Lue keskustelun säännöt.
Pakko tunnustaa :(
11.01.2016 |
Huudatin juuri 2kk ikäistä vauvaani tunni. Ei ollut nälkäinen, vaippa kuiva, huusi vain sylissä. En yksinkertaisesti jaksanut enää hyssyttää ja kanniskella. Laskin vauvan rattaisiin ja annoin huutaa. Nukahti tunnin huudettuaan. Mies sattui juuri tänään olemaan töissä pitkään. Kumpa olisikin tullut normaaliin aikaan, niin olisi sylittänyt vauvaa. Huono omatunto soimaa, mutta oikeasti ei vain hermo enää kestänyt pitää vauvaa sylissä.
Kommentit (9)
Saatko jostain apua että saisit itse levätä kunnolla?
Kokeile kantoliinaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen neuvolaa ja kurssia "Johdatus vauvanhoitoon"!
Ei siihen aina auta kanniskelu tai hyssyttely, mutta ehkä voisit mennä vauvan kanssa vaikka yhdessä lepäämään ja edes silittää. Tietäisi että olet lähellä. Oma esikoiseni nukkui päiväunia ensimmäisen puolenvuoden aikana vain varttitunnin kerrallaan, ja valveilla ollessa halusi olla sylissä tai itki ja usein itki silloinkin. Refluksia tai koliikkia tai mitä lie olikaan. Oli aika rankkaa. Ensimmäiset kunnon päikkärit oli juhlan paikka.
Ennen vanhaan annettiin lasten huutaa tarkoituksella ,sanottiin sen vahvistavan keuhkoja. Ihan ihmisiä niistäkin tuli.Ei varmaan nykynormeja vastaa kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vastenmielinen. Tästä se alkaa, ensiksi huudatus ja sitten siirrytään luunappeihin. Ja siitä vielä pahempaan. Häpeäisit.
Tämä ei ehkä ole paras paikka tunnustaa, jollei halua kuulla jtn. negatiivista. Eikö sulla ole ketään tuttua lähellä, jolta voisi pyytää apua tuollaisissa tilanteissa. Oliko vauva väsynyt, eikä osanut itsekseen nukahtaa? Tai vatsanväänteitä? Kannattaa miettiä miksi vauva itki noin, jos imetät niin oletko syönyt jotain, josta olisi voinut vatsanväänteet tulla..? Vauvat ei mielestäni turhaan itke, siis kiukutellakseen..
En halua syyllistää, mutta tunti kuulostaa pitkältä ajalta, joten kannattaa vastaisuuden varalta miettiä, voisiko jatain tehdä toisin. Esim. istua itse sohvalla lapsi sylissä ja laittaa vaikka korvatulpat tai kuulokkeet korviin.
Lapsi ei itkusta pilalle mene, mutta jos yksin joutuu, itkemään usein pitkiä aikoja, niin sillä voi olla vaikutusta myöhempään tunne elämään..
Sori kirjoitusvirheet, jostain syystä en pääse takaisin korjaamaan tekstiä..
Niin ja kannattaa miehesi kanssa ottaa asia puheeksi, jos tuntuu ettei oma jaksaminen meinaa riittää, tsemppiä! ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen kanssa ekat 3 kk meni jotenkin niin, että vuorotellen miehen kanssa kannettiin huutavaa lasta, toinen kävi parvekkeella huilaamassa, kun ei jaksanut kuunnella huutoa, toinen kantoi. Ei auttanut mikään, neuvolassa sanottiin, että jotkut lapset vaan itkee enemmän ja teillä on nyt rankkaa, kun kyse on ekasta lapsesta. Myöhemmin olen alkanut epäillä, että kyseessä olis ollut refluksi ( jälkeenpäin ajateltuna oireet täsmäsivät), johon olisi voinut saada apua, mutta neuvolassa koko juttu vaan sivuutettiin. Itse olin niin väsynyt, etten jaksanut etsiä syytä huudolle, vaan tyydyin uskomaan neuvolan terkkarin sanaa. Puolivuotiaana nukkui jo 3-4 tunnin pätkiä ja 9 kk: n iässä vihdoin koko yön. Unikoulun versioita kokeiltiin aika laajalla skaalalla... Kakkonen nukkui alusta asti hyvin ja hyvä että uskallettiin koskea koko vauvaan, kun pelättiin, ettei sekin sekoa huutamaan. Siis tsemppiä, jossain vaiheessa helpottaa, tunnin huuto ei tee kenestäkään huonoa äitiä. (Tuo hyvin nukkunut lapsi on muuten tätä nykyä hirvittävä uhmis, ääntä piisaa, huutaja puolestaan huusi vauvana kiintiönsä täyteen, eikä sen koommin ole juuri tuittuillut...)
ehkä sitä v*tutti