Lue keskustelun säännöt.
Raskaus kaduttaa
21.01.2016 |
Tein liian hätiköidyn päätöksen vauvasta. Tulin toisiin ajatuksiin jo ennen kuin sain tietää olevani raskaana. Tulin siis raskaaksi ensi yrittämällä vaikka parhaat lisääntymisvuodet ovatkin jo takana. Biologisen kellon tikitys varmasti olikin suurin syy miksen malttanut harkita asiaa paremmin. En tunne onnea raskaudesta, vain ahdistusta. Ahdistusta rahasta, vastuusta, synnytyksestä, kaikesta. Ahdistusta siitä että kohta on kerrottava ystäville ja sukulaisille, vastattava lukuisiin kysymyksiin, mahdollisesti puolustettava omia valintojaan. Miesystäväkään ei tunnu enää ihmiseltä, jonka kanssa haluaisin jakaa elämäni. Tunnen itseni todella tyhmäksi, kun olen hankkiutunut tähän tilanteeseen. Toivon että raskaus menisi kesken, vaikka samalla myös suren lapsettomuutta. Tietysti mitä pidemmälle päivät kuluvat, sitä traagisempaa olisi keskenmenokin.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
En pysty puhumaan näistä tunteista ääneen. Olin neuvolassa aivan lukossa enkä saanut kerrotuksi tunteistani ollenkaan. En ollut samalla aaltopituudella terkan kanssa eikä hänkään selvästi pitänyt minusta, mutten uskaltanu vaihtaakaan - pelkäsin saavani vielä huonomman terkan. Yksi käynti siis takana.
Minua ahdistaa myös ajatus sektiosta. En tiedä kumpi ahdistaa enemmän, alatie vai sektio.
ap
Kannattaa ehdottomasti vaihtaa terkkaa jos ei ole samalla aaltopituudella kanssasi, minäkin vaihdoin! Raskauden aikana (ja tietysti muissakin tapauksissa) on todella tärkeää saada hoitohenkilökunnalta kannustavaa asennetta, paljon tietoja, tsemppejä jne. Terkkarin tulee olla helposti lähestyttävä, jotta hänelle voi vapaasti avautua tuntemuksistaan, ja hänen tehtävä on auttaa sinua. Suosittelen myös ehdottomasti käyntiä pelkopolille. Sektio tosiaan voidaan tehdä myös nukutuksessa, mutta sillon et näe sitä kun vauvasi syntyy, tämä kuitenkin sopii juurikin paniikkihäiriöisille, sekä tapauksiin joissa puudutusten kanssa ilmenee ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 30-vuotias vela, mutta sanon sinulle vain yhden sanan: Onnea! :)
No kannattais kyllä. Lapsen pitää saada syntyä toivottuna tähän maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
No kannattais kyllä. Lapsen pitää saada syntyä toivottuna tähän maailmaan.
Tipahti lainaus pois- siis kannatan aborttia.
Mulla on kolme lasta, ja lapsettomuushoitojakin käyty. Jokaisessa raskaudessa ilon lisäksi on ollut noita epäilyksen tunteita paljon. Silti lapset ovat mun elämän ihanin asia mutta raskauden hormonit ovat varmaan vaikuttaneet niin että raskaus on välillä vaikuttanut todella huonolta ajatukselta ja suorastaan pelottavalta koko tilanne. Sanoisin siis, etä nuo fiilikset menee kyllä ohi. Jos ne tuntuvat vievän kaiken ilon raskaudesta, käy jossain juttelemassa, ihan vaan että itselläsi olisi paremmat fiilikset! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata noilla tuntemuksilla lasta pitää. Abortti on hyvä vaihtoehto. Olisinpa itse ollut yhtä rohkea. Lapsen pitäminen oli suurin virhe elämässäni.
Minkä ikäinen olet ap? voisiko tämä olla viimeinen tilaisuutesi, kun puhuit hedelmällisten vuosien menneen jo ohi? Haluatko edes oikeasti lapsia, vai hankitko niitä koska ajattelet, että niin kuuluu tehdä? Pohdipas tätä asiaa oikein syvällisesti. Ja kun sanoit, että olet tehnyt hätiköidyn päätöksen, niin miten niin kun kerta aborttikin vielä mahdollinen? Vieläkin voit miettiä päätöstäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa miten moni ehdottaa heti aborttia :(
Jos kaikki raskaana olevat säikähtäisivät heti noita tuntemuksia ja tekisivät abortin, ei meitä ihmisiä täällä paljoa olisi.
En kuitenkaan ole mikään abortinvastustaja, abortti on kyllä OK, mutta aika heppoisasti sitä täällä ehdotellaan.
Siis toivot keskenmenoa ap?! Viimeistään tuo paljastaa, että taidat haluta abortin etkä vaan USKALLA tehdä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Vaikka eka lapsi oli toivottu, olin koko raskausajan vuoroin todella ahdistunut ja pihalla. Saa sitä olla, saa katua, saa inhota omaa ratkaisuaan ja mä luulen että se ainakin ekalla kertaa kuuluu enemmän tai vähemmän asiaan. Tokalla kertaa toki mietti että mitähän helvettiä mä oon tekemässä, mutta henkisesti se oli paljon helpompaa kaikin puolin.
Synnytykset on erilaisia eikä sitä voi tietää millanen itellä se homma on. Ja etukäteen on vaikea valmistautua kun ei sen tyyppistä kipua oo koskaan kokenut. Itselläni on takana todella pitkä (3 vrk) ja kipeä synnytys ja todella nopea (alle 3h!) lähes kivuton synnytys. Turha kai sanoa että tokalla kertaa kivunlievitykseen ei ollut tarvetta kun ei ollut pahemmin kipuja...ekalla kerralla olisin ottanut eutanasian jos sellainen olisi ollut tarjolla.
Synnytys kuitenkin loppuu joskus. Raskaus taas kestää ja kestää ja siinä ehtii kelailla vaikka ja mitä. Mitä pidemmälle pääsee sitä hitaammin menee ja viikolta 38+ lähtien on oikein kituviikkoja ja päivät ei kulu mihinkään. Sillon on hyvin aikaa olla ahdistunut ja sitten kun lopultakin synnytys alkaa niin on lähinnä helpottunut. Raskauden lopulla on aika kova motivaatio synnyttää, mitä tahansa kunhan vaan se raskaus loppuu.
Sellaista se on, kyllä monetkin valinnat kaduttaa ajoittain. Myös raskaus ja sitten kun sinulla on lapsi ajoittain kadut sitäkin. Mutta silti mennään eteenpäin. Keskity hyvään. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen positiivisesti todella yllättynyt kannustavien viestien määrästä. Jospa kaikki kääntyy vielä parhain päin, vaikka nyt tuntuukin että olisin tehnyt jotakin korjaamattoman kauheaa.
ap
Minulla on aivan sama tilanne kuin sinulla!
Lasta olen toivonut 10 vuotta, mutta nyt tulin nopeasti raskaaksi ja se tuntuu kaduttavan.
Olisi kiva tietää mihin ratkaisuun lopulta päädyit..
Synnytyksen helppoudesta tai vaikeudesta on ihan turha vääntää. Jokainen kokee sen tavallaan, eikä etukäteen voi tietää kuinka se sujuu.
Mulla oli molempien raskauksien aikana muutama "kauhuhetki" kun tajusin, että olen mennyt tekemään peruuttamattoman teon, mutta kyllä ne tuntemukset siitä positiivisiksi aina muuttuivat.
Toivottavasti ap:llakin.