Lue keskustelun säännöt.
Raskaus kaduttaa
21.01.2016 |
Tein liian hätiköidyn päätöksen vauvasta. Tulin toisiin ajatuksiin jo ennen kuin sain tietää olevani raskaana. Tulin siis raskaaksi ensi yrittämällä vaikka parhaat lisääntymisvuodet ovatkin jo takana. Biologisen kellon tikitys varmasti olikin suurin syy miksen malttanut harkita asiaa paremmin. En tunne onnea raskaudesta, vain ahdistusta. Ahdistusta rahasta, vastuusta, synnytyksestä, kaikesta. Ahdistusta siitä että kohta on kerrottava ystäville ja sukulaisille, vastattava lukuisiin kysymyksiin, mahdollisesti puolustettava omia valintojaan. Miesystäväkään ei tunnu enää ihmiseltä, jonka kanssa haluaisin jakaa elämäni. Tunnen itseni todella tyhmäksi, kun olen hankkiutunut tähän tilanteeseen. Toivon että raskaus menisi kesken, vaikka samalla myös suren lapsettomuutta. Tietysti mitä pidemmälle päivät kuluvat, sitä traagisempaa olisi keskenmenokin.
Kommentit (34)
Aika monella kyllä tulee noita tuntemuksia raskausaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytys on ihan kamalaa. Ei siihen kannata ryhtyä :/
Pahoittelen että raskaus tuntuu nyt huonolle ratkaisulle. Et sanonut kuinka pitkällä se on, mutta jos olet jo jäänyt äitiyslomalle niin silloin ehdit miettiä asioita ja helposti siinä ahdistuu uusista, tulevista vastuista. Jos raskaus on vasta alussa niin en nyt ensimmäiseksi aborttia suosittelisi jos olet kuitenkin lasta toivonut. Toki omista ratkaisustasi olet itse vastuussa.
Tommoset tuntemukset on normaaleja, hormonit heittelee, tilanne on uusi, tottakai iskee epävarmuus tulevaisuudesta yms. Vastuu ja raha-asiat varmasti ahdistaa ihan jokaista. Synnytyspelkoa voidaan hoitaa pelkopolilla, voit saada myös halutessasi sektion. Itselleni iski paniikkikohtaus ennen sektiota, joten minulle se tehtiin nukutuksessa. Hyvin meni kaikki, vaikka pelkäsin sektiota koko sen 9kk ajan aivan mielettömästi ja itkin monesti öitä sen takia ja näin painajaisia siitä, miten synnytys alkaa ennenaikaisesti jne jne.
Kuuntele kuitenkin itseäsi, jos olet vielä alle rv 12 niin voihan niitä muitakin vaihtoehtoja vielä käydä läpi.... jos kuitenkin olet jo 4. kuulla raskaana niin olisi todella karua enää keskeyttää :/ adoptio toki on vielä jäljellä.
Älä huoli, kyllä kaikki menee hyvin. :)
Soita neuvolaan ja kerro fiiliksistäsi. Sen verran ristiriitaiselta kuulostaa, et olis hyvä saada aika neuvolapsykologille, jonka luona voisit käydä puhumassa tunteistasi. Raskaus kestää pitkään ja epävarmuuskin on ihan sallittua. Kannattaa kuitenkin käsitellä asiaa heti, ettei kuorma kasva liian suureksi ja sulla olisi vielä mahdollisuus nautikakin raskaudestasi. Tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalia muutoksen pelkoa. Pyydä neuvolasta lähete psykologille. Anna itsellesi aikaa tottua ajatukseen vauvasta. Tulet rakastamaan sitä todella paljon
Helpompaa ymmärtää tilanne, jos kerrot millä viikoilla olet ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä viikoilla olet? Tuossa tilanteessa abortti kannattaa, jos se vielä onnistuu. Teet palveluksen ''lapsellesi'', jokainen ansaitsee syntyä toivottuna. Jos ei ole toivottu, on parempi jäädä syntymättä.
Viikkojen puolesta onnistuisi, mutta en pysty.
Ap
Ensinnäkin: Et ole yksin noiden tuntemustesi kanssa! Minulla oli ihan samanlaisia tuntemuksia tämän meneillään olevan raskauteni alussa. (viidens tulossa, raskausviikkoja nyt 29)
Ja jotenkin minusta tuntuu, että suurin syy näihin tunteisiin ovat ne valtavat hormonimuutokset, jotka kehossa jysähtää käyntiin. Kaikki tympäsee, itkettää, mies vaikuttaa idiootilta eikä ymmärrä enää mistään mitään vaikka ennen olisikin ollut ihan fiksu.. Sukulaisten ja tuttujen kommentit ja kyselyt ovat kuin myrkkyä. Raskaus tuntuu välillä ihan kivalta, välillä niin ylivoimaisen suurelta ja pelottavalta asialta, että toivoisi sen vain loppuvan.. Vaikka ei sitten kuitenkaan toivoisi, kunnes taas toivoisi..
Kaikki tämä on kuitenkin luonnollista ja tarpeellista. Se valmistaa sinua elämäsi suurimpaan mullistukseen. JA usko pois, ihanaan sellaiseen. :)
Ja tietysti tomeentulokin alkaa huolettaa. Mutta ei hätää. Sekin on lopulta vain positiivinen asia. Jos mikään ei huolettaisi eikä tuntuisi miltään, niin tuskin sitä osaisi varautua siihen muutokseen, mikä edessä häämöttää. Huolestuminen saa sinut toimimaan ja tekemään asioita valmiiksi lasta varten.
Synnytyksen kuuluukin tuntua hieman pelottavalta. (usko pois, vaikka on synnyttänyt jo neljä, ja kaikki on mennyt aina tosi hyvin, niin silti tässäkin alkuraskaudessa se synnytys vielä pelotti)
SEKIN on hyvä. Se saa sinut etsimään tietoa ja valmistautumaan synnytykseen, niin että voit vaikuttaa siihen millainen synnytyksestäsi tulee. Tietoa etsimällä ja valmistautumalla tiedät mitä kehossasi tapahtuu synnytyksen aikana ja tiedät miten voit itse asoihin vaikuttaa. Viimeistään loppuraskaudessa pelot usein väistyvät ja sitä alkaa suorastaan odottaa sitä synnytyksen käynnistymistä. :)
Usko pois. KAIKKI menee hyvin ja sinä pärjäät hienosti! <3
PS. Jätä lukematta kaikki negatiiviset kommentit, koska niitä tulee varmasti. Jätä ne kokonaan omaan arvoonsa. Ne kertovat enemmän kommentoijista itsestään, kuin sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, eikai kukaan painostanut sinua raskauteen? Onhan raskaus täysin alusta asti ollut sinun OMA valintasi. Jos kyllä, niin tuskinpa todellakaan tulet katumaan lastasi, tuo on raskauden aikaista tunteiden vuoristorataa.
Jos taas olet ns ''myöntynyt'' lapseen, saatat todellakin kaduta sitä jälkeenpäin.
Mulla on ollut molemmissa raskauksissa päällimmäisenä tunne, että tästä ei tuu yhtään mitään, miksi ihmeessä hankkiuduin raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytys on ihan kamalaa. Ei siihen kannata ryhtyä :/
EIKÄ OLE! Synnytys on vaativaa, raskasta ja ihanaa!! Oikeasti. Synnytys on naisen elämän mahtavin ja uskomattomin tapahtuma. Se järisyttää naisen elämän perustuksiaan myöten, ja minusta se on aina ollut positiivinen kokemus. :) (4 krt sen tehneenä tiedän mistä puhun. :)
Minäkin suosittelisin aborttia, kerta noin alussa olet ja tunteet ovat jo nyt tota luokkaa. Totuus on nimittäin tämä:
synnytys: teurastusta
vastuu: aivan VALTAVA
raha-asiat: rahaa menee ja PALJON
Eikä nää oo mitään tabuja, en halua pelotella sinua ap, nämä ovat FAKTOJA.
Sanon silti myös, ettet varmasti kadu omaa lastasi, kyllä sinä häntä rakastat. Silti nuo ylläolevat asiat pitävät paikkaansa, synnytyskokemus toki on hyvin yksilöllinen. Itselläni se oli helvetti, enkä halua ''kaunistella'' sitä yhtään mitenkään. Omaa lastani silti rakastan valtavasti. Silti vastuu todella kova ja rahaa kuluu. Minulla 1 lapsi eikä enempää tule tuon synnytyksen takia.
N29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin suosittelisin aborttia, kerta noin alussa olet ja tunteet ovat jo nyt tota luokkaa. Totuus on nimittäin tämä:
synnytys: teurastusta
vastuu: aivan VALTAVA
raha-asiat: rahaa menee ja PALJON
Eikä nää oo mitään tabuja, en halua pelotella sinua ap, nämä ovat FAKTOJA.
Sanon silti myös, ettet varmasti kadu omaa lastasi, kyllä sinä häntä rakastat. Silti nuo ylläolevat asiat pitävät paikkaansa, synnytyskokemus toki on hyvin yksilöllinen. Itselläni se oli helvetti, enkä halua ''kaunistella'' sitä yhtään mitenkään. Omaa lastani silti rakastan valtavasti. Silti vastuu todella kova ja rahaa kuluu. Minulla 1 lapsi eikä enempää tule tuon synnytyksen takia.
N29
Olitko valmistautunut synnytykseen, vai menitkö neuvolan ohjeilla, että kätilöt kyllä tietää ja hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytys on ihan kamalaa. Ei siihen kannata ryhtyä :/
EIKÄ OLE! Synnytys on vaativaa, raskasta ja ihanaa!! Oikeasti. Synnytys on naisen elämän mahtavin ja uskomattomin tapahtuma. Se järisyttää naisen elämän perustuksiaan myöten, ja minusta se on aina ollut positiivinen kokemus. :) (4 krt sen tehneenä tiedän mistä puhun. :)
Se oli minulle aivan hirveän traumaattinen kokemus kaikin puolin. En todellakaan puhuisi mistään ihanuudesta, lapsi on elämäni ihanin asia, mutta synnytys on elämäni KAMALIN asia, ja todellakin haluaisin vain pyyhkiä sen kokonaan muististani.
En pysty puhumaan näistä tunteista ääneen. Olin neuvolassa aivan lukossa enkä saanut kerrotuksi tunteistani ollenkaan. En ollut samalla aaltopituudella terkan kanssa eikä hänkään selvästi pitänyt minusta, mutten uskaltanu vaihtaakaan - pelkäsin saavani vielä huonomman terkan. Yksi käynti siis takana.
Minua ahdistaa myös ajatus sektiosta. En tiedä kumpi ahdistaa enemmän, alatie vai sektio.
ap
Ja niin! Ei ole mikään pakko kertoa kenellekään jos ei halua. Huomaa ne sen itsekin sitten jossain välissä, viimeistään kun vauva on sylissä. :)
Silloin ei tarvi selitellä kenellekään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin suosittelisin aborttia, kerta noin alussa olet ja tunteet ovat jo nyt tota luokkaa. Totuus on nimittäin tämä:
synnytys: teurastusta
vastuu: aivan VALTAVA
raha-asiat: rahaa menee ja PALJON
Eikä nää oo mitään tabuja, en halua pelotella sinua ap, nämä ovat FAKTOJA.
Sanon silti myös, ettet varmasti kadu omaa lastasi, kyllä sinä häntä rakastat. Silti nuo ylläolevat asiat pitävät paikkaansa, synnytyskokemus toki on hyvin yksilöllinen. Itselläni se oli helvetti, enkä halua ''kaunistella'' sitä yhtään mitenkään. Omaa lastani silti rakastan valtavasti. Silti vastuu todella kova ja rahaa kuluu. Minulla 1 lapsi eikä enempää tule tuon synnytyksen takia.
N29
Olitko valmistautunut synnytykseen, vai menitkö neuvolan ohjeilla, että kätilöt kyllä tietää ja hoitaa?
Minulla oli vahva tunne siitä, ettei alatiesynnytyksestä tule yhtään mitään, minulla on ahdas lantio ja menen kivusta rajuun shokkiin, näin tapahtui jopa pienen kierukan asentamisessa. En vaan voi sille yhtään mitään, menen aivan sekaisin eikä mistään tule yhtään mitään. Toivoin sektiota, mutta alatiesynnytystä silti tyrkytettiin, vaan eipä se onnistunut ja päättyi lopulta hätäsektioon ja vauvan tila heikkeni radikaalisti. Kaikin puolin kamala kokemus, ensin kamalia kipuja, sitten ongelmia puudutuksessa, sitten hätäsektio ja kokoajan kamala epävarmuus siitä mitä seuraavaksi tapahtuu, miten vauva voi jne. Sain käydä asiaa läpi kätilöiden kanssa, ja muutenkin minut otettiin todella hyvin huomioon tapahtuman jälkeen. Näin käy onneksi hyvin harvoin, oma kokemus nyt vain sattui olemaan todella paha. Loppu hyvin kaikki hyvin, minulla on täysin terve tytär ja itsekin voin hyvin, en kuitenkaan saa tuota tapahtumaa pois mielestäni. Minulle on luvattu jo nyt, että jatkossa tulen aivan varmasti saamaan suunnitellun sektion, mutta traumat ovat siltikin liian kovia, enkä usko edes suunnitellun sektion menevän kohdallani hyvin.
N29
Vierailija kirjoitti:
En pysty puhumaan näistä tunteista ääneen. Olin neuvolassa aivan lukossa enkä saanut kerrotuksi tunteistani ollenkaan. En ollut samalla aaltopituudella terkan kanssa eikä hänkään selvästi pitänyt minusta, mutten uskaltanu vaihtaakaan - pelkäsin saavani vielä huonomman terkan. Yksi käynti siis takana.
Minua ahdistaa myös ajatus sektiosta. En tiedä kumpi ahdistaa enemmän, alatie vai sektio.
ap
Vaihda pois ihmeessä, jos kemiat ei kohtaa! Sitä ei tarvitse edes selitellä kenellekään. Soitat vain ajanvarausnumeroon, tai miten se nyt hoituukaan siellä missä asut. Minulla on yksi neuvolatädin vaihto takana, ja voin sanoa että kyllä kannatti. Ja minun ei tarvinnut sanoa taakse jääneelle terkalle sanaakaan. Systeemi hoiti sen. :)
Ja muista. Sinulla on vielä yli puoli vuotta aikaa synnytykseen, oli se sitten sektio tai alatiesynnytys. Itse suosittelisin ehdottomasti alatiesynnytystä, mutta jokainen päättää sen tietysti loppujen lopuksi itse. Jos olet facebookissa, kannattaa liittyä vaikka Aktiivinen synnytys ry:n sivulle ja Synnytys -sivulle. Sieltä saa positiivista tukea ja apua asiaan kuin asiaan. Myös Synnytyspelko -ryhmä voisi olla varteenotettava vaihtoehto sinulle. Näissä ryhmissä on aina positiivinen ja yhteisöllinen keskusteluhenki, toisin kuin täällä vauvafoorumin sivuilla.. Ehkä siksi, kun siellä ihmiset juttelee reilusti omilla nimillään. :)
https://www.facebook.com/groups/Synnytys/?fref=ts
Millä viikoilla olet? Tuossa tilanteessa abortti kannattaa, jos se vielä onnistuu. Teet palveluksen ''lapsellesi'', jokainen ansaitsee syntyä toivottuna. Jos ei ole toivottu, on parempi jäädä syntymättä.