miltä tuntuu, kun on hyvä vartalo?

Ei AV-palstalaisilla ole sellaisesta kokemusta.

Hyvältä. Erityisesti se on kiva että voi pukeutua lähes mihin vain ja aina näyttää hyvältä. Seksikkäältä. On kiva nähdä miehen katseessa se, että todella pitää näkemästään ja haluaa mua.

Ei miltään, mutta liika kilot kyllä tuntuvat negatiivisesti niistä kantaa turhaan huolta.

Se oli ihanaa! Aijon palata samoihin mittoihin ja kuntoon kun saan tän tokan vauvan kohta pullautettua ulos.

Pystyi pukeutumaan kaikkiin haluamiinsa vaatteisiin, ikinä ei ollut sitä tilannetta että mulla ei oo vaatteita. Ei haitannut jos hiukset tai meikit ei ollu niin täydellisesti kun kroppa oli hyvä. Mieskin oli paljon tyytyväisempi kun mulla oli hyvä itsetunto; olin iloisempi ja rennompi, ei mennyt niin kauan laittautua, mies sai usein seksiä..nyt inhotan itseäni niin paljon että en halua että koskee muhun. :( Mies ei ole ikinä valittanut näistä läskeistä vaikka varmasti tykkää myös ulkonäöllisesti enemmän hoikasta vaimostaan, aina on kehunut kauniiksi. <3

Pari vuotta on nyt ollut ylimääräistä n.8-9kg..Raskaus ei sinänsä ole tuonut lisäpainoa.

Hyvä olo tulee sisältä päin. Kuten jo itsekin totesit. Ei ulkonäöstä. Tavoittele tuota ensiksi mainittua niin jälkimmäisellä ei ole mitään merkitystä sen jälkeen. Hyvään oloon vaikuttaa ravinto, lepo, liikunta ja seksi. Myös esimerkiksi liikuntaan vaikuttaa hyvät varusteet, panosta niihin. Kiinnostavat naiset ei kiinnitä itseensä mitään huomiota vaan ovat vain.

Joo mutta huono olo tulee kun on enemmän läskiä kun haluaisi.

Ennen minulla oli varmaan hyvä vartalo, kävin jatkuvasti salilla ja söin terveellisesti ym. Ei se kai oikein miltään tuntunut, tyytyväinen olin vartalooni silloin ja tyytyväinen olen edelleen, vaikka nykyään olenkin ihan normivartaloinen (52kg/165cm), salilla käynti jäänyt vähemmälle....

7tuli vittuilemaan ketjuun

Se on vähän niin kuin hyvä sisäilma; kun asia on kunnossa siihen ei kiinnitä mitäään huomiota, ehtii keskittyä johonkin muuhun, eikä ajattele asiaa ollenkaan.

Tarvisin nyt kunnon motivaatiota! Aina kun päätän tulla hyvännäköiseksi, alan vaan syödä herkkuja. jokin voimakas sisäinen vastustus. Ap

Olen aina ollut hoikka enkä kiinnitä asiaan oikeastaan minkäänlaista huomiota päivittäisessä elämässäni, joten ei kai hoikkuus itsessään tunnu oikein miltään. Urheilulla tosin muokkaan lihaksiani itseäni miellyttävämpään olomuotoon.

Hämmentävältä. Kun ei olekaan enää vatsassa makkaraa, eikä jenkkikset tursua. Omaan peilikuvaan suhtautuu kuin se olisi olemassa vain sen hetken kun sen sieltä näet, kun et itseäsi näet olet taas mielessäsi ylipainoinen. Terveisin entinen plösö, nykyinen hyvässä kunnossa oleva 56 kiloinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen, että jotenkin pelkään hyvännäköiseksi tulemista. Kun katson hoikkia, kauniita naisia, ajattelen että kunpa mäkin olisin tuollainen, mutta samalla tunne että en koskaan voisi olla tuollainen noin hyvännäköinen. Se ei oikeastaan mulla vaatisi kuin muutaman kuukauden työn, että olisin. Pelkäänkö, että en osaa suhtautua positiiviseen huomioon? Että silti on tyhjä olo, vaikka saavuttaa tahtomansa? Kokemuksia, kiitos! Onko joku, joka on päässyt yli samasta viasta?

Kiitos ap tästä, taistelen just samojen asioiden kanssa, yritän myös kaivella niitä syitä tän "pelon" takana. Ihan käsittämättömältähän se tuntuu itsestäkin, mutta ajattelen/tunnen aivan samoin kuin sinäkin. Jotenkin pelkään myös sitä, ettei se hyvä kroppa kuitenkaan riittäisi - olisinko sittenkään tarpeeksi hyvä?

Onhan se olo nyt ihan älyttömän paljon kivempi kuin läskinä. Laihdutin pari vuotta sitten 15 kiloa. Aloin myös liikkumaan ja treenaamaan, joten kroppa näyttää hyvältä. Nyt ei tule sitä häpeän tunnetta, kun pitää kävellä muiden ihmisten editse. Ja jos nuoret miehet unohtuu tuijottamaan pyllyä, niin ajattelen vain, että "joko pidät näkemästäsi tai et, mutta joka tapauksessa mulla on keski-ikäiseksi upea kroppa". Vaatteiden ostamisen en tiennyt voivan olla ihan mukavaa. Ja juoksemisesta en tietenkään tykännyt ennen, nyt kirmailen metsissä kuin joku hiton kauris. Lasten kanssa jaksaa harrastaa liikkumista. Ja niin edelleen.

Ei mulla silti ole aina jokin superenerginen olo. Tarvin laiskottelupäiviä. Mutta kyllä hoikkuus ja hyvä kroppa on sellainen juttu, että toivon, ettei siitä tarvi luopua. Aina se toki esim. sairastumisen myötä voi olla edessä. Tietenkään nämä asiat ei oo näin itserakkaasti koko ajan mielessä. Mutta sitä vain yritin kuvailla, että hoikkuus ja kroppa lisää itsevarmuutta. Ja tietenkin itsevarmuus tuntuu hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Tarvisin nyt kunnon motivaatiota! Aina kun päätän tulla hyvännäköiseksi, alan vaan syödä herkkuja. jokin voimakas sisäinen vastustus. Ap

Seurusteletko? Minä pelkään pettäväni miestä, jos olen siinä kunnossa, että voisin riisuutua jonkun edessä.

Tyhmää, eikä välttämättä edes pohjaudu todelliseen vaaraan.

Hmm, kun muistelen miltä tuntui niin ei kummemmalta. Tavalliselta. Olihan se kivaa kun kaikki näytti päällä hyvältä, ja vaatekaupoista pystyi osamaan ihan mitä mieli. Toista se on nyt. Mutta en kyllä ollut silloin sen onnellisempi kuin nytkään.

Mulle on tärkeämpää se, että voin hyvin ja kroppa on siinä kunnossa että toimii vielä vanhanakin. Ulkonäkö ei ole se tärkein juttu. Tottakai on helpompaa löytää istuvia vaatteita mutta se miesten huomio on sivuseikka. Teen töitä miesvaltaisella alalla ja mieluummin kuulen kehuja työpanostuksestani kuin ulkonäöstäni

Mulla on aina hörrännyt kiinnostuneita miehiä (ja naisten katseita) ympärillä, vaikka paino on vaihdellut 10kg välillä suuntaan ja toiseen. En juuri meikkaa, korkeintaan ripsiväriä laitan. Vaaleat pitkät hiukset, suora ryhti ja iloinen ilme näköjään tehoaa sen kummempia yrittämättä.

Mun vartaloa kehutaan usein kauniiksi. Itse en sitä juurikaan mieti. Ehkäpä se onkin niin, että oma vartalo pyörii useammin mielessä, jos siihen ei ole tyytyväinen. Mulle ei ole ongelma olla vähissä vaatteissa vaikka uimarannalla. Mutta sen voin kertoa, että ei mulle kaikki vaatteet sovi, vaan joka kropalle sopii jotku vaatteet paremmin kuin toiset.