Lue keskustelun säännöt.
Olenko ihan paska ihminen, kun jätin miehen
22.01.2016 |
Syystä että ei kykene ostamaan mun kanssa asuntoa? Omistan pienen kerrostalokolmion, johon juuri ja juuri mahdutaan kahden esiteinini kanssa. Mies asui meidän kanssa vaikka tiukkaa teki. Suunnittelin samankokoisen rivarikämpän ostoa, mutta mies sanoi että se on neljälle liian pieni. Pointtini on se, että mies ei ole osallisena millään tavalla tässä kämppämme omistajuudessa tai uuden ostossa. Hän on varaton ja haluaa ilmeisesti sillä tiellä jatkaakin. Tekee keikkahommia, on yli kolmikymppinen, eikä hänellä ole muuta koulutusta kuin peruskoulu. Ei suostu kouluttautumaan vaan luottaa että hanttihommia riittää. Niin että miksi mun pitäisi ottaa Helvetinmoinen laina vain jotta saatais kämppä johon hänkin mahtuu? Mielestäni olen vastuussa vain itsestäni ja lapsistani, mutta hän ei ymmärrä. En näe tämän ihmisen kanssa tulevaisuutta.
Olenko kohtuuton?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätit miehen, mitä hyötyä on enää miettiä oletko paska vai et. Saatko siitä jotain mielihyvää vai mitä?
Et ole. Tekisin itse ihan samoin, koska en tarvitsisi enää kolmatta lasta.
Ainakin olen rationaalinen. Rationaalinen ei mieti sitä onko paska vai ei. Minä haluaisin että tyttäreni olisi rationaalinen. Itselleni toivoisin kuitenkin enemmän sellaista "seison rinnallasi vaikka mitä" romantikkoa.
Jos ratkaisu sinusta tuntuu oikealta, niin ihan oikein teit.
En minäkään siipeilijää jaksaisi, joka ei edes yritä kouluttautua tai saada muutakin kuin keikkahommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole. Tekisin itse ihan samoin, koska en tarvitsisi enää kolmatta lasta.
Avioerot kasvaisivat 10000 % jos naisia ruvettaisiin jättämään siitä syystä, että eivät kykene tuottamaan samaa taloudellista panosta kuin miehet. Mihin noita isoja lapsia sitten tarvitaan ?
Eikö voi asua erillään? Itse köyhänä miehenä ahdistaa että rahan puute johtaa hylkäämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai aikoinaan rakastin, mutta rakkaus hiipui kuin tajusin olevani yksin vastuussa elämäni isoista asioista. Jatkaa kun tajusin että tästä miehestä ei ole minulle turvaksi. Ja ei "en ole romantikko.
T: Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole. Tekisin itse ihan samoin, koska en tarvitsisi enää kolmatta lasta.
Avioerot kasvaisivat 10000 % jos naisia ruvettaisiin jättämään siitä syystä, että eivät kykene tuottamaan samaa taloudellista panosta kuin miehet. Mihin noita isoja lapsia sitten tarvitaan ?
Eiköhän tuossa ole ennemmin kyse siitä, että mies ei halua kuin että ei kykenisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai olet, sama mistä syystä jätät miehen niin paska ihminen olet aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi asua erillään? Itse köyhänä miehenä ahdistaa että rahan puute johtaa hylkäämiseen.
Voisin harkita jos mies kykenisi hommaamaan oman kämpän. Mutta hän Ei pysty, on asunut aina äitinsä kanssa, paitsi silloin kun asui minun kanssani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kai aikoinaan rakastin, mutta rakkaus hiipui kuin tajusin olevani yksin vastuussa elämäni isoista asioista. Jatkaa kun tajusin että tästä miehestä ei ole minulle turvaksi. Ja ei "en ole romantikko.
T: Ap
Olipas syvää rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite sun pitää tietää oletko paska vai et. Ei muut sitä voi määrittää.
Mitä mies sanoo siihen, että sulla ei ole varaa isompaan, ja jos isomman kämpän haluaa niin hänen täytyy maksaa siitä osa?
Rahan takia jätät miehen, niin kyllä. Mutta eipä tuossa paljoa rakkautta voinut olla olemassakaan.
Mitäs jos mies rikastuukin yht'äkkiä?
Kerjäisitkö takaisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi asua erillään? Itse köyhänä miehenä ahdistaa että rahan puute johtaa hylkäämiseen.
Voisin harkita jos mies kykenisi hommaamaan oman kämpän. Mutta hän Ei pysty, on asunut aina äitinsä kanssa, paitsi silloin kun asui minun kanssani.
Ap
Enpä olisi edes suhteeseen alkanut, jos aikuinen mies asuu vielä äitinsä kanssa kyvyttömyyttään olla itsenäinen.
Käyttäjä1183 kirjoitti:
Rahan takia jätät miehen, niin kyllä. Mutta eipä tuossa paljoa rakkautta voinut olla olemassakaan.
Mitäs jos mies rikastuukin yht'äkkiä?
Kerjäisitkö takaisin?
En tarvitse rikasta miestä vaan sellaisen joka pystyy osallistumaan yhteisen kodin hankintaan.
Ap
Lisään vielä, että jos mies suostuisi lähtemään kouluttautumaan, vaikkapa lähihoitajaksi (alan ei ole väliä, kunhan ko. alalla olisi edes jonkinlainem mahdollisuus työllistyä) niin suostuisin kyllä elättämään häntä opiskeluajan. Silloin meillä olisi edes teoriassa toivoa paremmasta tulevaisuudesta.
Tällä hetkellä miehen toimeentulo on hyvin epävarmaa. Keikkatöiden työvuorot sovitaan muutamaksi päiväksi tai max viikoksi kerrallaan. Joskus on työvuoro peruttu samana aamuna. Minua rassaa näin epävarma taloustilanne. Itsekin olen pienituloinen, mutta ainakin pystyn itseni ja lapseni elättämään.
Joku puhui rakkaudestakin tai sen puutteesta. Olen 35-v jo toisella kierroksella oleva. Tässä elämänvaiheessa ei vaan enää pysty eikä halua heittäytyä tunteiden vietäväksi.
Ap
Rakastatko häntä?