Äitiyden burn out
Maaliskuussa pyysin lähetteen psykiatrian polille. Tuntui siltä, että jonkinlainen masennus alkoi haitata elämistä ja liian monta ikävää tapahtumaa tullut pieneen aikaväliin.
Sain ajan polin sosiaalityöntekijälle, jonka ensimmäinen kommentti kättelyn jälkeen oli "ymmärrät varmaan että minun täytyy tehdä sinusta lastensuojeluilmoitus, koska olet täällä"
Tuo kommentti ei kauheasti auttanut ahdistukseeni, työntekijä vaikutti hyvin "virallinen" ollakseen ihmisten kanssa tekemisissä työkseen. Eipä tullut sitten paljoa tälle juteltua ja muuta hoitoa ei ennen vuodenvaihdetta ollut tarjolla.
Tuntuu että haasteet arjessa vaan kasvavat ja pian varmaan lasten huostaanotto häämöttää kun en edes huutamalla saa heitä tekemään ihan perusjuttuja, esim likaiset vaatteet pyykkikoriin tai astiat astianpesukoneeseen. Pitäisi yksin jaksaa hoitaa neljän ihmisen asiat ja ovat kuitenkin yläasteella.
Ja ei tosiaan mitään tukiverkkoa. Mä en vaan jaksa enää. Odotin niin paljon tuolta psyk polilta. Tällä vauhdilla ehtii seota ennenkuin hoito alkaa :(
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
-tsemppiä paljon Ap ja hyvä että olet lähtenyt hakemaan apua! Suututtaa puolestasi, että sosiaalityöntekijä hoiti asiaasi noin huonosti, jos voimasi riittävät, lähetä tuosta tapauksesta kirjallista palautetta. Voit myös soittaa ja pyytää tavata toista sosiaalityöntekijää, ihmisissä on eroja. Onko paikkakunnallasi jotain kriisikeskusta? Tai muuta matalan kynnyksen paikkaa, esim jonkun kansalaisjärjestön kautta? Tai voisitko mennä juttelemaan kirkon diakoniatyöntekijälle tai papille? Apua löytyy, kun jaksa etsiä, minkä ymmärrän olevan vaikeaa. Pyydä rohkeasti apua myös keltä vaan läheseltäsi, ystäviltä, sukulaisilta jne. Selitä tilanne myös lapsillesi avoimesti. Että sinulla on nyt rankkaa ja olisi siksi erittäin tärkeää että he osallistuisivat yhteisen kodin yleisen viihtyvyyden ylläpitoon. Kyllä teini-ikiäsen on jo aika opetella pesemään oma pyykkinsä esim ja laittamaan omat astiansa tiskikoneeseen.
Kiitos
Miksi kummassa noita sosiaalityöntekijöitä pitää tavata? Mitä käytännön hyötyä tuosta on?
-tsemppiä paljon Ap ja hyvä että olet lähtenyt hakemaan apua! Suututtaa puolestasi, että sosiaalityöntekijä hoiti asiaasi noin huonosti, jos voimasi riittävät, lähetä tuosta tapauksesta kirjallista palautetta. Voit myös soittaa ja pyytää tavata toista sosiaalityöntekijää, ihmisissä on eroja. Onko paikkakunnallasi jotain kriisikeskusta? Tai muuta matalan kynnyksen paikkaa, esim jonkun kansalaisjärjestön kautta? Tai voisitko mennä juttelemaan kirkon diakoniatyöntekijälle tai papille? Apua löytyy, kun jaksa etsiä, minkä ymmärrän olevan vaikeaa. Pyydä rohkeasti apua myös keltä vaan läheseltäsi, ystäviltä, sukulaisilta jne. Selitä tilanne myös lapsillesi avoimesti. Että sinulla on nyt rankkaa ja olisi siksi erittäin tärkeää että he osallistuisivat yhteisen kodin yleisen viihtyvyyden ylläpitoon. Kyllä teini-ikiäsen on jo aika opetella pesemään oma pyykkinsä esim ja laittamaan omat astiansa tiskikoneeseen.