Anoppi kuuli mun lapsettomuudesta ja vihjasi miehelleni että mut vois vaihtaa
Että voi ärsyttää ja surettaa. Se juttu miksi olen kokenut alemmuuskompleksia ja jonka takia eroja on tullut käännetään nyt mua vastaan.
Ihan kun olisi itsestäänselvyys että lapsenlapsia tulee jos niitä voi tehdä? Mä en edes välttämättä halua lapsia ja tästä ollaan miehen kanssa puhuttu, jos halutaan niin aina voi adoptoidakin.
Kommentit (29)
Itse lapsettomuutta kärsineenä (pcos) tiedostan, miltä tuntuu, kun lasta ei saa, vaikka tekisi mitä ja vaikka kuinka toivoisi. Olen samaa mieltä; yllättävän moni edelleen pitää lasten saamista itsestään selvyytenä, mitä se ei missään nimessä ole. Ihmisen arvoa lapsettomuus ei todellakaan alenna! Älä siis häpeä sitä!
Kumppanin kanssa kannattaa ehdottomasti puhua lasten hankkimisesta puolison kanssa -haluaako vaiko ei. Mielestäni keneltäkään ei voi vaatia lapsettomuutta vasten omaa tahtoa. Yhtä vahvasti kenenkään ei toivoisi saavan lapsia vasten tahtoaan. Keskustelkaa siis asia halki mieluummin ennemin kuin myöhemmin.
Onnellinen voi olla ilman lapsiakin! Ja lapsia voi saada montaa eri tietä jos vaan tahtoo.
Voimia teille!
No ymmärrän anoppia ja miestä. Jos haluaa perheen niin miksi ottaa käytetty ja tyhjä arpa?
Mun anoppi ehdotti, et etsittäis sijaissynnyttäjä ulkomailta.
Kamala anoppi sulla.
Olemme puhuneetkin, mies samaa mieltä kuin minä. Alusta asti olen sanonut että jos haluaa biologisia lapsia niin erotaan, en tahdo tuhlata hänen enkä omaa aikaani. Ei halua näillä näkymin, mutta koskaan ei tiedä tulevaisuudesta. Kuulemma adoptio riittäisi. Mutta kumpikaan ei varmaksi osaa sanoa haluaako edes adoptoida.
Me ollaan vasta nuoria eikä elämäntilannekaan ole vielä mikään sopiva perheen perustamiselle. Ärsyttää vaan kun anopin pitää tunkea nokkansa tähän... Jos mä voisin saada lapsia niin olisin ilmeisesti ihan hyvä nainen pojalleen. Ihan kuin toimivat munasarjat takaisi lapsenlapset hänelle. Vituttaa.
Mikä on ongelma? Miehes voi kyllä tehdä ne lapset rakastajansa kanssa.
Te olette nuoria, älä hoppuile. Ja anoppi vetäköön henkeä. Lähes kaikki ihmiset haluaa lapsenlapsia ja olisin itse todella surullinen, jos poikani, ainoa lapseni, löytäisi naisen, joka ei voi saada lapsia. Kyllä, tiedän, ettei ne toimivat värkitkään lapsia välttämättä merkitse. Tämä poika on näes saatu hoidoilla. Mutta silti haluan lapsenlapsia. Luultavasti ap:n miehen äitinä ajattelisin, että aika tekee tehtävänsä ja kyllä se poika vielä sitten aikanaan vaihtaa toiseen. Ja jos ei vaihda, niin ehkä oli sitten tarkoitettu niin. Tai sitten adoptoivat, adoptiolapsi kelpaisi mainiosti, vaikka toki ne omatkin geenit olisi kiva monistaa. :)
Ap, noin yleisellä tasolla suosittelisin silti sen lapsen itse tekemistä, jos vaan mahdollista. Siis jos onnistuu esim. luovutetuilla soluilla. Itse odotettu ja synnytetty lapsi on aika paljon helpompi kokonaisuus kuin adoptioprosessi. Harvat saa vastasyntynyttä ja lapsella on sitten jo sitä historiaa, kun tulee teille. Ja siinä odotusaikanahan se tulee jo omaksi ihan toisella tavalla kuin odottaa jännityksellä, miltä se lapsen saaminen isona sitten tuntuu. Isompien lasten adoptiot ei todellakaan aina onnistu. Eräs ystäväni adoptoi 4-vuotiaan lapsen ja katuu sitä, vaikkei ikinä sanoisi sitä ääneen. Lapsi on luonnehäiriöinen, moniongelmainen. Syyt on äidin odotusajassa ja siinä, miten lasta on hoidettu lastenkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Te olette nuoria, älä hoppuile. Ja anoppi vetäköön henkeä. Lähes kaikki ihmiset haluaa lapsenlapsia ja olisin itse todella surullinen, jos poikani, ainoa lapseni, löytäisi naisen, joka ei voi saada lapsia. Kyllä, tiedän, ettei ne toimivat värkitkään lapsia välttämättä merkitse. Tämä poika on näes saatu hoidoilla. Mutta silti haluan lapsenlapsia. Luultavasti ap:n miehen äitinä ajattelisin, että aika tekee tehtävänsä ja kyllä se poika vielä sitten aikanaan vaihtaa toiseen. Ja jos ei vaihda, niin ehkä oli sitten tarkoitettu niin. Tai sitten adoptoivat, adoptiolapsi kelpaisi mainiosti, vaikka toki ne omatkin geenit olisi kiva monistaa. :)
Musta on loukkaavaa ajatella, että anoppi odottaa milloin mut vaihdetaan "toimivaan". Eihän hänen ole pakko musta ihmisenä pitää muutenkaan, mut että odottaisi ihan. Eikö voisi vaan ajatella että poikansa on löytänyt naisen, jota rakastaa? Olenko ihan kohtuuton?
Ehkä tästä paistaa läpi se, etten oikeastaan ajattele edes itse haluavani lapsia. Vaikea ymmärtää, miten tärkeä juttu se on monille.
Saako kysyä, mistä sun lapsettomuus johtuu, miten sitä on tutkittu? Oletko käynyt missään lapsettomuushoidoissa, tai oletteko miettineet sitä vaihtoehtona? Älä välitä anopista, mies on sinun kanssasi, ja mitä ilmeisimmin hyväksynyt tilanteen, älkää päästäkö anopin typeriä sanoja väliinne!
Vierailija kirjoitti:
Te olette nuoria, älä hoppuile. Ja anoppi vetäköön henkeä. Lähes kaikki ihmiset haluaa lapsenlapsia ja olisin itse todella surullinen, jos poikani, ainoa lapseni, löytäisi naisen, joka ei voi saada lapsia. Kyllä, tiedän, ettei ne toimivat värkitkään lapsia välttämättä merkitse. Tämä poika on näes saatu hoidoilla. Mutta silti haluan lapsenlapsia. Luultavasti ap:n miehen äitinä ajattelisin, että aika tekee tehtävänsä ja kyllä se poika vielä sitten aikanaan vaihtaa toiseen. Ja jos ei vaihda, niin ehkä oli sitten tarkoitettu niin. Tai sitten adoptoivat, adoptiolapsi kelpaisi mainiosti, vaikka toki ne omatkin geenit olisi kiva monistaa. :)
Entä jos poikasi ei voi saada lapsia tai ei halua niitä? Jos elämän tarkoitus on saada lapsenlapsia niin kannattiko jättää yhden kortin varaan?
Sun anoppisi on mulkku. Pure and simple. Toivoa saa mitä haluaa mutta hyviin tapoihin kuuluu että ne toiveet pidetään sisällä hautaan saakka.
Pahoitteluni että elämääsi on tullut noin kamala ihminen. :(
Aina ei voi adoptoida. Monille pareille se ei ole mahdollisuus esim. sairauksien takia tai rahatilanteen vuoksi. Ärsyttää "aina voi adoptoida" ja "aina voit ottaa sijaislapsia" kommentit. Itse kärsin lapsettomuudesta mieheni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä, mistä sun lapsettomuus johtuu, miten sitä on tutkittu? Oletko käynyt missään lapsettomuushoidoissa, tai oletteko miettineet sitä vaihtoehtona? Älä välitä anopista, mies on sinun kanssasi, ja mitä ilmeisimmin hyväksynyt tilanteen, älkää päästäkö anopin typeriä sanoja väliinne!
Mä en halua mennä yksityiskohtiin, mutta sanotaanko että lapsettomuushoidoista ei ole tässä tilanteessa apua. Ja kun en välttämättä edes haluaisi lapsia vaikka voisinkin saada.
Vierailija kirjoitti:
Aina ei voi adoptoida. Monille pareille se ei ole mahdollisuus esim. sairauksien takia tai rahatilanteen vuoksi. Ärsyttää "aina voi adoptoida" ja "aina voit ottaa sijaislapsia" kommentit. Itse kärsin lapsettomuudesta mieheni kanssa.
Anteeksi, en tarkoittanut loukata sillä. Olen itse vain yrittänyt lohduttaa sillä itseäni, kun parin miehen kanssa ollaan asian takia päädytty eroon. Onneksi lyhyitä suhteita ja tämänhetkinen tuntuu paljon oikeammalta.
Ap
On kyllä kammottava ajattelutapa tällä yhdellä anopilla, että toivoisi poikansa vaihtavan tyttöystävän sellaiseen, joka voi saada lapsia! Ajatteleppa tilanne toisinpäin, poikasi olisi se, joka ei voi saada lapsia ja naisen perhe vain odottaisi, että tyttärensä vaihtaa miehensä toimivaan lastenlasten toivossa. Hirveää.
Mutta ymmärrän aapeeta, itselläni on anopin tokaisua lukuun ottamatta sama tilanne. Ollaan siis miehen kanssa nuoria, minulla on todettu sairaus, jonka hoidot todennäköisesti aiheuttavat lapsettomuutta. Sairaus on geeniperäinen, joten se on yksi syy sille, etten välttämättä edes halua koskaan lapsia. Mieheni on tilanteen hyväksynyt ja adoptiosta ollaan puhuttu yhtenä vaihtoehtona, mutta "sitten joskus" periaatteella. Voisin kyllä kuvitella, että anoppini sanoisi miehelleni suoraan, että miehen pitäisi etsiä uusi vaimo. Jos siis saisi kuulla tästä tilanteesta, mutta on koettu ettei asia anopille kuulu millään tavalla. Anoppi ei nimittäin juuri salaile haluaan lastenlapsiin, joten pettymys voisi tosiaan purkautua anopin tölväisyyn ja miehen suuttumiseen äitiinsä.
Milloinkahan maailma on niin edistyksellinen, että pariskunnan lapsentekoasia kuuluu vain ja ainoastaan pariskunnalle itselleen :D
Vierailija kirjoitti:
Ap, noin yleisellä tasolla suosittelisin silti sen lapsen itse tekemistä, jos vaan mahdollista. Siis jos onnistuu esim. luovutetuilla soluilla. Itse odotettu ja synnytetty lapsi on aika paljon helpompi kokonaisuus kuin adoptioprosessi. Harvat saa vastasyntynyttä ja lapsella on sitten jo sitä historiaa, kun tulee teille. Ja siinä odotusaikanahan se tulee jo omaksi ihan toisella tavalla kuin odottaa jännityksellä, miltä se lapsen saaminen isona sitten tuntuu. Isompien lasten adoptiot ei todellakaan aina onnistu. Eräs ystäväni adoptoi 4-vuotiaan lapsen ja katuu sitä, vaikkei ikinä sanoisi sitä ääneen. Lapsi on luonnehäiriöinen, moniongelmainen. Syyt on äidin odotusajassa ja siinä, miten lasta on hoidettu lastenkodissa.
Ystävälläsi on ollut väärä asenne koko adoptioon. Adoptiovanhempien pitää todella ymmärtää, että sieltä on tulossa joku, jolla on omat puutteensa. Lapsi ei osaa tuntea kiitollisuutta adoptiovanhempia kohtaan. Lapsi aistii, jos ei ole toivottu tai on pettymys. Adoptiolapsi ei saa tuntea tehtäväkseen täyttää adoptiovanhempien toiveita ja mielikuvia lapsesta. Lapsi pitää hyväksyä sellaisena kuin hän on. Tuli surullinen olo tuon lapsen puolesta :(
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kammottava ajattelutapa tällä yhdellä anopilla, että toivoisi poikansa vaihtavan tyttöystävän sellaiseen, joka voi saada lapsia! Ajatteleppa tilanne toisinpäin, poikasi olisi se, joka ei voi saada lapsia ja naisen perhe vain odottaisi, että tyttärensä vaihtaa miehensä toimivaan lastenlasten toivossa. Hirveää.
Mutta ymmärrän aapeeta, itselläni on anopin tokaisua lukuun ottamatta sama tilanne. Ollaan siis miehen kanssa nuoria, minulla on todettu sairaus, jonka hoidot todennäköisesti aiheuttavat lapsettomuutta. Sairaus on geeniperäinen, joten se on yksi syy sille, etten välttämättä edes halua koskaan lapsia. Mieheni on tilanteen hyväksynyt ja adoptiosta ollaan puhuttu yhtenä vaihtoehtona, mutta "sitten joskus" periaatteella. Voisin kyllä kuvitella, että anoppini sanoisi miehelleni suoraan, että miehen pitäisi etsiä uusi vaimo. Jos siis saisi kuulla tästä tilanteesta, mutta on koettu ettei asia anopille kuulu millään tavalla. Anoppi ei nimittäin juuri salaile haluaan lastenlapsiin, joten pettymys voisi tosiaan purkautua anopin tölväisyyn ja miehen suuttumiseen äitiinsä.
Milloinkahan maailma on niin edistyksellinen, että pariskunnan lapsentekoasia kuuluu vain ja ainoastaan pariskunnalle itselleen :D
Meidänkin tilanteessa anoppi sai puolivahingossa tietää... on itsekin juuri tällainen hössöttävä mummotyyppi. Miehelläni on kaksi veljeä, joilla molemmilla kaksi lasta. Anopilla on siis jo neljä lastenlasta, eli siitäkään ei ole kyse...
Pitäisikö mun ottaa asia puheeksi hänen kanssa, vai pahennanko vaan tilannetta? Sanoa että mua loukkaa hänen vihjailunsa. Pidän hänestä kuitenkin muuten.
Pakko sanoa, että itsekin pettyisin jos kuulisin poikani seurustelevan lapsettoman naisen kanssa... Sinä et ehkä nuorena sitä ymmärrä, mutta se suvun jatkamisen vietti on ihmisellä vain niin suuri. Vaikea selittää.
Meillä tilanne on siinä mielessä epäkiitollinen, että miehellä on kaksi vanhempaa veljeä, jotka eivät kumpikaan vaikuta todennäköisiltä lisääntyjiltä, joten minun mieheni piti olla anopin "ainoa toivo" lapsenlapsista :D mutta Jos sinä ap tykkäät anopistasi muuten ja tulette toimeen niin kannattaa varmaan selvittää asia. Itseäni tuollainen ainakin jäisi vaivaamaan ja vaikuttaisi sitten koko anoppisuhteeseen negatiivisesti. Tai sitten miehesi voi sanoa äidilleen, että tuollaiset puheet voi jättää kokonaan pois. Mutta uskoisin, että jotenkin tilanne kannattaa selvittää oman mielenrauhan anoppisuhteen takia :)
T. se melkein samassa tilanteessa ollut
P.s. varmasti äitinä harmittaakin, jos oma lapsi jää lapsettomaksi, mutta hienotunteinen ihminen pitää kyllä harmituksen omanaan.
Vaikeaa säilyttää anoppiin hyvät välit...