Väestöliiton oman tutkimuksen mukaan naiset tekevät väh. 10 h enemmän kotitöitä. Vaaranen ihmetteli väsymystä.

Mä ihan oikeasti ihmettelen, että eikö tästä asiasta todella voi käydä semmoista keskustelua, että puolustautumisen sijaan mietittäisiin, olisiko sittenkin syytä jonkinlaiseen itsereflektioon? En kiistä sitä, etteivätkö naiset tekisi enemmän kotitöitä tai että osa miehistä laistaa syystä tai toisesta kotitöistä, mutta jos asiaa yrittäisi nyt kuitenkin tarkastella siitäkin vinkkelistä, että Vaarasen kertomat miesten tunteet ovat ihan yhtä tärkeitä kuin naistenkin? Mun mielestä yksi juttu, mihin Vaarasen kertomassa voisi tarttua, on se naisten täydellisyydentavoittelu - onko se tosiaan välttämätöntä? Olisiko tässä itsereflektion paikka?

-

Ja tästä kotitöiden jakamisesta ja naisten uupumuksesta on kyllä keskusteltu todella paljon meidän naisten näkökulmasta. Mun mielestä on hyvä, että perhe-elämästä keskustellaan myös miesten näkökulmasta.

No en tee minä ainakaan. Mies tekee enemmän mielestäni.

Kun miehillä ansiotyöaika on kaikissa kohdissa merkittävästi pidempi, niin miksi edelleen joka välissä koko ajan hoetaan naisen 80 sentistä? Käsittääkseni lisäksi esim. 3 tunnin pesukoneohjelma on 3 tuntia kotityötä. Muutenkin olisi kohtuullista, ettei näissä vertailuissa olisi esim. sinkkuja jotka hoitavat lapsiaa ihan omaan piikkiin, eivät yhteistalouden hyväksi. Tuhannet naiset PER VUOSI hankkivat lapsen talouteen jossa ei edes asu miestä. Siitä niitä lastenhoitotunteja kertyy.

Omassa tuttavapiirissäni on yllättävän yleistä, että juuri mies tekee enimmän osan kotitöistä. Lisäksi tekee kaikki raskaimmat ja likaisimmat ulkotyöt omakotitalossa.

Normisettiä nykyään, että melkeinpä nälkiintyneen oloinen mies puurtaa niska limassa, kun vaimo pulskistuu ja komentelee sohvalta.

Te miehet olette ansainneet kultaa!

Ja kiitos Vaaraselle, että otit esiin myös miehen näkökannan!

En ihan itsekkään ymmärrä jos kotityöt oikeasti uuvuttavat nykyaikana. Koneet hoitavat kaikki ne raskaimmat työt, työ on lähinnä koneiden käyttämistä. Fyysisesti kotityöt eivät oikeasti kuormita juuri minkään vertaa, paitsi jos täytyy hakata halot jne. On siis kyse psyykkisestä kuormituksesta? Voiko siihen taas vaikuttaa asenteella? Jos tympäsee ja ei huvita tekee ne minimit? Pitäisikö enemmän kysyä noilta yksinhuotajilta jotka kaikki työt tekevät yksin ennen kuin lapset pystyvät ottamaan osavastuuta kunka kuormittavina he nuo kokevat? ONko se elämän hankalin paikka, vai esim. se ettei ole toista aikuista tukemassa ja jakamassa arkea.

Vierailija kirjoitti:

En ihan itsekkään ymmärrä jos kotityöt oikeasti uuvuttavat nykyaikana. Koneet hoitavat kaikki ne raskaimmat työt, työ on lähinnä koneiden käyttämistä. Fyysisesti kotityöt eivät oikeasti kuormita juuri minkään vertaa, paitsi jos täytyy hakata halot jne. On siis kyse psyykkisestä kuormituksesta? Voiko siihen taas vaikuttaa asenteella? Jos tympäsee ja ei huvita tekee ne minimit? Pitäisikö enemmän kysyä noilta yksinhuotajilta jotka kaikki työt tekevät yksin ennen kuin lapset pystyvät ottamaan osavastuuta kunka kuormittavina he nuo kokevat? ONko se elämän hankalin paikka, vai esim. se ettei ole toista aikuista tukemassa ja jakamassa arkea.

Omien sotkujen siivoaminen tai ruuanlaitto itselle ei rasita, ei myöskään lapsille tekeminen. Se rasittaa, jos kotona lojuu terve aikuinen, joka ei saa edes omia likapyykkejään pyykkikoriin tai likaisia astioitaan koneeseen - saati ymmärtäisi tyhjentää sen koneen puhtaista astioista. Jos joku ei osaa hulehtia omista likapyykeistään, hän ei todennäköisesti osaa huolehtia lapsille vaatteita päälle tai laittaa ruokaa ennen nälkää. Kyllä se väsyttää ja v*tuttaa, kun huomaa olevansa yksin vastuussa kaikesta.

Kotityöt ovat ainoa työ, jossa onnistumista mitataan vain käytetyllä ajalla. Mitä kauemmin tekee, sitä parempi. Muissa töissä pyritään tekemään nopeasti ja hyvää laatua. Jos minä silitän paidan, siihen menee noin 50 % enemmän aikaa kuin vaimollani, jolla työn laatukin on parempi. Mutta silti olen huomattavasti parempi kotitöiden tekijä, koska saan kulumaan enemmän aikaa.

Voi jestas noita tuntimaaria! Eiko ihmisilla ole muuta tekemista vapaa-ajalla kuin tehda kotitoita? Nauttiiko joku tuollaisesta raatamisesta? Vahemmallakin selviaa ellei ole suurperhetta tullut hankittua.

Vierailija kirjoitti:

En ihan itsekkään ymmärrä jos kotityöt oikeasti uuvuttavat nykyaikana. Koneet hoitavat kaikki ne raskaimmat työt, työ on lähinnä koneiden käyttämistä. Fyysisesti kotityöt eivät oikeasti kuormita juuri minkään vertaa, paitsi jos täytyy hakata halot jne. On siis kyse psyykkisestä kuormituksesta? Voiko siihen taas vaikuttaa asenteella? Jos tympäsee ja ei huvita tekee ne minimit? Pitäisikö enemmän kysyä noilta yksinhuotajilta jotka kaikki työt tekevät yksin ennen kuin lapset pystyvät ottamaan osavastuuta kunka kuormittavina he nuo kokevat? ONko se elämän hankalin paikka, vai esim. se ettei ole toista aikuista tukemassa ja jakamassa arkea.

Kyllä mä koen, että kotityöt aiheuttavat minulle psyykkistä kuormitusta. Eivät sellaista, että se minua mihinkään masennuksen alhoon suistaisi ja pystyn kyllä muutakin tekemään, mutta onhan se suht ankea kulku, että 16.00 työpaikalta, 16.20 lapset autoon päiväkodin pihalta, kotona 16.30, riisut lapset ja ripustat vaatteet kuivumaan, laitat ruuan, 17.15 syödään, sitten korjaat pöydät, laitat astiat koneeseen ja koneen päälle, tiskaat ruuanlaittovälineet. 17.45 pyykkikone päälle ja sitten ehtii hetken hengähtää. Vähän seitsemän jälkeen pyykkikone pois päältä ja pyykit kuivuriin, niiden ripustus joita ei voi pestä. Jossain välissä vähän järjestelet kotia, laitat puhtaita pyykkejä kaappeihin ja leluja paikoilleen. Kahdeksan aikaan lapsille iltapala, pesut ja sänkyyn unisadun kautta, sitten yhdeksän aikoihin kuivausrummun tyhjennys ja pyykkien viikkaaminen ja astianpesukoneen tyhjennys. 

Näin kulkee reissutyötä tekevän miehen vaimon ja lasten elämä viikosta toiseen. Mies hoitaa imuroinnit ja kaupassakäynnit kokonaan, jos ei hoitaisi niin kovin vähäiseksi jäisi aika ihan vaan itseä ja rentoutumista varten, tai edes yhdessäoloon lasten kanssa. Itsellä työkin vaatii sitä, että on vaatteet ja naama suht kuosissa, joten sekin ottaa oman aikansa vuorokaudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan oikeasti ihmettelen, että eikö tästä asiasta todella voi käydä semmoista keskustelua, että puolustautumisen sijaan mietittäisiin, olisiko sittenkin syytä jonkinlaiseen itsereflektioon? En kiistä sitä, etteivätkö naiset tekisi enemmän kotitöitä tai että osa miehistä laistaa syystä tai toisesta kotitöistä, mutta jos asiaa yrittäisi nyt kuitenkin tarkastella siitäkin vinkkelistä, että Vaarasen kertomat miesten tunteet ovat ihan yhtä tärkeitä kuin naistenkin? Mun mielestä yksi juttu, mihin Vaarasen kertomassa voisi tarttua, on se naisten täydellisyydentavoittelu - onko se tosiaan välttämätöntä? Olisiko tässä itsereflektion paikka?

-

Ja tästä kotitöiden jakamisesta ja naisten uupumuksesta on kyllä keskusteltu todella paljon meidän naisten näkökulmasta. Mun mielestä on hyvä, että perhe-elämästä keskustellaan myös miesten näkökulmasta.

Katsos kun ongelma tosta näkemyksestä naisten täydellisyydentavoitteluun on se, ettei voida lainkaan tietää, onko se edes sitä täydellisyydentavoittelua.

Tuossa artikkelissa keskityttiin naisten käyttäytymiseen, ei miesten tunteisiin. 

Ja linkittäisitkö minulle ystävällisesti artikkelin, missä puhutaan nimenomaan miesten harrastamasta vähättelystä naisten kotitöiden tekemiseen ja uupumiseen. Siis samasta vinkkelistä kuin Vaaranen, missä pahan olon syynä ovat miehet, eivät naiset itse, kiitos. :)

Onko tuo artikkeli vastaisku syksyllä pinnalla olleseen juttuun metatyöstä?

Jännä, kun heti ensimmäisessä viestissä myönnetään kyllä kotitöiden teko, mutta ei nähdä siitä syntyviä ongelmia.