Minkä ikäiseksi omaa lasta pitää elättää ja miten olette käytännössä toimineet?

No sitten jos lapsi ostaa itse asunnon niin voi olettaa talouden olevan jo tasapainoinen. Suunnilleen siihen asti.

Meillä on kotona 20-vuotias opiskelija, joka ei ole saanut opiskelija-asuntoa. Ei myöskään hae opintotukea, kun saisi noin 60 e/kk. Maksamme hänen kaikki menot.

Mulla ei ole mitään ikärajaa, mutta niin kauan, kun asuu kotona eikä käy töissä, niin elätän. Sen jälkeen avustan taloudellisesti, jos on opiskelija, työtön, sairas tai muusta syystä pienituloinen.

Opiskelija, 20 v. Opintotuella elää minkä pystyy (ei lainaa), loput maksamme me vanhemmat. Totta kai omaa lastaan tukee, kukas sitten jos ei vanhemmat.

Lapsemme opiskeli ulkomailla ja maksoimme lukukausimaksut ja avustimme 6 vuotta taloudellisesti aina kun tarvitsi.Otti myös opintolainaa.Kyllä minä omaa lastani autan aina kun tarvis.Eikä kyllä ole tuhlaajatyyppiä.Me vanhemmat olemme vähävaraisista perheistä ja halusimme lapselle mahdollisuuden parempaan elämään ja hyvään ammattiin.Tiukille otti , mutta kannatti.

Kotona on sopivaa asua, kunnes on valmistunut ammattiin. Sitten pitää lähteä jo omilleen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole mitään ikärajaa, mutta niin kauan, kun asuu kotona eikä käy töissä, niin elätän. Sen jälkeen avustan taloudellisesti, jos on opiskelija, työtön, sairas tai muusta syystä pienituloinen.

Meilläkin jälkikasvu oli opintojen jälkeen työtön niin kauan, kuin kaikki maksettiin. Kun pantiin hanat kiinni, niin johan rupes töitä löytymään. Ikävä tunnustaa, mutta näin kävi.

Siihen asti maksetaan kaikki, kunnes muuttaa asumaan jonkun toisen kanssa. Se yksikkö on perhe ja saa tulla toimeen omillaan.

Meillä on perheyritys, jossa hänelle roittää töitä. Tekee niitä ja saa palkkaa ja asuntoedun vastineeksi. Jstketssn niin kauan kuin jaksaa thdä töitä perheyrityksessä.

Jos teet lapsen, olet totta kai loppuelämäsi vastuussa lapsestasi. Sun pitää maksaa lapsen kulut ja huvit riippumatta lapsen iästä, sillä päätit tehdä lapsen kysymättä lapsen mielipidettä asiaan.

Autan kaikilla tavoilla niin pitkään kuin on tarve. Pääasia etteivät lapset joudu ottamaan opintolainaa tai käymään töissä niin että opinnot viivästyvät

Minun lapseni on vasta pieni, mutta aion pyrkiä samaan kuin minun vanhempani minun kohdallani. Maksan harrastukset, matkoja, ajokortin ja auton, vuokran+bensan+ruokarahaa opiskeluaikana, autan opintojen päätyttyäkin parhaani mukaan, takaan asuntolainan.

Minä olen nyt asuntovelkainen pienen lapsen äiti, ja vaikka olenkin keskipalkkainen nelikymppinen, kyllä välillä tekee vähän tiukkaa, kun tuleekin joku yllättävä iso meno, vaikka auto hajoaa tai eteen sattuu pitkällinen hammashoito. Vanhempani auttavat rahallisesti edelleen muutamilla satasilla vuodessa. En ole koskaan pyytänyt penniäkään, päinvastoin minulle on kunnia-asia tulla toimeen omillani, mutta kyllähän se apu aina on mukavaa. Jos ei muuten niin laitan säästöön ja ostan lapselle uusia harrastuskamppeita ym.

Vierailija kirjoitti:

Jos teet lapsen, olet totta kai loppuelämäsi vastuussa lapsestasi. Sun pitää maksaa lapsen kulut ja huvit riippumatta lapsen iästä, sillä päätit tehdä lapsen kysymättä lapsen mielipidettä asiaan.[/quot

Buahahhahaaa....pitäiskö sun käyttää nimimerkkiä " Lapsuudenkodissa pummiva loinen"? Hanki elämä senkin vässykkä!

Täysi-ikäiseksi asti sen enempiä kyselemättä. Senkin jälkeen, jos koulu on kesken ja asuu kotona. Kun aikuinen lapsi on muuttanut opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja elää omillaan, niin periaatteessa ei enää rahoiteta hänen elämäänsä, mutta toki tiukan paikan tullen autetaan. Kuitenkin ensisijaisesti pitää oppia elämään suu säkkiä myöten. Opiskelijan budjetti on tiukka, mutta täydellä opintotuella (opintoraha, asumistuki, laina) elää kyllä, jos ei ole suurelliset vaatimukset. Samalla tavalla myös kasvattivat vanhempani minut aikoinaan, enkä olisi edes ilennyt pyytää heiltä rahaa, vaikka heillä olikin ollut antaa. Siihen aikaan opiskeleville lapsille lähetettiin vielä toisinaan ruokapaketteja ja ne olivat toivottuja ja odotettuja terveisiä kotoa! 

Ihmeesti on mielipiteet muuttuneet, lamako syynä? Ei ole kauan, kun palstalla porukassa kertoiltiin kuinka nuorina olikaan muutettu kotoa omilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole mitään ikärajaa, mutta niin kauan, kun asuu kotona eikä käy töissä, niin elätän. Sen jälkeen avustan taloudellisesti, jos on opiskelija, työtön, sairas tai muusta syystä pienituloinen.

Meilläkin jälkikasvu oli opintojen jälkeen työtön niin kauan, kuin kaikki maksettiin. Kun pantiin hanat kiinni, niin johan rupes töitä löytymään. Ikävä tunnustaa, mutta näin kävi.

No meillä taas ei. Esikoisen työ on pätkätyötä, mutta hakee aktiivisesti töitä ja ottaa aina työpaikan vastaan, kun sellaisen saa. Onneksi on myös saanutkin. Työttömyysjaksoja silti on, onneksi vain muutamia kuukausia kerrallaan.

Olen vastuussa lapsestani niin kauan kuin henki pihisee. Ainoa lapsemme on saanut meiltä vanhemmiltaan rahaa ulkomaisen tutkinnon suorittamiseen. Opintotuki ei todellakaan riitä. En valita tippaakaan. Vanhemmat ovat ainakin moraalisesti vastuussa lastensa opiskelukustannuksista, vaikka ehkä oikeudessa ei menisi läpi näin sosialistisessa valtiossa.

Jos emme käyttäisi rahaa tyttäremme hyväksi, mies varmaan ostaisi jonkun kalliimman auton (turhuutta turhuutta) tai ehkä vaihtaisimme isompaan asuntoon, mihin ei ole tarvetta. Toivomme tietysti, että lapsemme pääsee työhön, saa perheen jne. ja rahahanat kyllä kiristetäänkin tutkinnon suorittamisen jälkeen. Olen sitä mieltä, että ihmisen pää on se, johon kannattaa sijoittaa. Kaikki muu voidaan menettää helpostikin (riskisijoitukset, homeasunnotkin). Tokihan voi muistinsakin menettää, mutta harvoin nuorena. Itse olen köyhästä kodista ja opiskelin kesätöiden/puolipäivätöiden ja opintotuen avulla. En pidä sitä suurena ansiona, mutta kärsivällisyys kasvoi.

Olemme saaneet matkustaa mielin määrin. Harrastamme musiikkia ja kirjallisuutta. En kaipaa muuta. Terveyttä vain toivon mahdollisimman pitkään. Siihenkin voi paljolti itse vaikuttaa. 

En ymmärrä vanhempia, jotka ajavat lapsensa kotoaan, vaikkakin sellainen voi joskus olla hyvä asia. Liika paapominenkaan ei ole hyväksi, mutta se pesästä lentäminen pitää useimmiten tehdä vaiheittain.

23v. Opiskelee ulkomailla. Maksaa 100.000 euroa opinnot. Maksamme ne. Lapset elätetään siihen asti kunnes tienaavat itse. Miettikääs tätä lapsitehtailijat.

Mielestäni 20v. pois jos ei opiskele mutta jos opiskelee niin saa olla kotona. Ei meillä ole varaa elättää aikuista ihmistä joka vaan makaisi. Opiskelua toki tuetaan.

Meillä esikoinen täyttää 18 tänä vuonna. Olen sanonut, että kotona saa asua vaikka 25-vuotiaaksi jos haluaa, ulos ei potkita. Mutta tietysti vaaditaan vastineeksi sitä että menee elämässä eteenpäin opiskelemalla ja tekemällä töitä. Autoa ja ajokorttia yms. ei makseta, mutta työpaikka perheyrityksessä on tarjolla aina kun opiskeluista on lomaa, eli sitä kautta kustannetaan. Sitten kun muuttaa omilleen on omillaan taloudellisesti, mutta takaisin saa aina tulla.