Lue keskustelun säännöt.
Eroon mustasukkaisuudesta ja epävarmuudesta??
hjälp
24.01.2016 |
Hei, kaipaisin asiallista keskustelua, ohjeita, neuvoja.. Minua petettiin tosi rumasti ja usein ed suhteessa. Sain faktat kaikki vasta jälkeenpäin tietoon ja pitkä toipuminen alkoi.. epäilyksiä oli, mutta en kokenut että olisivat riittäneet eropäätökseen aiemmin, mutta kun selkeä tapahtuma avasi silmäni, päädyin pienen lapsen kanssa kaksin.
Nyt uudessa suhteessa olen koittanut selvitä huonon itsetunnon (?) aiheuttamien ajatusten kanssa,mutta vielä nytkin, lähes 8 vuoden jälkeen,ajoittainen ahdistus ja voimakkaat pelot vaivaavat.
Ensimmäinen suhde oli pitkä,yli 7 vuotta,jonka jälkeen kasasin itseäni lähes 6 vuotta ennen tätä suhdetta.
Luulin jo,että ikä ja muu kokemus, onnistumiset elämässä ja muut "toipumista edistävät" tapahtumat (eli pitkä terapia+lääkitys, valmistuminen kahdesta oppilaitoksesta, vakituisen työpaikan saaminen.. jne) olis kasvattaneet minua niin, etten enää olisi epävarma.
Mutta ei.
Tuska on lähes päivittäistä ja tarkoitan nimenomaan fyysistä kivun/ahdistuksen tunnetta ajatusten lisäksi.. Pelkään etten sittenkään riitä. ikinä. kenellekään.
Olenko siis tuomittu loppuelämäkseni tuhlaamaan energian asioihin,jjoihin en kuitenkaan voi määrään enempää vaikuttaa? Miehen lähtee jos lähtee,pettää jos pettää.. vaikka tekisin kärrynpyöriä päivästä päivään ja mitä vain. Toista kun ei voi omistaa.
Pitäisikö edelleen hakeutua juttelemaan? Tämä vaikuttaa hyvinvointiin ja tietysti heijastuu suhteeseenkin. en näistä ajatuksista miehelle juurikaan puhu,en halua ahdistella. Mutta menen lukkoon aina kun hän on ylitöissä/vkl-reissussa tms. Kyllä kai sen huomaa,että muutun etäiseksi, ja ehkä töykeäksikin, tarkoittamalla!
Kommentit (14)
Anyone? petettyjä muita linjoilla? Miten olette päässeet yli ja OIKEASTI eteenpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten käsittelit asiaa tuon pettäjän kanssa? Saitko sanottua kaiken mitä halusit ja miltä susta tuntui? Tuosta nyt on sulla jo tosin aikaa..
Mua petettiin, olin katkera, kai kunnes kirjoitin kirjeen ajatuksistani (kasvotusten emme asiaa käyneet kunnolla läpi).. Se kai auttoi, vaikka pettäjä yritti edelleen vierittää syyn mun niskoille. Mutta tunteiden ilmaisu riitti mulle.. Lopulta säälin tyyppiä. Uusissa suhteissa en ole ollut kovin mustis.. Jotenkin vaan ymmärtänyt, että siitä on vain haittaa suhteelle, sekä sen, ettei se ole reilua uutta kumppani kohtaan kuka ei ole mua satuttanut.. Se on totta, että teet mitö tahansa ja olet kuinka ihana tahansa, et voi sillä taata, ettei joku petä. Turhaa pelätä jotain etukäteen.
No eihän siitä oikein pääse, kuten itsekin tiedät. Kun on loukattu ja pohja elämältä viety, niin loppuelämän sitä tuskaa kantaa. Pettäjiä tämä ei liikuta, heillä on oikeus himoihinsa ja huveihinsa. Itse jäin yksin, taistelen, etten katkeroituisi enempää.
Pidä itsesi mahdollisimman itsenäisenä.Myös omia kavereita, omia harrastuksia ja varsinkin oma raha.Silloin tiedät että vaikka ero tulisi niin pärjäät silti.Mitä riippuvaisempi toisesta sen mustasukkaisempi.Vaikka onhan se pettäminen paradoksi.Pidät miehestä niin paljon että et halua/kestä sitä että se pettää mutta jos se pettää niin oliko se sittenkään niin ihana mies?
Jokainen on aikuinen ihminen on vastuussa omista tunteistaan ja tekemisistään.Sinä pystyt hallitsemaan tunteitasi kun huomaat tunten,nimeät sen ja hyväksyt sen.Nyt minusta tuntuu tältä..mieti tunnetta ja anna sen olla..anna itsesi tuntea..
Faktat on faktoja mutta jos annat mielikuvituksesi jyllätä ja et ole järkevä niin huomaat pian että sinulla ei ole tarvetta ole mustasukkainen..
Keskustele miehen kanssa,nyt minusta tuntuu tältä ja toivon että sinä ymmärrät,minua on satutettu.
Aika parantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidä itsesi mahdollisimman itsenäisenä.Myös omia kavereita, omia harrastuksia ja varsinkin oma raha.Silloin tiedät että vaikka ero tulisi niin pärjäät silti.Mitä riippuvaisempi toisesta sen mustasukkaisempi.Vaikka onhan se pettäminen paradoksi.Pidät miehestä niin paljon että et halua/kestä sitä että se pettää mutta jos se pettää niin oliko se sittenkään niin ihana mies?
No se ei kyllä auta mitään että kasvattaa muurit!!!
Täytyy uskaltaa antautua!Täytyy uskaltaa olla oma itsensä,toisen kanssa..muutoin ei voi kokea aitoa rakkautta!!Joskus sattuu ja se kuuluu elämään mutta ei kaikkeen voi varautua!!Sattuu onnettomuuksia ja ihmiset pettää,ei sille voi mitään!Täytyy luottaa siihen että elämä kantaa ja täytyy uskaltaa tuntea ja iloita ja surra!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä itsesi mahdollisimman itsenäisenä.Myös omia kavereita, omia harrastuksia ja varsinkin oma raha.Silloin tiedät että vaikka ero tulisi niin pärjäät silti.Mitä riippuvaisempi toisesta sen mustasukkaisempi.Vaikka onhan se pettäminen paradoksi.Pidät miehestä niin paljon että et halua/kestä sitä että se pettää mutta jos se pettää niin oliko se sittenkään niin ihana mies?
No se ei kyllä auta mitään että kasvattaa muurit!!!
Täytyy uskaltaa antautua!Täytyy uskaltaa olla oma itsensä,toisen kanssa..muutoin ei voi kokea aitoa rakkautta!!Joskus sattuu ja se kuuluu elämään mutta ei kaikkeen voi varautua!!Sattuu onnettomuuksia ja ihmiset pettää,ei sille voi mitään!Täytyy luottaa siihen että elämä kantaa ja täytyy uskaltaa tuntea ja iloita ja surra!
Sepä se.. Kun välillä uskaltaa heittäytyä ja elämä on ihanaa! Rakastan ja saan vastarakkautta! välillä kausia kun mielessä pelot jyllää ja ahdistunut olo vaivaa.. Aika parantaa?? kauanko aikaa tarvitaan,kun aikaa tästä suhteen päättymisestä on 14 vuotta pian..
joskus vaan miettii,että eroaminen olis parempi vaihtoehto kun nää ahdistavat ajatukset ja niihin väsyminen. jos ei miestä, ei myöskään pettämisen pelkoa.
Olen pärjännyt elämässä hyvin,vaikka monta isoa myrskyä on matkalla käynyt.. läheisiä kuollut,sairauksia,jne.. Uskon ja tiedän,että pärjään myös yksin. Mutta.. Kun HALUAISIN nauttia parisuhteesta. Haluaisin pystyä heittäytymään vain. Mutta jos heittäydyn ja luotan ja sitten käykin hassusti,siitä en varmastikaan toipui niin, että koskaan enää parisuhteeseen uskaltautuisin.
Eli henkinen taakka on valtava..
Jos taas valitsisi eron,se olisi oma päätös,eikä syynä pettäminen tai toisen tekemä teko/valinta. jotenkin ajatus helpompi kestää? !
ja jos tuo mies tosiaan osoittautui ei-niin-mukavaksi.. olisi se musertava kokemus. viimeinen niitti mulle.
Sitten keskittyisi vsin olemaan äiti. ja unohtaisi olevansa myös nainen tarpeineen ja haaveineen.
Vai toimiiko avoin suhde? Jos hällä olis lupa tehä niitä juttuja (ja mullakin,tosin en pystyisi tuota lupaa lunastamaan), olisiko sairas ratkaisu?
Silloin ei tarttis pelätä että antaa itsestään kaiken ja p*ska jäi käteen.. Tällaista pohdiskelua..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä itsesi mahdollisimman itsenäisenä.Myös omia kavereita, omia harrastuksia ja varsinkin oma raha.Silloin tiedät että vaikka ero tulisi niin pärjäät silti.Mitä riippuvaisempi toisesta sen mustasukkaisempi.Vaikka onhan se pettäminen paradoksi.Pidät miehestä niin paljon että et halua/kestä sitä että se pettää mutta jos se pettää niin oliko se sittenkään niin ihana mies?
No se ei kyllä auta mitään että kasvattaa muurit!!!
Täytyy uskaltaa antautua!Täytyy uskaltaa olla oma itsensä,toisen kanssa..muutoin ei voi kokea aitoa rakkautta!!Joskus sattuu ja se kuuluu elämään mutta ei kaikkeen voi varautua!!Sattuu onnettomuuksia ja ihmiset pettää,ei sille voi mitään!Täytyy luottaa siihen että elämä kantaa ja täytyy uskaltaa tuntea ja iloita ja surra!
Sepä se.. Kun välillä uskaltaa heittäytyä ja elämä on ihanaa! Rakastan ja saan vastarakkautta! välillä kausia kun mielessä pelot jyllää ja ahdistunut olo vaivaa.. Aika parantaa?? kauanko aikaa tarvitaan,kun aikaa tästä suhteen päättymisestä on 14 vuotta pian..
joskus vaan miettii,että eroaminen olis parempi vaihtoehto kun nää ahdistavat ajatukset ja niihin väsyminen. jos ei miestä, ei myöskään pettämisen pelkoa.
Olen pärjännyt elämässä hyvin,vaikka monta isoa myrskyä on matkalla käynyt.. läheisiä kuollut,sairauksia,jne.. Uskon ja tiedän,että pärjään myös yksin. Mutta.. Kun HALUAISIN nauttia parisuhteesta. Haluaisin pystyä heittäytymään vain. Mutta jos heittäydyn ja luotan ja sitten käykin hassusti,siitä en varmastikaan toipui niin, että koskaan enää parisuhteeseen uskaltautuisin.
Eli henkinen taakka on valtava..
Jos taas valitsisi eron,se olisi oma päätös,eikä syynä pettäminen tai toisen tekemä teko/valinta. jotenkin ajatus helpompi kestää? !
ja jos tuo mies tosiaan osoittautui ei-niin-mukavaksi.. olisi se musertava kokemus. viimeinen niitti mulle.
Sitten keskittyisi vsin olemaan äiti. ja unohtaisi olevansa myös nainen tarpeineen ja haaveineen.
Vai toimiiko avoin suhde? Jos hällä olis lupa tehä niitä juttuja (ja mullakin,tosin en pystyisi tuota lupaa lunastamaan), olisiko sairas ratkaisu?
Silloin ei tarttis pelätä että antaa itsestään kaiken ja p*ska jäi käteen.. Tällaista pohdiskelua..
ap
No onhan se selvää että sä tarvit vakautta..et mitään mitä sun täytyy pohtia et onko se toinen vain sun..
Vierailija kirjoitti:
Miten käsittelit asiaa tuon pettäjän kanssa? Saitko sanottua kaiken mitä halusit ja miltä susta tuntui? Tuosta nyt on sulla jo tosin aikaa..
Mua petettiin, olin katkera, kai kunnes kirjoitin kirjeen ajatuksistani (kasvotusten emme asiaa käyneet kunnolla läpi).. Se kai auttoi, vaikka pettäjä yritti edelleen vierittää syyn mun niskoille. Mutta tunteiden ilmaisu riitti mulle.. Lopulta säälin tyyppiä. Uusissa suhteissa en ole ollut kovin mustis.. Jotenkin vaan ymmärtänyt, että siitä on vain haittaa suhteelle, sekä sen, ettei se ole reilua uutta kumppani kohtaan kuka ei ole mua satuttanut.. Se on totta, että teet mitö tahansa ja olet kuinka ihana tahansa, et voi sillä taata, ettei joku petä. Turhaa pelätä jotain etukäteen.
Niin se onkin turhaa energian ja itsensä tuhlaamista, etukäteen pelkääminen asiaa, joka ei välttämättä ikinä tapahdu. Miten sen pelkääminen saa pois? Mielialalääkkeet auttaisi,mutta ne vie myös sen ison ilon ja nautinnon parisuhteesta kun tunteet tasoittuu..
Ex pyysi anteeksi muutama vuosi suhteen päättymisen jälkeen, kun tuli itse petetyksi ja ymmärsi edes vähän sitä tuskan tunnetta. Tunnusti käyttäytyneensä sikamaisesti mua kohtaan. Kiva kun pyysi,sai itselleen kai rauhan. Mut minä kärsin vieläkin,koska ei se tehtyä tekemättömäksi saanut.
jotenkin surullista kun itsekin ymmärtää tuhlaavansa niin paljon tällaiseen asiaan.
En vaan näe ulospääsyä tästä!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku sen jo sanoi: ole mahdollisimman itsenäinen. Lakkaa piehtaroimasta tätä suhdetta koskevissa ajatuksissa. Hommaa elämääsi mahdollisimman paljon ihan muuta(kin) sisältöä: omia kavereita, omia harrastuksia, ehkä opintoja, ja joku kiva haastava työ. Eli silloin kun olet kumppanin kanssa, anna itsesi täysillä ja ole läsnä, mutta muina aikoina mene ja tee asioita itseksesi. Älä jää jäkittämään kahdestaan kotosalle kaiken aikaa, koska silloin ahdistus iskee heti, kun toinen ei olekaan paikalla (ne työmatkat yms). Puhu avoimesti myös kumppanille tästä, ettei hän suotta luule sinun pyrkivän hänestä yhtäkkiä eroon. Suhde voi hyvin, kun ei olla kokoaikaa toisen iholla, ja kun osapuolet saavat vähäsen kaivatakin toinen toistaan. Ennen pitkää huomaat, että et olekaan vähään aikaan "huomannut" odottaa pahinta tapahtuvaksi. Ja muista: menneisyys ei määritä nykyistä. Nykyisyydestä pitää itse tehdä sellaista kuin sen haluat olevan.
Kiitos kommenteista! Varsinkin tämä viimeinen sai paljon ajatuksia aikaan. Sitä kun jotenkin pyörii vain samoissa pienissä ympyröissä ja ajatuksissa kehää, lakkaa näkemästä metsän puilta.
kiitollinen ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliset kommentit ovat hyviä. Itselleni on juurikin auttanut ajatusten eriyttäminen, eli se, että tunnistaa mustasukkaisen ajatuksen. Esim. puolisoni ollessa baarissa helposti alkaa miettimään mitähän siellä tapahtuu, ja aivot tietysti aina tyrkyttävät sitä pahinta vaihtoehtoa. Siinä vaiheessa voi huomata tämän ajatuksen ja miettiä vaikkapa että "onpa hölmö ajatus, eihän sille ole edes mitään todisteita". Lisäksi puolisolle kannattaa puhua tästä. Minun mieheni laittaa poissaollessaan silloin tällöin viestejä, että mitä tekee tai missä on, ja se rauhoittaa todella paljon. Ja vielä parempi jos keksit itsellesi jotain mieluisaa tekemistä siksi aikaa kun olet yksin.
Nämähän ovat vain suojamekanismeja, jotka on evoluution aikana opittu. Nyt kun sinulla on ennestään huonoja kokemuksia, aivosi ovat herkistyneet tässä ja koittavat heti varoittaa, jos on mahdollisuus tälläiseen menetykseen. Tosin ne eivät pysty erottamaan todellista vaaraa kuvitelluista, vaan kaikki tulevat mieleen yhtä pahana.
Ja ei se puolisosi sinua jätä, hänellä on sinut.
En suosittele avointa suhdetta ap! Se sopii joillekin, harvoille. Sua on jo satutettu + olet mustasukkkaiteen taipuvainen. Se olisi vain kidutusta.
Tuo viimeinen sana piti olla tarkoittamatta. .
ap