Lue keskustelun säännöt.
Miten tää avioliitto kannattaisi purkaa...? Ehdota niin keksin heti syyt miksei se käy.
24.01.2016 |
Olen tässä miettimässä miten tästä pääsisi hallitusti eteenpäin, tuntuu vaikealta jatkaa miehen kanssa joka selvästi kärsii jostain alkoholi-ongelma & mielenterveysongelma -yhdistelmästä. Hoitojakin on kokeiltu mutta ei tunnu auttavan / hän ei sitoudu mihinkään. Jos jaksaakin hetken aikaa yrittää jotain suht normaalia arkea (senkin osin kiukkuisena), niin eiköhän sitten kohtaa taas vaan otakin huvikseen vähän olutta tai viiniä ja taas on kierre päällä.
Mutta vaikeaa on toki kun hän ei halua erota (vaikka teoillaan ihan muuta koko ajan osoittaakin), ei halua myydä taloa jne. Välillä kylllä masennuksissaan sanoo että hän kyllä voi muuttaa muualle mutta sitten asia taas raukeaa kun hänellä alkaa "hyvät päivät".
Mitenhän tästä siis (lapsiakin on, talo, asuntolainaa...), äänestäkää mikä olisi järkevin vaihtoehto:
1) muutan tästä lasten kanssa vaan pois, yritän löytää jotain järkevää. Kai se talo sitten lopulta myyntiin saataisiin.
2) suostuttelen sen siihen että pannaan talo myyntiin, ja asutaan tässä vielä sen aikaa että menee kaupaksi ja sitten katsotaan mihin mennään
3) mies muuttaa pois ja me jäädään lasten kanssa tähän talon myynnin ajaksi
4) mies muuttaa pois ja sovitaan että talo jäisi erossa meille ja jäätäisiin tähän lasten kanssa asumaan.
JOkaiseen kohtaan on jotain plussiakin, mutta paljon miinuksia... ehdottakaa ja perustelkaa niin enköhän mä täältä epävarmuudessani heitä sitten vastaperustelut! :)
Mutta jotain pallottelua kaipaan tähän eikä oo ketään kaveria nyt näitä pohtimaan.
Kommentit (17)
Onko sulla varaa lunastaa mies talosta? Jos on, niin se helpointa. Jos ei, niin sitten joko talo heti myyntiin (jos mies suostuu) tai erohakemus ja käräjäoikeuteen vaatimus yhteiselämän lopettamisesta (jolloin käo määrää jomman kumman muuttamaan pois) ja sitten talo myyntiin joko yhteisymmärryksessä tai pakottamalla (ositus PAKKO tehdä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies jää asumaan taloon, pystyykö hän pitämään sitä sellaisessa kunnossa, että se myös menee kaupaksi. Eräällä tutulla mies jäi asumaan taloon ja äiti lapsineen muutti pois pieneen asuntoon ja äiti maksoi sekä vuokraa että talolainoja. Mies päästi talon niin kauheaan kuntoon, että sitä ei käytännössä voinut myydä. Tämä ei taida olla kovin epätavallinen tarina. Ja tässä mies ei edes ryypännyt vaan ei ollut tottunut tekemään kotitöitä tai hoitamaan pihaa.
Talo myyntiin ve 3, otat myynnin ajaksi pelkän koronmaksun. Eikä mitään tunnearvoja talon hintaan!
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole varaa asua talossa eron jälkeen, niin 3.
Jos on varaa, niin 4. Onko laina sinun nimissä?
Kyllähän se tosi tiukkaa tekisi asua tässä yksin. LUnastamaan en pystyisi mitenkään, tuo vaihtoehto perustuu vaan siihen, jos mies mahdollisesti ns. jättäisi sen erossa elarien kuittauksena, olen kuullut että näinkin on joskus tehty. Voisi olla hänelle tavallaan henkisesti helpompaa - ei tarttis maksella joka kuukausi jotain ja ei tarttis tätä taloa myydä mikä hänelle kova pala.
Mutta meille se tekisi kyllä tiukkaa silti (käsittääkseni - pitäisikö meidän asua taas tässä se väh. 2 vuotta, ennen kuin voisi itse alkaa tätä myymään?) Eli jos maksaisin yksin tätä lainaa. Nyt sen on molempien nimissä, mun pitäisi järjestellä sitten lainat ihan uudestaan itselleni ja pidemmälle maksuajalle.
Lisäksi en tajua miten selviäisin lumitöistä, talon ylläpidosta jne. En itse pysty tekemään kauheasti lumitöitä (joita on paljon) enkä voi olettaa että aina naapurit auttaisi tms. Saati pihatyöt jne. joita en ole kauheasti hoitanut. Kaikkeahan sitä toki oppii, mutta miten piippuu sitä olisi tarpeen itseään vetää... Ja muutenkin tässä on kauheasti siivottavaa ja olisi liikaakin tilaa meille.
Toisaalta - luulen että se meidän taloon jäänti olisi ehkä "riidattomin" vaihtoehto, tuo saattaa muutoin keksiä taas vaikka mitä. Ja lapsille tietysti olisi vähiten muutosta eli heille parempi.
ap
Ap, miten lumitöiden teko ottaa noin koville? Ymmärrän kyllä jos olet sairas tai asut Pohjois-Suomessa. Minä teen meillä lumityöt (ja suurinpiirtein kaikki muutkin kotityöt), ja lumityöt eivät todellakaan ole mikään valtava urakka, vaikka meillä pihatietä löytyykin aika pitkä pätkä. Sellainen homma, jota en ole tehnyt, on peltikaton puhdistus. Meillä on pihassa paljon puita, ja katto on puhdistettava painepesurilla pari kertaa vuodessa jottei tule ruostetta. Poden sellaista korkeanpaikan kammoa, että en saa mennyksi katolle. Ymmärrän kyllä, että työssä käyvänä yh:na, omakotitalon ylläpito on aika iso juttu noin kokonaisuutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies jää asumaan taloon, pystyykö hän pitämään sitä sellaisessa kunnossa, että se myös menee kaupaksi. Eräällä tutulla mies jäi asumaan taloon ja äiti lapsineen muutti pois pieneen asuntoon ja äiti maksoi sekä vuokraa että talolainoja. Mies päästi talon niin kauheaan kuntoon, että sitä ei käytännössä voinut myydä. Tämä ei taida olla kovin epätavallinen tarina. Ja tässä mies ei edes ryypännyt vaan ei ollut tottunut tekemään kotitöitä tai hoitamaan pihaa.
Tätä mä oon vähän miettinyt juu... ja jopa vaikkei mies päästäisikään taloa ihan pommiksi (saattaisi päästääkin), niin onhan se ankean näköistä myydä taloa, jossa näkee jo heti sänkyjen määrästä mikä on tarina...
Oon miettinyt sitäkin, jos muutettaisiin lasten kanssa, pitäisikö vaan jättää sängyt tänne ja nukkua patjoilla uudessa :). Niin voisi pitää "lavastusta" yllä talossa, ehkä kiinteistövälittäjällekin asti, ettei se möläytä juttua ostajille. Itse aina olen kokenut että eroasunnoista jotenkin välittyy tosi ankea tunnelma, en sellaista kotia haluaisi ostaa ,huono karma.
Mutta tietysti meidän pois muutto ainakin herättäisi miestä (en tiedä sitten, toivonko vielä että se tokenisi / uskaltaisinko uskoa siihen. ONhan sillä edelleen niitä hyviä päiviä enemmän kuin huonoja... jos se vaikka olisi puoli vuotta tai vuoden tai kaksi ok, niin se voi taas alkaa milloin vain... tässä välissä olikin monta vähän parempaa vuotta...)
Ja mulle olisi varmaan jotenkin henkisesti hyvä uusi alku tästä tilanteesta, päästä pois myös näiden seinien sisältä. Olla ja asua omillani lasten kanssa (en ole oikeastaan ikinä asunut yksin.)
(Toisaalta, olisi se ankeaa jossain pienessä vuokrakämpässä, kun tottunut tiettyihin hyviin juttuihin talossa... on paljon säilytystilaa, autokatos, nätisti sisustettu vrs. joku vuokra-asunnon muovimatto... oma rauha vrs. hullut naapurit seinän takana...)
ap
Laita ne eropaperit menemään ja häipykää. Kannattelette miehen huonoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten lumitöiden teko ottaa noin koville? Ymmärrän kyllä jos olet sairas tai asut Pohjois-Suomessa. Minä teen meillä lumityöt (ja suurinpiirtein kaikki muutkin kotityöt), ja lumityöt eivät todellakaan ole mikään valtava urakka, vaikka meillä pihatietä löytyykin aika pitkä pätkä. Sellainen homma, jota en ole tehnyt, on peltikaton puhdistus. Meillä on pihassa paljon puita, ja katto on puhdistettava painepesurilla pari kertaa vuodessa jottei tule ruostetta. Poden sellaista korkeanpaikan kammoa, että en saa mennyksi katolle. Ymmärrän kyllä, että työssä käyvänä yh:na, omakotitalon ylläpito on aika iso juttu noin kokonaisuutena.
Joo mä tiedän että "kunnon naiset" hoitaa myös lumityöt... mä vaan olen tämmöinen fyysisesti heikko, ja selkävaivainen. Etenkin tuo määrä mitä niitä pitäisi tehdä, hirvittää. Ja millä ajalla, kun tuntuu etten selviä näistä sisätiloissakaan olevista kotitöistä oikein kunnialla, vaikka nyt mies vielä tekee niistäkin osan.
ap
Keskityt nyt aivan epäoleellisiin asioihin. Vai että eroasunnon huono karma... Jos päätät, että eroatte niin mitä miehen sanomisilla on enää merkitystä siinä vaiheessa? Talo myyntiin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mä kypsyttelen samaa. Mä oon suunnitellu ehdottavani miehelle, että talo jää hälle, lapset asuisi siinä ja mä hankin itselleni vuokrakopin ;) Mies on viikot poissa työn vuoksi. Tulisin viikoksi taloon lasten arkea pyörittään. Viikonloput omassa rauhassani. Tämä sen vuoksi ettei lasten tarvitse rampata.
Eri asia suostuuko tuleva exäni tähän. Olisi kaikkein kivuttominta.
Otan vuokra- asuntooni vain minimin eli vaatteeni. Mua pitää voimissa ajatus että käperryn patjalle karun, uuden elämäni kodin lattialle.
Olen miettinyt muovilattia- ja rähänaapuriasioita mutta se on pieni hinta siitä että voin itse hyvin.
tsemppiä ap <3
ja sitten tämä: jos me jäädään taloon, ja se menee lopulta kaupaksi, niin MITÄ SITTEN?
- talon tyhjennys: täällä on nurkat ja autotallit ja talon aluset ja vaikka mitkä paikat täynnä miehen romuja, pelkään että silllä ei paljon intressiä ole tulla niitä setvimään saati paikkaa mihin niitä sitten enää viedä. Sitten ne olisi mulla siinä vaivoina, mitä mä niille teen. Tilaan roskalavan omalla kustannuksella vai? Sitten tulisi kuitenkin lopulta kauhea haloo, ettei toisten omaisuutta voi hävittää. Ja suuri osa on myös jotain elektroniikakromua ym. eli kauhea lajittelu niissä olisi eikä saa ilmaiseksi tuommoisia määriä mihinkään jättää. Ja isoja painavia tavaroita myös.
- mihin me sitten? Paras toki olisi, jos löytyisi uusi kiva asunto meille ostettavaksi niin, että päästään siihen suoraan talosta muuttamaan. Harvoin ne vapauttamisajat jne. kuitenkaan menee niin. Eikä tällä alueella ole usein myynnissä semmoisia, jotka meille kävisi (hinta, koko/tyyppi jne. ... täällä on etupäässä isoja kalliita omakotitaloja, tai sitten ihan pikkuisia rivitaloasuntoja, jotka jo liiankin pieniä meille).
Eli joutuisin ihan yksin talon tyhjennyksen lisäksi hoitamaan vielä muutonkin, luultavasti johonkin kauemmas kun täällä on niin harvoin vuokra-asuntojakaan tarjolla, johonkin ihan kauheaan väliaikais-hätäkämppään minkä saisi. Sieltä sitten pikkukoululaiset joutuisi opettelemaan kulkemaan bussilla kouluun... :(
Eli sikäli, jos olisin muuttanut jo etukäteen ennen talon myyntiä, harkitummin eikä niin "hädällä", niin olisi ehtinyt katsoa että se tilapäisvuokrakämppä olisi tästä lähempää, semmoinen missä voidaan järkevästi asua vaikka vuosikin tai enemmän, ennen kuin muuta löytyy. Ilman että lapsille tulisi liian isoa muutosta koko ajan ees taas (kuten tulisi jostain "pikahommatusta" asunnosta jossain vain.)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11 jatkaa että lasten ehdoilla mentäisiin muutama vuosi kunnes ovat täysi-ikäisiä. Riski toki on, että tuleva exäni. pimahtaa kuullessaan että mä en jaksa avioliittoa hänen kanssaan enää, lapset ovat yhteisiä ja niistä on huolehdittava, siitä ei pääse yli.
Sitten on plan B.
Kuulostaa siltä, että talo myyntiin vaan. Jos talous on kiikunkaakun, niin enemmän on mahdollisuuksia ilman sitä omakotitaloa. Asumisoikeusasunto voisi olla teille molemmille ihan hyvä vaihtoehto ainakin väliaikaisesti. Niissä on suht ok porukkaa ja ainakin kaupungeissa niitä rakennetaan jatkuvasti, joten on mahdollista saada uudehko perheasunto .
Jos taas asutte jossain peräjönsterin kirkonkylässä, niin velkaisen omakotitalon pitämisessä ei ole mitään järkeä siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi voi, jos haluaa erota, niin asiat ei sitten jatku ennallaan ja voi joutua tekemään jotain asian eteen. Niin se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mä kypsyttelen samaa. Mä oon suunnitellu ehdottavani miehelle, että talo jää hälle, lapset asuisi siinä ja mä hankin itselleni vuokrakopin ;) Mies on viikot poissa työn vuoksi. Tulisin viikoksi taloon lasten arkea pyörittään. Viikonloput omassa rauhassani. Tämä sen vuoksi ettei lasten tarvitse rampata.
Eri asia suostuuko tuleva exäni tähän. Olisi kaikkein kivuttominta.
Otan vuokra- asuntooni vain minimin eli vaatteeni. Mua pitää voimissa ajatus että käperryn patjalle karun, uuden elämäni kodin lattialle.
Olen miettinyt muovilattia- ja rähänaapuriasioita mutta se on pieni hinta siitä että voin itse hyvin.
tsemppiä ap <3
Kiva etten ole ainoa joka tämmöisiä pohtii... :)
Meillä tuo ei olisi vaihtoehto kun tosiaan miehen tilanne niin ailahteleva että en hälle kauheasti voisi jättää lapsia. Sitäkin tässä mietin, miten mä sitten voin ylipäänsä jättää lapset isälleen tapaamisvuoroilla, jos se alkaakin juomaan tms. Vai pitääkö mun alkaa lastenvalvojalla vaatimaan, että tapaamiset vaan valvottuja. Sekin kuulostaa vähän ylireagoinnilta. Ja ärsyttää jo valmiiksi ajatus, että jos oon sopinut omia menoja isävk-lopulle, en ikinä voi luottaa onko se mies kunnossa ottamaan lapset vai ei.
Eli tämä sama epävarmuus hoitaako toinen jonkun asian vai ei, jatkuisi vaaan, ja pahenisi... kun lapset olisi enemmän siellä "poissa". ....
Noista naapuriasioista - enempi pelkään oikeastaan sitä että naapurit häiriintyy MEISTÄ. Lapset tottuneet pitämään meteliä. Ja meillä tykätään esim. katsoa vk-loppuna joku hyvä leffa stereot aika täysillä (joka voi kyllä kestää johonkin 22.30-23 ennen kuin loppuu).
Ja meillä on musiikkiharrastuksia, eli niistäkin tulee meteliä. Voisi olla naapurit lujilla. Siksi tää omakotiasuminen on mulle ja lapsille ollut sikäli hyvä... (ja lisäksi aiempia huonoja kokemuksia taloyhtiöasumisesta... mutta siihen olen jotenkin koettanut sopeutua, että taloyhtiössä esim. erillis/pari/talossa pitäisi sitten pystyä olemaan, jos semmoisen löytäisi kohtuu hintaan...)
ap
Vierailija kirjoitti:
No voi voi, jos haluaa erota, niin asiat ei sitten jatku ennallaan ja voi joutua tekemään jotain asian eteen. Niin se vaan on.
Niin, näinhän se menee, sitähän mä tässä yritän itselleni hyväksyttää.... ja pohtia mikä vaihtoehto nyt kuitenkin olisi kohtuullisin, onhan siinäkin tapoja harkitsematta vaan heittää kaikki ihan lekkeriksi, tai sitten vähän suunnitella ja ottaa asioita huomioon eri kantilta (ja lapset etenkin), ja miettiä vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet...
ap
Jos ei ole varaa asua talossa eron jälkeen, niin 3.
Jos on varaa, niin 4. Onko laina sinun nimissä?