Lue keskustelun säännöt.
Tiiättekö mikä mua vaivaa?
21.01.2016 |
Olen 17v tyttö ja mulla on jatkuvasti hirveä olo ollu jo pari vuotta. Tässä nyt joitaki oireita. Kilppariarvot on katottu ja ne oli normaalit.
-nälättömyys, mä syön ihan liian vähän mut paino on kuiten pysyny samassa
-helvetillinen väsymys, mitään väliä kuin kauan oon nukkunu. Viikonloput ja lomat mä pyhitän nukkumiselle.
-voimattomuus, tän takia mulla on juokseminen jääny melkein kokonaan. Luultavasti pyörtyisin kesken matkan jonnekki ojaan.
-heikotus, pyörryttää koko ajan. Silmissä sumenee välillä
-jalat puutuu tosi helposti
-ranteissa ja polvissa nivelet paskana
-hiustenlähtö ja katkeilu, mulla on todella ohuet hiukset ollu aina mut nyt näistä ei ole paljon mitään jälellä.
-ennen mulla oli tosi paksut ja kestävät kynnet, nyt ne katkeilee ja liuskoittuu
-kähentynyt ja hiljentynyt ääni
-koko ajan joko hirveän kuuma tai kylmä, usein molemmat yhtäaikaa
-todella huono tasapaino. Meinaan kompastua omiin jalkoihin kävellessä ja liikkatunnilla juoksen seinään. Pitää keskittyä jokaiseen askeleeseen etten mä kaatuis. Mä en myöskään osaa kävellä "normaalisti"
-kylmät, kuivat, punaiset, pilkulliset, tosi isot ja yksinkertaisesti rumat kädet
-masentuneisuus, en pääse yli entisestä parhaasta frendistä. Vetäydyn syrjään ja järkytyn aina jos joku puhuu mulle. Muhun on melkeinpä mahdoton tutustua, jotku silti yrittää.
-itkettää _koko ajan_
-hengästyn tosi helposti. Ei tarvi kävellä ko jotkut lyhyet rappuset ja mä puuskutan hulluna. Ja oon normipainoinen, ehkä vähän alarajoilla, ja hyväkuntoinen. Juostessa tää häirettee tosi paljon, jalat ja kroppa kyllä jaksais mutta keuhkot ei
-lihakset kipeytyy helposti ja niiden palautuminen kestää kauan
-täriseminen vaikkei olis kylmä
-mä ajattelen kuolemaa jatkuvasti. Aina sillalla tai muilla korkeilla paikoilla mä ajattelen pelkästään hyppäämistä ja kuvittelen itseni kiipeämässä laitojen yli. Tai aina jos mä näen veitsen tai jonkun muun "tappovälineen" mä mietin vaan kuinka helppoa se olis. Autotiellä mä useasti jätän katsomasta ympärilleni, pari kertaa meinannukki jäädä jonkun kaaharin alle. En mä silti halua kuolla, mä pelkään kuolemaa enemmän ko mitään.
-välillä mä pidän itseäni kauniina ja mul on ihan hyvä olla. Mut mun fiilis saattaa muuttua salamannopeasti ihan hirveäksi. Musta tuntuu silloin tosi rumalta ja mulla on pakonomainen tarve tsekata joka ainoa heijastava pinta, että näytänkö mä oikeasti niin hirveältä ja mä haluisin vaan kadota tai tappaa itteni. Se voi kestää parista minuutista pariin tuntiin.
-mä en pysty katsomaan ihmisiä silmiin ja mua ahdistaa jos joku katsoo mua tai puhuu mulle
-huonontunut muisti ja hajamielisyys
-mikään ei kiinnosta. Mä pääsin just sille alalle mille halusinki ja joskus pari vuotta sitte mä oisinki ollu ilonen ja hyppiny riemusta, nyt tää ei tuntunu miltään. Mulla ei vaan kiinnostaa enää mikään. Mä suoritan kaksoistutkintoaki ihan vaan vittuiluksi vanhemmille jotka ei usko et musta ois mihinkään. Se onki ainoa motivaatio mulla: mitä muut ajattelee jos mulla menee opiskelut penkin alle. Oma tulevaisuus ei liikuta ollenkaan
-mä en jaksa tätä enää. Kävin just terkalla itkemässä mun huonoa oloa enkä saanu sanottua sille paljon mitään ja se anto mulle tän päivän vapaaksi. Nyt mä sitte itken ja kirjotan tätä. Mitä mä voin tehdä et mä pääsisin tästä olosta eroon. Tuntuu et mä kuolen kohta.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Takaisin sinne terveydenhoitajalle. Mukaan tuo kirjoitus siltä varalta, ettet saa puhutuksi.
Siellä voi käydä 8-9.45. Meen varmaan huomenna uudestaan :/
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset rakastavan miehen kosketusta ja isoa munaa hellästi syvälle ihanan tiukkaan pimppiisi <3
Ja sä hoitoa
Ap
Näin maallikon silmiin oireesi vaikuttavat yhdistelmältä kilpirauhasen vajaatoiminnan ja masennuksen oireita. Kilpirauhasen vajaatoiminta voisi aiheuttaa fyysiset oireet ja väsymyksen, väsymys ja voimattomuus taas masennuksen.
Pyydä uudet kilpirauhaskokeet, tai ainakin edellisten kokeiden tulokset itsellesi. Viiterajat ovat Suomessa tiukat, mutta vaikka arvot olisivat niiden ulkopuolella, osa lääkäreistä haluaa vain seurailla tilannetta vuositolkulla. Kun menet seuraavan kerran lääkäriin, kirjoita oireesi paperille ja listaa ensimmäiseksi fyysiset oireet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takaisin sinne terveydenhoitajalle. Mukaan tuo kirjoitus siltä varalta, ettet saa puhutuksi.
Siellä voi käydä 8-9.45. Meen varmaan huomenna uudestaan :/
Ap
Hyvä juttu. Älä käytä tätä päivää pahan olosi ajattelemiseen, vaan ota rauhallisesti ja mieti, että huomenna terkka auttaa sinut paremman olon alkuun. Sitä varten hän siellä koulussa on,
Syömättömyys ainakin on vikana. Sillon lähtee tukka päästä ja pyörryttää eikä jaksa. Eikö jo äitis ole sulle sitä kertonut, rakas lapsi? Ja sulla on tuommosta mitä kutsun nuoruuden neuroosiksi, joten tarvitset siihen keskusteluapua. Joskus kun ihminen tarpeeksi keskittyy kaikkeen negatiiviseen, niin hän ei sitten nää mitään muuta, vaikka joku sanoisikin, että kuule sulla ei ole mitään vialla. Nuoruuteen kuuluu sellanen egosentrisyys, että käperrytään omaan itseen ja ihmetellään, että kuka minä oikein olen. Aikuisuus pelottaa. Se on kaikki normaalia, ja helpottaa kun ikää tulee lisää. Mutta olet vaarassa kehittää jonkun syömishäiriön tuolla menolla. Tarvitset rakkautta ja ymmärrystä sekä aikaa. Joku painaa mieltä, onko paineita esim. siitä mitä pitäisi opiskella tai poikakaverijutut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus. Sulla on ap masennus, se aiheuttaa voimattomuutta, väsymystä, heikotusta, puuttuvaa näläntunnetta (osalla taas päinvastoin) jne. Muut johtuvat sitten tuosta: kun syöt huonosti, et saa energiaa ja tarvitsemiasi ravintoaineita.
Voisitko käydä koulupsykologilla juttelemassa, tarvitset tuohon ammattiapua.
T. Masentuneen teinin äiti
Vierailija kirjoitti:
Masennus. Sulla on ap masennus, se aiheuttaa voimattomuutta, väsymystä, heikotusta, puuttuvaa näläntunnetta (osalla taas päinvastoin) jne. Muut johtuvat sitten tuosta: kun syöt huonosti, et saa energiaa ja tarvitsemiasi ravintoaineita.
Voisitko käydä koulupsykologilla juttelemassa, tarvitset tuohon ammattiapua.
T. Masentuneen teinin äiti
Mä käyn psykolgilla, meen vain aina lukkoon sen seurassa enkä saa sanottua mitä haluisin. Ja itkettää niin paljon etten pysty puhumaan kunnolla
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaako sinun vanhemmat millään lailla? Tai onko sulla kavereita? Jos itkettää koko ajan ja ajattelet vaan kuolemaa, niin tarviit ihan oikeesti kunnon apua. Menet lääkäriin, etkä vaan terkkarille, ja sanot että olet vakavasti masentunut.
Minustakin vaikutat madentuneelle, masennus voi oireilla myös fyysisesti. Syötkö vitamiineja, että saisit kaikki tärkeät hivenaineet kun ei ruoka maistu? D-vitamiini voi vähän kohottaa mielialaa ja magnesium auttaa niveliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli hyvin paljon samat oireet ja kilpparihan se oli. Lääkäriin! Äläkä vaan suostu masennuslääkkeisiin, ennen kuin on kunnolla tutkittu!
Vaikuttaa vakavalta. Hae hoitoa. Jos ruoka ei maistu ja on noin paljon erilaisia, vakaviakin, oireita, niin uskoisin, että olet myös aliravittu. Tarvitset monipuolista ruokaa. Onko itsenäistymiprosessisi ollut vaikea ja kesken? Jättääkö perheesi sinut liian yksin selviytymään? Joudutko vain itse pelastamaan itsesi nyt?
Olen minäkin taistellut nuorena, jotta selviytyisin, ja se ei tuntunut reilulta. Koin oloni yksinäiseksi ja hyljeksityksi myös ennen minusta huolehtineiden vanhempieni osalta. Ruoka ei maistunut, mutta söin tilalle edes herkkuja, kun minulla oli tavoite olla sentään normaalipainoinen. Herkkuja kuten suklaata, sipsejä ja jäätelöä, enkä siksi muuttunutkaan aivan luurangoksi, mutta melkein kuitenkin. Koulun kotitaloustuntien resepteistä apua sinulle? Syötkö opiskelijalounaan?
Ei minulla ollut noita kaikkia oireita. Joskus huimasi, kun edellisestä ruokailusta oli liikaa aikaa. Olo oli myös voimaton ja siihen auttoi hetkellisesti vähän syöminen, mutta olisi ollut parempi, jos olisin ymmärtänyt syödä ensiksi perus kotiruokaa ja päälle vielä herkkujälkkärinkin, kun olin laiha. Olo olisi varmasti hyvällä ruualla kohentunut. Tärkeintä olisi ollut saada kaveriseuraa, mutta se oli tosi vaikeaa. Löysin sentään poikaystävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitset lääkärin apua, joten yritä jaksaa päästä terveydenhoitajalta eteenpäin (tai vielä parempaa, varata itse aikaa lääkärille, jos koulun kautta venyy - en jäisi odottelemaan yhtään, olet sairastanut niin kauan). Pyydä apua vanhemmilta/läheisiltä, jos et jaksa itse.
Tuosta kilpirauhasasiasta: Koska oireesi täsmäävät niihin, joita minulla oli ennen diagnoosia, suosittelen otattamaan uudet kilpirauhasverikokeet, HUOM! niin, että niissä on mukana myös TPOAb (tyreoideaperoksidaasivasta-aineet). Tuo on kilpirauhasen tulehduksesta kielivä verikoe, jota läheskään kaikki yleislääkärit eivät osaa/hoksaa määrätä ja arvo voi olla aivan metsässä, vaikka peruskilppariarvot TSH, T3V ja T4V olisivatkin kunnossa. Minulle kävi näin, olin todella huonossa kunnossa pari vuotta ennen kuin vika löytyi.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset lääkärin apua, joten yritä jaksaa päästä terveydenhoitajalta eteenpäin (tai vielä parempaa, varata itse aikaa lääkärille, jos koulun kautta venyy - en jäisi odottelemaan yhtään, olet sairastanut niin kauan). Pyydä apua vanhemmilta/läheisiltä, jos et jaksa itse.
Tuosta kilpirauhasasiasta: Koska oireesi täsmäävät niihin, joita minulla oli ennen diagnoosia, suosittelen otattamaan uudet kilpirauhasverikokeet, HUOM! niin, että niissä on mukana myös TPOAb (tyreoideaperoksidaasivasta-aineet). Tuo on kilpirauhasen tulehduksesta kielivä verikoe, jota läheskään kaikki yleislääkärit eivät osaa/hoksaa määrätä ja arvo voi olla aivan metsässä, vaikka peruskilppariarvot TSH, T3V ja T4V olisivatkin kunnossa. Minulle kävi näin, olin todella huonossa kunnossa pari vuotta ennen kuin vika löytyi.
Ja tosiaan, ota tuo avauksessa kirjoittamasi oirelista mukaan lääkärille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli samanlaista sinun ikäisenä. En syönyt, tai söin ihan miten sattuu tietämättömyyttäni. En nukkunut, ja oli vaikka mitä tukanlähtöä ja muuta pyörtymisoiretta. Olin niin masentunut, että en jaksanut lukiossa käydä, ja haaveilin vaan miten voisin kävellä rekan alle tai jotain. Sitten rupesin syömisiäni rajoittamaan, ja tuli syömishäiriö. Ihan ahdistusta yritin kontrolloida jollain tavoin. Lenkillä silti kävin kun jotenkin kuvittelin, että jos olisin timmissä kunnossa olisin onnellisempi. Sitten vielä aloin juomaan alkoholia ja harrastamaan seksiä kenen tahansa kanssa ketä kiinnosti. Ei ollut mitään muuta sairautta kun olin ihan pentu vielä, eikä vanhemmat välittänyt yhtään. Olin ihan yksin ja avuton, mutta jotenkin ihmiset luulivat, että olin jotenkin kypsä ja aikuismainen. En todellakaan ollut vielä 10 vuoteen mitenkään aikuismainen. Nuoruus voi olla aivan hirveetä aikaa. Hanki nyt apua, siellä ei auta itkeä vaan kun meet terkkarille tai lääkärin vastaanotolle. Sanot, että ajattelet kuolemista ja kaikki on vaikeaa. Helpotat elämääsi pitkällä tähtäimellä kun pakotat JONKUN huomaamaan, että nyt on vaikeaa, en yksin selviä.
Pyydät uuden labralähetteen, perusverenkuvan lisäksi kilppareista ainakin TSH, T4-v ja TPOab. Ja kun pääset lääkärin vastaanotolle, istut niin kauan ja jankkaat, että saat jotain apua, toi ei ole normaalia oireilua! Ja noista kilppariarvojen viitteistä, ne ei todellakaan ole tiukkoja rajoja. TSH viitteet on meidän labrassa 0,3-4,5 ja itselleni tulee vajaatoiminnan oireet jo silloin kun arvo on yli 2. Itse sain lääkityksen vasta neljänneltä lääkäriltä, joten taistelua ja sitkeyttä vaatii että saa edes alustavasti apua. Voimia ja kaikkea hyvää, ap!
Vierailija kirjoitti:
Auttaako sinun vanhemmat millään lailla? Tai onko sulla kavereita? Jos itkettää koko ajan ja ajattelet vaan kuolemaa, niin tarviit ihan oikeesti kunnon apua. Menet lääkäriin, etkä vaan terkkarille, ja sanot että olet vakavasti masentunut.
Vanhemmille mä en ole koskaan avautunut mun asioista, ei niille pysty puhumaan. Pienempänä jos itki tai oli huono olla sai vaan huudot niskaan. Pitää olla onnellinen, älä koskaan itke tai näytä tunteitas kenellekkään. Ei ne oo koskaan lohduttanu mua. Kyllä ne tietää että mä käyn psykologilla, terkkari pakotti sanomaan niille. Silti ne ei nää mun pahaa oloa ja haukkuu vaan saamattomaksi. Onneksi mä asun asuntolassa niin ei tarvitse nähdä niitä kuin joskus viikonloppuisin. Ei ne ymmärrä mua. On mulla koulukavereita, mut en mä nää niitä koskaan vapaa-ajalla. Ne luulee et mä haluan olla yksin enkä mä pysty pyytämään niitä mihinkään
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaako sinun vanhemmat millään lailla? Tai onko sulla kavereita? Jos itkettää koko ajan ja ajattelet vaan kuolemaa, niin tarviit ihan oikeesti kunnon apua. Menet lääkäriin, etkä vaan terkkarille, ja sanot että olet vakavasti masentunut.
Vanhemmille mä en ole koskaan avautunut mun asioista, ei niille pysty puhumaan. Pienempänä jos itki tai oli huono olla sai vaan huudot niskaan. Pitää olla onnellinen, älä koskaan itke tai näytä tunteitas kenellekkään. Ei ne oo koskaan lohduttanu mua. Kyllä ne tietää että mä käyn psykologilla, terkkari pakotti sanomaan niille. Silti ne ei nää mun pahaa oloa ja haukkuu vaan saamattomaksi. Onneksi mä asun asuntolassa niin ei tarvitse nähdä niitä kuin joskus viikonloppuisin. Ei ne ymmärrä mua. On mulla koulukavereita, mut en mä nää niitä koskaan vapaa-ajalla. Ne luulee et mä haluan olla yksin enkä mä pysty pyytämään niitä mihinkään
Ap
Ok, ymmärrän. Tiiätkö mulla on ollut samanlaisia kokemuksia, mutta selvisin. Nyt on perhe, oma koti, mies, lapsia, työpaikka, ystäviä. Pikkuhiljaa ne on tullut. Ja olin joskus se yksinäinen tyttö, joka itki ja maailma oli musta. Säilytä se toivonkipinä (AINA) parempaan tulevaisuuteen, vaikka tämä päivä oliskin paska. Olet herkkä, ja varmaan luova ihminen, arvaan. Arvosta sinä itseäsi ensin, opettele se. Hoida itsesi kuntoon ensin, sekä keho, että jaksaminen. Sitten ala pikkuhiljaa kurkistamaan maailmaa, mitä kaikkea ihanaa onkaan. Ja tarviit kaverin, yhdenkin. Yksin ei ole ihmisen tarkoitus elää. Ei kenenkään. Kuulostaa niin kliseiltä mutta ne on totta. Joku on sinun itsetuntosi tallannut maahan, mutta älä sinä itse tee sitä. Pidä itsestäs huolta, elämä vielä niin alussa. Tsemppiä ja voimia!
Pystytkö syömään paremmin? Sitten avun hakeminen ja tosiaan kilpirauhastutkimukset, mutta jos tiedät, että syöt huonosti, niin voi tulla vakavia oireita siitäkin. Oletko sekasyöjä? Saako asuntolassa valmista ruokaa? Tee itsellesi jokin ruokarutiini? Voit kysyä reseptejä tältäkin palstalta. Riittääkö rahat ruokaan? Pidätkö opiskelusta? Jos et, niin vaihdatko muuhun? Paljonko vanhempasi antavat sulle rahaa/kk? Niillä on velvollisuus antaa ihan lainmukaankin sulle noin 200 €/kk, vaikka tulisit täysi-ikäiseksikin. Yli 20 v ikään asti on pakko auttaa. Olikohan se 21 v? Kuka muistaa tarkasti? Vaadi vanhemmiltasi edes rahaa ruokaan, jos eivät osaa antaa hellyyttä jne. Olisi hyvä, jos pysyisit rauhallisena ja et alkaisi sekoilemaan esim alkoholin tai poikien kanssa varomattomasti, kun vanhemmatkaan eivät auta. Varovasti ja päättäväisesti edeten voit löytää taspainon.
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö syömään paremmin? Sitten avun hakeminen ja tosiaan kilpirauhastutkimukset, mutta jos tiedät, että syöt huonosti, niin voi tulla vakavia oireita siitäkin. Oletko sekasyöjä? Saako asuntolassa valmista ruokaa? Tee itsellesi jokin ruokarutiini? Voit kysyä reseptejä tältäkin palstalta. Riittääkö rahat ruokaan? Pidätkö opiskelusta? Jos et, niin vaihdatko muuhun? Paljonko vanhempasi antavat sulle rahaa/kk? Niillä on velvollisuus antaa ihan lainmukaankin sulle noin 200 €/kk, vaikka tulisit täysi-ikäiseksikin. Yli 20 v ikään asti on pakko auttaa. Olikohan se 21 v? Kuka muistaa tarkasti? Vaadi vanhemmiltasi edes rahaa ruokaan, jos eivät osaa antaa hellyyttä jne. Olisi hyvä, jos pysyisit rauhallisena ja et alkaisi sekoilemaan esim alkoholin tai poikien kanssa varomattomasti, kun vanhemmatkaan eivät auta. Varovasti ja päättäväisesti edeten voit löytää taspainon.
Oon sekasyöjä, liha on nyt kuiten alkanu älöttämään mua. Mun on kans tosi vaikea syödä jos ei ole nälkä. Asuntolassa ei saa ruokaa mut koulussa on ilmainen lounas. Tosin aika harvoin mä siellä käyn, mua ahdistaa olla ruokalassa ja jos joku näkee kun mä syön. Joskus mä meen jonku yksinäisen luo syömään, koska mä tiedän et siihen ei kasaannu mitään porukkaa ympärille. Vanhemmilta mä saan satasen kuussa ja ihan hyvin se on kai riittäny. Alkoholi mua ei kiinnostaa, haisee ja maistuu pahalle
Ap
Takaisin sinne terveydenhoitajalle. Mukaan tuo kirjoitus siltä varalta, ettet saa puhutuksi.