Lue keskustelun säännöt.
Pidätkö sukujuhlista?
21.01.2016 |
Häät, ristiäiset, rippijuhlat, synttärit, valmistujaisjuhlat yms?
Nuoli ylös= Kaikki juhlat ovat ihania!
Nuoli alas= Inhoan lahjojen miettimistä yms. ja alankin kehittelemään tekosyytä jo hyvissä ajoin välttääkseni juhlat, koska ne aiheuttavat vain ylimääräistä stressiä.
Kommentit (18)
Ei kumpikaan nuista vaihtoehdoista, jotain siltä väliltä.
Tykkään kyllä sukujuhlista, kunhan niitä ei ole jatkuvasti. Riippuu kans keitä sukulaisia sinne on tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä, mutta en mainitsemistasi syistä. En vain näe mitään syytä viettää juhlia sellaisten ihmisten kanssa, joita hädin tuskin tunnen, ja joita tapaan noin kerran viidessä vuodessa. Ne ei kiinnosta mua. Suurin osa sukulaisistani on minulle täysin mitäänsanomattomia ihmisiä. Ne muutamat, jotka on oikeasti kivoja, kuuluu mun ystäväpiiriin muutenkin.
Tykkään kyllä noista mainitsemistasi juhlista, mutta lähinnä ystäviä kutsutaan. Sukulaisiin on etäiset välit, en juurikaan tunne heitä.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään kyllä noista mainitsemistasi juhlista, mutta lähinnä ystäviä kutsutaan. Sukulaisiin on etäiset välit, en juurikaan tunne heitä.
Suku olisi voinut tosiaan olla suluissa. Tarkoitin kuitenkin tuon tyyppisiä juhlia mitä aloituksessa mainitsin. Ap
En yhtään pidä. Miinustaisin useampaan kertaan jos se olisi mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä. En muutenkaan viihdy ihmisjoukoissa vaan mieluummin yhden tai kahden seuralaisen kanssa. Sukujuhlissa kysellään kaikki ärsyttäviä asioita kuten mites töissä, miten opiskelut sujuu, koska tulee vauvoja ym. paskaa. Lisäksi joutuu pitämään tyhjänpäiväistä small talkia tuntemattomien kanssa (sellaisia on aina lähes juhlissa kuin juhlissa), mistä en välitä yhtään. Iso osa omista ja puolisonkin sukulaisista on vittumaista porukkaa, joiden kanssa en välittäisi juuri edes olla tekemisissä, mutta on "pakko", kun kerran sukua ollaan.
Kovin kummoista lahjaa meillä ei yleensä ole viedä taloudellisesta tilanteesta johtuen, stressaa sekin ja toisaalta taas hävettää niiden lahjahamuajien puolesta. Ihmisillä on nykyaikana liiaksikin kaikkea roinaa. Miehen puolen suku on vieläpä niin iso, että juhlia on paljon, niin saisi siinä suuren summan sijoittaa, jos jokaiselle kunnon lahjan veisi. Pahinta noissa miehen suvun juhlissa on yleensä se, että olipa kyse papan 80v pirskeistä tai nuorison rippijuhlista, niin aina kaivetaan viinapullot esiin.
Vihaan suurinta osaa kissanristiäisistä. Varsinki kun meidän kekkereissä suvun naiset tekee porukalla pöperöt ja vääntää piirakoita ja pullia, pienet tytöt mukanaan. Miehet sitten porukalla poikien kanssa on ulkona sytkäämässä grilliä/korjaamassa katosta/lämmittämässä saunaa samalla rennosti ollen ja porukalla vitsaillen. Samaan aikaan keittiössä kanaillaan ja hössötetään kaikkee yhdentekevää. Vähän kärjistettyä mutta voi jeesus kun sapettaa. Jos ilmoitan esim että voisin kans käydä vähän morjestamassa ukkoja niin sitä saa kuulla että "Jaa, noh, me ajateltiin että naisporukalla nyt nopeasti tässä kaikki yhdessä oltais tehty, antaa nyt niiden miesten olla rauhassa, huudetaan ne syömään sit kun on valmista.." tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan. Meidän suku on harvinaisen rasittavaa porukkaa täynnä. Järkyttävää juoruilua ja hössötystä typeristä asioista.
Kyllä, sukuni on tosi ihana ja läheisissä väleissä ja viihtyisin heidän seurassaan paljon enemmänkin kuin mitä nykyään ehdin. Sukujuhlat ovat ehdottomasti vuoden parhaita päiviä!
Onnekkaasti voin todeta myös miehen suvun olevan suurelta osin lähes yhtä ihana kuin omanikin, joten myös sen puolen sukujuhlat ovat aina hauskoja, odotettuja tapahtumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän kyllä, kokoonnutaan suvun kesken paljon muutenkin, kuin jonkun tietyn juhlan vuoksi. Meillä on varsin tiivis, mukava suku, johon on naitu monta mukavaa ihmistä vielä joukkoon mukaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihaan suurinta osaa kissanristiäisistä. Varsinki kun meidän kekkereissä suvun naiset tekee porukalla pöperöt ja vääntää piirakoita ja pullia, pienet tytöt mukanaan. Miehet sitten porukalla poikien kanssa on ulkona sytkäämässä grilliä/korjaamassa katosta/lämmittämässä saunaa samalla rennosti ollen ja porukalla vitsaillen. Samaan aikaan keittiössä kanaillaan ja hössötetään kaikkee yhdentekevää. Vähän kärjistettyä mutta voi jeesus kun sapettaa. Jos ilmoitan esim että voisin kans käydä vähän morjestamassa ukkoja niin sitä saa kuulla että "Jaa, noh, me ajateltiin että naisporukalla nyt nopeasti tässä kaikki yhdessä oltais tehty, antaa nyt niiden miesten olla rauhassa, huudetaan ne syömään sit kun on valmista.." tms.
Ei helvetti. Mä varmaan menisin ja pistäisin mun miehen menemään sinne keittiöön, ja se kyllä menisikin. Että tosiaan ärsyttää tuollaiset roolijaot.
Kerrankin löytyy samankaltaisia ihmisiä! Minä ja onneksi myös mieheni vihataan kaikkia sukujuhlia, hirveän vaivaannuttavia ja ahdistavia tapahtumia. Täytyisi esittää olevansa oikein hyvää pataa mm. serkkujen kanssa vaikka heistä ei oikeasti välittäisi ollenkaan. Vanhemmat sukulaiset esittävät ihan hirveästi kysymyksiä ja koko elämäntilanne pitäisi avata mahdollisimman yksityiskohtaisesti, sitten vielä alkaa vihjailut että koskas teette lisää lapsia ja tähänhän ei mikään vastaus kelpaa. On joukossa tietysti mukaviakin sukulaisia mutta suurimmasta osasta en vain pidä. Ja kun kaiken muun ajan viettää ihan vain perheen kesken niin nämä juhlat ovat todella kuluttavia.
Me ei tämän vuoksi käydäkään oikeastaan kuin vain lähimpien (=molempien lapsuudenperheiden) sukulaisten juhlissa. Omissa suvuissamme tunnumme olevan kummajaisia, aina joutuu hirveästi selitellä että miksei lähdetä joihinkin juhliin. Onneksi edes av:lta löytyy samankaltaista porukkaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihaan suurinta osaa kissanristiäisistä. Varsinki kun meidän kekkereissä suvun naiset tekee porukalla pöperöt ja vääntää piirakoita ja pullia, pienet tytöt mukanaan. Miehet sitten porukalla poikien kanssa on ulkona sytkäämässä grilliä/korjaamassa katosta/lämmittämässä saunaa samalla rennosti ollen ja porukalla vitsaillen. Samaan aikaan keittiössä kanaillaan ja hössötetään kaikkee yhdentekevää. Vähän kärjistettyä mutta voi jeesus kun sapettaa. Jos ilmoitan esim että voisin kans käydä vähän morjestamassa ukkoja niin sitä saa kuulla että "Jaa, noh, me ajateltiin että naisporukalla nyt nopeasti tässä kaikki yhdessä oltais tehty, antaa nyt niiden miesten olla rauhassa, huudetaan ne syömään sit kun on valmista.." tms.
Meillä on ihan samanlaista. Viikkoja etukäteen suvun alfanaaraat alkavat soitella muita naisia läpi siitä mitä ruokaa kukakin voi tehdä ja tuoda tullessaan. Ei yhtään ajatella sitä ettei kaikilla oikeasti ole aikaa ja kiinnostusta tehdä jotain täytekakkua, vaan ilmoitetaan vaan että sinähän voisit leipoa niin minä tuon sit salaatin tms. Sitten ollaan keittiössä ensin puoli päivää, samalla kun suvun urhot lisää puita paljun pesään kymmenen miehen voimin. Mua ärsyttää kans niin mielettömästi että sanoin miehelle (kyse tässä siis miehen suvusta), että hän saa hoitaa meidän osuuden ruoan laitosta, kun itselläni oli sopivasti töitä ennen yksiä kekkereitä. Sukulaisillaan meni ihan pakka sekaisin ja lopulta sanoivat miehelle ettei tartte tehdä mitään (Huom! Mies on täysin ruuanlaittokykyinen ja tykkää kokata).
Jos satun eksymään vaikkapa miesten jutuille siinä valmistelujen aikaan, niin minulta kysytään että onko tarjoilut jo valmiina, kun kerran vapaana vaeltelen.. Oma sukuni ei ole sen parempi, mutta ainakaan tuollsista 50- luvun nais-mies asettelua ei ole.
Kunhan niitä ei ole liian usein niin tykkään. Tosin lahjoja olen huono keksimään, niin paljon helpottaa jos on joku selkeä lahjatoive. Sekä oman että miehen suvun juhlat passaavat. Toisaalta jos on jotain ennalta sovittua menoa, niin jäädään kyllä sujuvasti poiskin. Onneksi ei ole draamailevaa porukkaa, niin tällaisesta ei ole tehty ongelmaa.
Itselleni en tykkää järjestää mitään, en juhli kummemmin synttäreitä, valmistujaiset jäi juhlimatta eikä häitä ole tarkoitus järkätä. Siihenkin on sopeutuneet kaikki muut paitsi omat vanhempani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan suurinta osaa kissanristiäisistä. Varsinki kun meidän kekkereissä suvun naiset tekee porukalla pöperöt ja vääntää piirakoita ja pullia, pienet tytöt mukanaan. Miehet sitten porukalla poikien kanssa on ulkona sytkäämässä grilliä/korjaamassa katosta/lämmittämässä saunaa samalla rennosti ollen ja porukalla vitsaillen. Samaan aikaan keittiössä kanaillaan ja hössötetään kaikkee yhdentekevää. Vähän kärjistettyä mutta voi jeesus kun sapettaa. Jos ilmoitan esim että voisin kans käydä vähän morjestamassa ukkoja niin sitä saa kuulla että "Jaa, noh, me ajateltiin että naisporukalla nyt nopeasti tässä kaikki yhdessä oltais tehty, antaa nyt niiden miesten olla rauhassa, huudetaan ne syömään sit kun on valmista.." tms.
Ei helvetti. Mä varmaan menisin ja pistäisin mun miehen menemään sinne keittiöön, ja se kyllä menisikin. Että tosiaan ärsyttää tuollaiset roolijaot.
Juu älä muuta virka. Ja tottakai esim sinne saunaan mennään aina naiset porukalla ensin, silleen nopeesti tietysti, että miehetkin ehtii saunoon hyvin. Siinä tietysti udellaan tätien toimesta nämä perus koska naimisiin, lapset, työt, parisuhteen yleinen tila yms. Sitten joku jo sanookin että jaahas, aletaanpas peseen niin pääsee ne miehetkin sieltä saunaan.
Siinä sitten peset puolen tunnin saunomisen jälkeen että miehet pääsee saunaan loppuillaksi. Argh! Lisäksi kun olen tällainen nuori (24v.) aikuinen, niin mullahan virtaa riittää katsoa vähän sukulaislasten perään ja keksiä niille ohjelmaa yms.
Mainittakoon nyt vielä, etten ole mikään kovin perinteinen tyttömäinen tyttö, eli koen sukutapaamiset juuri tämän muotin takia todella väsyttäviksi ja yleensä ärsyynnyn jossain vaiheessa. Viimeistään silloin kun naiset alkavat laittaa kaikille pikku yöpalaa, että miehet saavat vähän vatsantäytettä saunan päälle.
Tykkään, mutta lähinnä vain oman sukuni. Miehen puolen suvun juhlat ei niin paljoa innosta, koska ollaan aika etäisiä ja suku on jäykkää kuin rautakanki.