kysymys kristityille!

Riippuu miten sen tekee. Itsessään meditointihan on vaan hienompi ja nykyaikaisempi sana mietinnälle/keskittymiselle/nollaamiselle. Mutta jos siihen liittää kaiken sen mikä sen alkuperään kuuluu, niin eihän se sitten sovi.

Voisi verrata tanssiin. Itsessään tanssimisesta ei ole mitään pahaa, mutta esimerkiksi rahasta strippaaminen nyt ei erityisesti kristitylle sopisi... Tai alkoholia saa juoda, mutta humalaan ei sopisi tulla.

Ei sovi.

Jos tuntuu väärältä, niin jätä tekemättä. Mulle rukous on mindfullnesia, sillä ei vaan oo niin mediaseksikästä nimeä.

Olen miettinyt asiaa paljon, koska moni etenkin vanhemman polven kristitty pitää noita sopimattomina. Itse olen puolisen vuotta harrastanut joogaakin ja joskus meditoinut, mutta lopetin ne juurikin uskoni tähden ja koska sain lokaa niskaa esim. joogaharrastukseni tähden vanhemmilta uskovaisilta. Onhan niitä joogaavia pappejakin tosin. En vaan itse jotenkin uskaltanut noita jatkaa sitten, tai viitsinyt. Yritän rentoutua muilla keinoilla.

Mutta mitä ihan itse olen miettinyt, en näe esim. mindfulnessissa mitään pahaa, jos sitä tekee silloin tällöin rentoutuakseen ja pitää uskonasiat sitten erikseen. Sama juttu oikeastaan työväenopiston jumppatyylisessä joogassa, jossa ei ole hengellisiä elementtejä mukana, en oikein itse näe mikä siitä tekee niin syntisen vaarallista?

Samoin joidenkin mielestä esim. mielen tyhjentäminen olisi jotenkin vaaraksi uskovaisille? Miksihän ihmeessä? Äkkiseltään nimittäin tuntuisi vain rentouttavalta ja hyvinvointia lisäävältä rauhoittaa stressaavat ajatuksensa ajoittain. Ja tyhjeneehän mieli välillä ihan itsestäänkin esim. rentoutuessa luonnossa tyyntä järveä katsoessa tms. Ei kait se sentään vaaraksi voi olla? Enemmänkin hyväksi? Vai...öh? Samoin monenlaista kevyttä meditointityyppistä tulee ihan luonnostaa harjoitettua.

Nämä siis vain yhden pienen uskovaisen ajatuksia. Itse kuitenkin olen välttänyt varsinaisesti harrastamasta nyt enää noita "new age" -lajeja, vaikka asia on mietityttänyt paljonkin ja sen olen miettinyt, että esim. töissä/opiskeluissa voisin kyllä osallistua normaalisti esim. joogatunnille sellaisen ollessa yleisessä ohjelmassa kaikille.

Tuntuu elämästä menevän osaksi maku, jos kaikkialla näkee vaaraa ja uhkaa ja syntiä ja täytyy liiaksi eristäytyä maailmasta, silloinkin kun oma omatunto ei näe mitään pahaa ympärillä olevissa asioissa eikä raamatusta löydy suoraa kieltoa harjoittaa niitä.

Aika mielenkiintoisia asioita. Toivoisin seurakunnissa käytävän näitä nykyistä enemmän läpi.