Lue keskustelun säännöt.
En onnitellut äitiä syntymäpäivänään - hän jatkoi normaalisti yhteydenpitoa
22.01.2016 |
Mitä se tarkoittaa? Sama ihminen kuitenkin raivostui, kun olin pieni ja unohdin äitienpäivän ja lähetti minut poimimaan valkovuokkoja metsään itselleen. Onko se niljake jo tajunnut paikkansa?
Kommentit (120)
Oikeesti, miksi sä edelleen mietit äitiäs? Munkin äidillä oli syntymäpäivä menneellä viikolla ja unohdin koko jutun. Yleensä olen kyllä onnitellut, nyt en muistanut. Mitä siitä? En tiedä kuinka äiti suhtautuu, en ole nähnyt häntä. En silti usko että välittää yhtään.
Koita nyt päästä yli äidistäsi ja katkaise napanuora. Tuollainen asian jauhaminen ei ole enää tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, miksi sä edelleen mietit äitiäs? Munkin äidillä oli syntymäpäivä menneellä viikolla ja unohdin koko jutun. Yleensä olen kyllä onnitellut, nyt en muistanut. Mitä siitä? En tiedä kuinka äiti suhtautuu, en ole nähnyt häntä. En silti usko että välittää yhtään.
Koita nyt päästä yli äidistäsi ja katkaise napanuora. Tuollainen asian jauhaminen ei ole enää tervettä.
No en minäkään aina ole muistanut isäni syntymäpäivää saati onnitellut mutta tiedän, ettei siitä tule mitään numeroa. Ei mitään johtopäätöksiä siitä "millainen ihminen minä oikein olen". Äidin kohdalla näinkin on käynyt, enkä osaa päästää irti siitä, että äidin mielipiteet minusta voivatkin olla sellaisia. Se jotenkin pilaa minut. Isä ei vedä yhtäläisyysmerkkejä luonteestani ja persoonastani hänen muistamiseensa, mutta sen äiti on mitätöinyt sanomalla isää samanlaiseksi sitten kuin minä ihmisenä. En tiedä miksi se sattuu. Olen kai outo, kun se sattui ja nyt en pääse ihmisenä hänen sanoistaan eroon.
Ap
Helpotti kuitenkin sanoa tuokin jonnekin. Äiti ei näitä lue, mutta kuitenkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme angstailua.
Elämässäni on todella angstaava vaihe meneillään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kai taas Ap:'(
Mihin viittaat?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai taas Ap:'(
Mihin viittaat?
Ap
Tiedät hyvin. Vastahan oli pitkä keskustelu siitä, onnittelisitko vai et äitisi syntymäpäivänä.
Ehkä te molemmat, sinä ja äitisi, olette vihdoin kasvaneet aikuisiksi. Tai sittenkin ehkä vain äitisi aikuistui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Grow up ja elä omaa elämää. Älä äitisi.
Kurjaa ap, että sulla ei ole omaa elämää tosiaan. Erikoista riippua äidissä noin kiinni aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai taas Ap:'(
Mihin viittaat?
ApTiedät hyvin. Vastahan oli pitkä keskustelu siitä, onnittelisitko vai et äitisi syntymäpäivänä.
Niin no niin olikin, tämä on vain sen ihmettelyä, että niinpä se ei äitiä hetkauttanut niin, että ois niskojaan nakellut. Äidillä oli eräs aika tärkeä asia, ei niin, että otti yhteyttä vain kuulumisten vaihdossa. Mutta ei edes mennyt siihen, että ai ai kun on mieli pahan kun en edes muista ja plaa plaa.
Ap
Ei äitisi voi näköjään tehdä koskaan niin, että sinulle kelpaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä te molemmat, sinä ja äitisi, olette vihdoin kasvaneet aikuisiksi. Tai sittenkin ehkä vain äitisi aikuistui.
No ei tuo ole hänelle mitään uutta. Koskaan ei vain voi tietää, mitä pelejä pelailee. Välinpitämätöntäkö vai sekoboltsikasvattajaa, joka haukkuu aikuisen tyttärensä elämän pataluhaksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei äitisi voi näköjään tehdä koskaan niin, että sinulle kelpaisi.
No voisi. Pyytäis vaikkapa anteeksi, että romutti mun itsetunnon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei äitisi voi näköjään tehdä koskaan niin, että sinulle kelpaisi.
No voisi. Pyytäis vaikkapa anteeksi, että romutti mun itsetunnon.
Ap
Narsisteilla ei ole tapana pyydellä anteeksi, koska he eivät mielestään ole tehneet mitään väärin. Pahoitteluni puolestasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei äitisi voi näköjään tehdä koskaan niin, että sinulle kelpaisi.
No voisi. Pyytäis vaikkapa anteeksi, että romutti mun itsetunnon.
ApNarsisteilla ei ole tapana pyydellä anteeksi, koska he eivät mielestään ole tehneet mitään väärin. Pahoitteluni puolestasi!
Kiitos
Ap
Tietty jos äiti olisi jotenkin noteerannut mun hiljaisuuteni, niin mä oisin vain saanut vettä myllyyni. Äiti ehkä tajusi tämän ja oli siksi hiljaa. Jännä vain, miten se ei halunnut sitä tajuta ja nähdä, kun olin lapsi. Että joskus ehkä kannattais antaa minunkin olla luvalla suuttunut eikä moralisoida siitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tietty jos äiti olisi jotenkin noteerannut mun hiljaisuuteni, niin mä oisin vain saanut vettä myllyyni. Äiti ehkä tajusi tämän ja oli siksi hiljaa. Jännä vain, miten se ei halunnut sitä tajuta ja nähdä, kun olin lapsi. Että joskus ehkä kannattais antaa minunkin olla luvalla suuttunut eikä moralisoida siitä.
Ap
Eikö se just nyt antanutkin sun tehdä niin? Oli kuin ei oliskaan.
Vai täyttyykö ihmisen halveksuntamittari omaa lasta kohtaan jotenkin, jonka jälkeen yrittää edes käyttäytyä kuin ihminen eikä halveksi omaa itsekasvattamaansa lihaansa ja vertaan? Antaa minulle sen verran tilaa, ettei häntä ole pakko onnitella edes syntymäpäivänä? Vai haluaako olla tekemisissä kaiken sen itsekkään omahyväisen syyttelyn päälle? Ettei tarvitse myöntää, että vituiksi meni (kasvatus)?
Ap