällä.

Jos lapsena kokee stressiä, se altistaa lihavuudelle. Nykyään tosi usea on taaperosta asti päiväkotiryhmissä ja kokenut vanhempien eron alle 10-vuotiaana.

Just näin, eli kuuntele itseäsi! Mullekin tuputettiin rahkaa, mistä en tykkää, siihen malliin etten vieläkään kestä edes purkkia kaupassa katsoa.

Sen sijaan raejuusto ananaksen, punajuuren, tonnikalan, persikoiden, tomaattien, marjojen  ym. kanssa on laihdutukseni pohja. Ja hassua on kun MUUT laihduttaa SUN painoas! Neuvoa tulee toisensa perään :D

Siksi ei koskaan kannata kertoa laihduttavansa, kuten eräs bloggari.

Eräs tuttavapariskunta alkoi laihduttaa. Hyvin onnistuivat molemmat. Kysyin tietenkin, että miten. Useita hyvin pieniä annoksia tavallista ruokaa päivässä. Mulle tämä sopii just eikä melkein. Eikä ole nälkä!!!

Vierailija kirjoitti:

Ihanko totta? Jos en olisi ikinä laihduttanut, painaisin reilusti yli sata kiloa. Olen nyt ylipainoinen, mutta BMI 27 on eri asia kuin BMI 35. En ymmärrä,kun aina väitetään, että laihduttaminen ei kannata, vaikka tiedän, että lähes kaikki normaalipainoisetkin kontrolloivat syömisiään lähes jatkuvasti. Huomenna aloitan Nutrilett-kuurin, vaikka tiedän jo etukäteen työkavereiden kommentit.

Tuo on totta. Ehkä suurin sytyttäjä on kehonku van muutos. Jos olit aina se, jolta kysyttiin miten sä pysyt noin hoikkana. Tai että kuulet että sulla on tiedekunnan paras perse. Tai että kuntokeskuksen ohjaaja tulee iskemään vapaalla. Sitten tapahtuu jotain ja lihot. Et halua mennä edes salille, koska et halua että ne samat ihmiset näkevät sinut lihoneen. Lopetat liikunnan totaalisesti. Kynnys kasvaa liian suureksi. Mä tiedän mistä mä puhun. Ja tosiaan bmi 27:ssä teki aina mieleni kertoa muille, että mä olin joskus bmi 18. Että mun sisällä on yhä se hoikka tyttö. Älkää katsoko kieroon. (Niin ja tarina meni niin, että laihduin takaisin).

No se on kyllä (ikävä kyllä) todennäköistä, että jos paino on pudotettu pääosin tietyn ajanjakson kestävällä kuurilla, jonka oppeja ei sitten sovella sitten kuurin jälkeiseen elämään, paino voi nousta takaisin ja jopa yli. Parhaimmillaan nuo kuurit - vaikka mainitsemasi nutrilett - voi antaa kivan "boostin" painonpudotukselle, mutta sen jälkeen on opeteltava sellainen ruokavalio, jolla pysyy toivomissaan mitoissa. Eihän sekään mielekästä ole, että suorittaa tietyin väliajoin jonkun kuurin, kun pudotetut kilot palaavat tämän tästä takaisin. 

... Ja jos voi yhtä hyvin opetella heti sellaisen ruokavalion, joka johtaa ennen pitkää, jos kohta vähän kuureja hitaammin, toivottuun lopputulokseen, miksi syödä terveellisen keiton sijaan jauhekeittoa tai ateriankorvikepatukka? Väitän, että ensimmäisellä, jos kohta ehkä myös hitaammalla konstilla, oppii paljon enemmän painonhallinnasta kuin sillä, että nälän korvaa jollakin sellaisella, joka ei näytä, eikä välttämättä edes maistu oikealta ruoalta, ja joka ei välttämättä edes tuo samanlaista kylläisyyden tunnetta ja tyydytystä kuin tavallinen ateria.

Toisaalta painonpudotus ja -hallinta ovat niin syvästi itse oivallettavia asioita, että minusta on hedelmätöntä mennä ojentamaan ketään painonpudotustavoistaan, ellei nyt satu olemaan vaikkapa ravintoneuvojan tai lääkärin roolissa. Ja se, että työkaveria mennään moittimaan "vääristä tavoista", ei mielestäni ole kauhean asiallista. 

Vierailija kirjoitti:

Laihojen propagandaa. Haluavat vain "säilyttää lihavat ennallaan" päästäkseen ilkkumaan. (Näitä ovat ennen kaikkea työkaverit! -"Älä nyt enää laihduta, eihän sua enää löydä mistään"-!)

Mulla ainakin on jo vuosia pysynyt laihduttamani (ruuan vähentäminen ja terveellistäminen, sekä liikunnan lisääminen) useampi kymmenen kiloa poissa. Ja syön aivan normaalisti, en mitään yksi porkkana päivässä- tyyliin.

Ne lihovat entisiin mittoihin, ketkä alkavat ylensyödä ja palaavat entisiin epäterveellisiin tapoihinsa.

Yleensä takaisin lihomisen pelottelu kumpuaa siitä, millaiseksi ihmiset mieltävät "dieetin": pääsääntöisesti se on sääntöjen täyttämä, tietyn ajanjakson kestävä kuuri, ja joka antaa vain löyhät ohjeet sitten tulevaan painonhallintaan kuurin jälkeen. Tuohon nähden sinä valitsit ihan eri tavan, eli sellaisen, jota pystyt noudattamaan pidemmän aikaa kuin vaikkapa jotakin lentoemäntädieettiä. Ja yleensäkin tuollaista tapaa pidetään yleisesti sellaisena, jolla painonpudotus ja -hallinta on pysyvämpää.

Mutta mitä tulee noihin työkavereihin ja muihin painonkauhistelijoihin: minä olen ajatellut, että kyse on tietynlaisesta muutosvastarinnasta. Kun yhtäkkiä porukan pyöreimmästä tuleekin hoikka, ihmiset alkavat alitajuisesti vastustaa muutosta, mieluummin kuin opetella uutta tapaa suhtautua tähän ihmiseen. Yhden ihmisen muutos muuttaa koko ryhmäbalanssin. 

Tuon sanon lähinnä siksi, että tuo on paras konsti, jolla minä olen oppinut suhtautumaan näihin ihmisiin, joille omat elämäntapamuutokseni ovat olleet syystä tai toisesta vaikeita. Sitä se ei tarkoita, että tällaisten ihmisten toiveita pitäisi kuunnella. Saavat luvan tottua!