Onko teillä toisen vanhemman työ tärkeämpää kuin toisen?

Joo, mies tienaa monta kertaa enemmän kuin minä pahanen sh, joten hänen työnsä menee kaiken edelle.

Millä tahansa mittarilla miehen työ on vähemmän "tärkeää" ja hänen poissaolostaan on vähemmän haittaa muille, mutta ollaan silti suunnilleen puoliksi oltu lapsen kanssa. Miksi? Siksi, että arvostan miestäni ja hänen panostaan perheemme hyväksi.

Ensimmäisessä avioliitossa oli. Tässä nykyisessä ei.

Ensimmäisessä avioliitossa kaikki miehen halut ja tarpeet olivat tärkeämpiä kuin minun haluni.

Vierailija kirjoitti:

Ja se kenen on vähemmän tärkeää, joutuu joustamaan ja olemaan useammin pois esim lapsen sairastelun takia?

On ja ei.

Työn tärkeyden takia kumpikaan ei jousta lasten sairastaessa vaan sen takia että on tärkeää hoitaa lasta kotona. Hoitotyön tekijänä arvostan omaa työtänikin sen verran että en tarkoituksellisesti lähde tartuttamaan asiakkaita töihin jos mahdollisuus on olla tarttuvaa tautia sairastavan lapsen kanssa kotona.

Se kumpi jää kotiin määräytyy tilanteen mukaan ei sen mukaan kumman työ on tärkeämpää. Usein molemmat joustaa, mies joustaa töissään myös mm. silloin jos minä joudun jäämään töihin pidempään kun ei esim. saada sijaista joka hoitaisi sairastuneen työkaverin (tai hänen lapsensa sairastuttua) vuoron.

On.

Minun palkkani on noin kaksi kertaa sen mikä miehen, joten minun poissaoloni töistä maksaa meille suhteessa enemmän. Minulla on lisäksi ns. nousujohteinen ura alalla, jolla todella haluan edetä, niin että sen eteen kannattaa tehdä töitä.

Mies sen sijaan on vaan töissä ilman sen suurempia intohimoja.

Jännittävää on, että tästä huolimatta se olin jotenkin melkein aina minä, joka sairaan lapsen kanssa kotiin jäi, silloin kun lapsi vielä oli alle 10.

Vierailija kirjoitti:

On.

Minun palkkani on noin kaksi kertaa sen mikä miehen, joten minun poissaoloni töistä maksaa meille suhteessa enemmän. Minulla on lisäksi ns. nousujohteinen ura alalla, jolla todella haluan edetä, niin että sen eteen kannattaa tehdä töitä.

Mies sen sijaan on vaan töissä ilman sen suurempia intohimoja.

Jännittävää on, että tästä huolimatta se olin jotenkin melkein aina minä, joka sairaan lapsen kanssa kotiin jäi, silloin kun lapsi vielä oli alle 10.

Miksi sitten sinä jäit kotiin, jos sinulla oli nousujohteinen ura. Vaikka ilmeisesti teidän tapauksessa olisi ollut järkevämpää että mies jää kotiin. Meillä muuten sama tilanne, eli minulla kunnon etenemismahdollisuudet ja mies tekee mieluummin töitä missä ei tarvitse stressata. Niin kyllä meillä mies selkeästi useammin on jäänyt kotiin. Ja ihan omasta halusta. Hänen mielestä aika rentouttavia nämä lasten sairastelupäivät. Löhötään sohvalla katsomassa piirettyjä.

Enkä ole ikinä ymmärtänyt tätä palkkaan vetoamista. Koska kyllähän se tuplasti enemmän tienaava mies saa samalla tavalla omaan palkkaan suhteutetun sairaslomapalkan kuin nainen. Niin miten miehen kotiin jäämisellä jäätäisiin niin hurjasti enemmän miinukselle kuin naisen? (Eri asia jos toinen on yrittäjä)

Miehen palkka n. 15k/kk, minun päälle 3k. Voitte ihan vapaasti arvata, kumman työ on tärkeämpi... Mun mielestä en edes voi valittaa asiasta, koska meillä on kuitenkin "yhteinen elintaso", eli mies maksaa leijonanosan kaikista kuluista, ulkomaanmatkat, asumisen, autot, jne. Olisi mielestäni itseltäni aika urpoa ryhtyä valittamaan että mun työtä ei arvosteta, jos kuitenkin toisaalta "kelpuutan" kaikki miehen liksan mukanaan tuomat hyvät puolet. On ihan selvää, että mä jään lasten kanssa kotiin/hoidan sairauspäivät/pyöritän muutoin suurinta osaa käytännön asioista, ja se on mulle ihan fine.