Mies sanoi, että menee naimisiin vaikka heti mun kanssa, kunhan vaan varaan kirkon.

naimisiin. Ihme paukapäitä onkin?!

Ko. siunaus on aika lailla samankaltainen tilanne kuin vihkiminenkin.



Ei kai miehesi nyt ihan tosissaan sinua kiristä kirkkoon liittymään?! Pikkaisen kuulostaa tekosyyltä.

Tyhjää lätinäähän se papin hölötys on jos ei siihen usko, mitä väliä sillä on. Eroa sitten taas kirkosta, kun miehes on kirkkohäät saanu. Aika erikoista muuten, yleensä miehet ei halua kirkkohäitä.

Tämä on oikeasti aivan hyvä vaihtoehto:



http: //www. naimisiin. info/haaopas/siunaaminen. html

Xandris:

Ko. siunaus on aika lailla samankaltainen tilanne kuin vihkiminenkin.

Ei kai miehesi nyt ihan tosissaan sinua kiristä kirkkoon liittymään?! Pikkaisen kuulostaa tekosyyltä.

Olen kyllä kertonut siunaamisesta, mutta ei sekään käy. Mieheni ei tajua, kuinka tärkeää mulle on se, etten kuulu kirkkoon. Mutta toisaalta, en myöskään tajua, miksi miehelle on niin tärkeä juttu ne kirkkohäät.

Tää on oikeasti tosi iso ja vaikea juttu. Välillä olen miettinyt, voiko tää asia tulla meidän väliin ihan tosissaan... Nykyään ei puhuta juurikaan koko asiasta.

ap

Ja päästiin naimisiin.

Vihkiminen maistraatissa ja siunaus kirkossa. Rakkaus vaatii joskus (lue:usein) kompromisseja!

Eikä kyse ole ollenkaan niistä kirkkohäistä, vaan siitä, että koska kirkkoon kuuluminen ei mulle ole elämän ja kuoleman kysymys, niin kammoksuisin sitä, jos se miehelle sitä olisi. Eli siis jos se kirkkoon kuulumattomuus on toiselle niin järjettömän intohimoinen asia, niin musta se on niin äärimmäistä käyttäytymistä, että minä miettisin uudelleen, onko sellainen ihminen valmis joustamaan muissakaan asioissa.



Minä siis ajattelen, että äärimmäisyydet ei oo hyvä juttu. Ei suuntaan eikä toiseen.