Lue keskustelun säännöt.
Luovan alan opiskelu ja kilpailuhenki
21.01.2016 |
Olisi mielenkiintoista kuulla, miten muut luovaa alaa opiskelleet tai opiskelevat kokevat opiskeluajan. Itse koen hyvin raskaaksi. Itsestä antaa niin paljon, ja tekemiemme harjoitustöiden kautta myös se oma sisin tulee eri tavalla näkyväksi kuin jossain ns. loogisemmassa työssä. Pää menee vuoristorataa, koska tunnen valtavaa huonommuutta opiskelutovereihini. En kyllä itsekään ole ylpeä kaikista aikaansaannoksistani. Välillä mietin, oliko typerää lähteä tälle tielle koska tässä on oma persoona niin paljon läsnä.
Ehkä tämä tekstiä aukeaa jollekulle, tai sitten ei..
Kommentit (6)
Kateutta ym. on kaikilla aloilla. Tiimihommien tehtävä on kasvattaa kovaa kuorta. Jos ei opi käsittelemään tunteitaa, nii aika vaikeaa on tiimissä millään alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota voi olla vaikea ymmärtää jos ei ole luovalla alalla töissä... oma tekele, johon olet ammentanut jotain syvältä itsestäsi, joka on muiden arvioitavana on ihan eri asia, kuin oppikirjasta opittu tapa toimia jossakin työtilanteessa.
-ap
Kandee miettiä kaks kertaa opiskellako luovaa alaa. Raakaa peliä..
Muistan itse opiskeluajan olleen melko raskasta henkisesti, sitä niin tahtoisi olla se kaikkein osaavin ja lahjakkain mutta aina ei rahkeet riitä! Pääsin yliopistoon varasijalta ja se sai minut tuntemaan alati huonommuutta muihin vertaillessani. Lisäksi meillä vallitsi hyvin kova kilpailuhenki kurssikavereiden välillä. Nyt työelämässä en ole samaan enää törmännyt sillä olen löytänyt omat vahvuuteni enkä piittaa enää siitä jos joku muu on ns. "parempi".
Tutulta kuulostaa. Opiskelin itse kuvataidetta amk:ssa. Naisia luokalla melkei 100%. Selkäänpuukotusta, paskanpuhumista jne. Luojan kiitos etten ole siellä enää.