Lue keskustelun säännöt.
Onko kokemusta tai tietoa ylihuolehtivista vanhemmista tai että kohdellaan kuin pienempää?
05.01.2016 |
Tuo sääntökeskustelu on niin pitkä, että ajattelin laittaa tämän erikseen! :)
Vähän liioiteltuna voisin sanoa, että minua kohdeltiin tietyissä turvallisuutta tai pukeutumista koskevissa asioissa vielä kymmenvuotiaana kuin viisivuotiasta. Muissa asioissa suhtauduttiin ihan ikätason mukaan ja ihan normaali fiksu tyttö olinkin, kiltti ja aika ujo. Ei minulla mitään traumaa ole jäänyt, lähinnä koomiselta tuntuu nyt. No niin, esimerkkejä varmaan haluatte kuulla. Tässä jotain, mitkä päällimmäisenä muistan, kun olin noin kymmenen. Jos halusin olla mökillä lähellä rantaa ilman että vanhemmat oli ihan vieressä, piti laittaa pelastusliivit päälle (vaikka osasin uida), Autossa piti käyttää turvaistuinta, metriäkään ei ajettu ilman. Lämpimiä kesäpäiviä lukuun ottamatta ulkona piti käyttää (siis kesälläkin) takkia, pipoa ja sormikkaita, kenkinä oli usein kumisaappaat. Ulkoilla piti joka säässä ja sään mukaan piti myös pukeutua, esim. kurahousuja piti käyttää usein, mutta ei onneksi koulumatkoilla. Oman pihan ulkopuolelle mennessä piti aina pyytää lupa ja kertoa tarkkaan, mihin on menossa ja milloin tulee takaisin.
Sitten joskus viidennen luokan alkupuolelta lähtien kuri löystyi ja nämä säännöt jäi aika nopeasti pois ja pukeutuminen ja muut oli ihan tavanomaista sen jälkeen.
Kommentit (18)
Luettuani niitä sadistisia sääntökokemuksia en osaa pitää tätä kokemaasi huolehtivaisuutta mitenkään erityisen pahana asiana. Hyvää vaan tarkoittaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä vapaan kasvatuksen nicopettereiden aikakaudessa tuollaiset selkeät turvalliset säännöt ja käytännöt saattaisi tuntua lapsesta ihan hyvältä. 10v on kuitenkin lapsi, jota kaipaa huolenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä vapaan kasvatuksen nicopettereiden aikakaudessa tuollaiset selkeät turvalliset säännöt ja käytännöt saattaisi tuntua lapsesta ihan hyvältä. 10v on kuitenkin lapsi, jota kaipaa huolenpitoa.
Ai. Luulin, että meillä oli ihan älytön kuri, mutta ei se niin paha ollutkaan vai?
ap
Meillä oli tosi tiukka kuri ja vielä aikuisenakin kävin baarissa salaa. Ihan hirveä haloo, kun sanoin, että käyn katsomassa asuntoa itse, enkä ota muita mukaan, ollessani 19 lukion päätyttyä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tosi tiukka kuri ja vielä aikuisenakin kävin baarissa salaa. Ihan hirveä haloo, kun sanoin, että käyn katsomassa asuntoa itse, enkä ota muita mukaan, ollessani 19 lukion päätyttyä.
Asuitko kuitenkin vanhempien luona? Kai siellä pitää vanhempien säännöillä mennä, vaikka olisikin >18.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meidän teinin aina pitää ilmoittaa minne menee. Ja olen kyllä aivan liian ylihuolehtiva kaikessa.
Olen 39 v ja minulla on 8 v lapsi ja kyllä, olen juuri tuollainen kuin ap kuvailee vanhempiaan. Eli huolehtivainen ihminen ja haluan suojella ja toimia lapseni parhaaksi. Hänen parastaan aina ajattelen, siksi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vapaan kasvatuksen nicopettereiden aikakaudessa tuollaiset selkeät turvalliset säännöt ja käytännöt saattaisi tuntua lapsesta ihan hyvältä. 10v on kuitenkin lapsi, jota kaipaa huolenpitoa.
Ai. Luulin, että meillä oli ihan älytön kuri, mutta ei se niin paha ollutkaan vai?
ap
Mun mielestä vanhempasi kuulostavat normaaleilta ja hyvin huolehtivaisilta. Parempaa ei voisi siis toivoa. Ole tyytyväinen, että susta huolehdittiin noin hyvin :)
Minustakin tuo ap:n kuvaus kuulostaa ihan normaalilta. Minulla oli ylihuolehtivat vanhemmat ja he eivät tänä päivänäkään luota siihen, että selviän edes päivittäisestä elämästäni. Koko ajan on se oletus, että en osaa enkä pärjää itse. Olen muuttanut pois kotoa yli 10 vuotta sitten ja silti tuntuu että olen tilivelvollinen kaikesta elämässäni, pitäisi jatkuvasti todistella sitä että kyllä pärjään. Olen korkeasti koulutettu, pitkässä parisuhteessa ja töitäkin on, joten tämä huoli on ihan perusteetonta. Se huolen ja ahdistuksen määrä on kuin olisin työtön ja asunnoton sekakäyttäjä. Ja ylihuolehtimisen seurauksena olen arka ja pelokas, koska ei ole päässyt rakentumaan sellaista tervettä itseluottamusta, kun minuun ja pärjäämiseeni ei ole koskaan luotettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törmäsin ylihuolehtivaan äitiin 20-vuotiaana tutustuessani nykyiseen anoppiini. Hän mm. huolehti aina tavatessamme, onko aikuisella lapsellaan riittävän lämpimästi vaatetta ja onko meillä miehen kanssa riittävästi ruokaa jääkaapissa. Hän neuvoi koko ajan vieressä, kun tein (erehdyin tekemään!) heidän luonaan popcorneja, vaikka olin lapsuuskodissani tottunut tekemään kokonaisen aterian koko perheelle ongelmitta. Ymmärsin, että en ole hänen silmissään kuin pikku lapsi.
Hän oli elämäni ensimmäinen ihminen, joka ei (ohjeista, neuvoista ja huolehtimisesta päätellen) pitänyt minua ajattelevana ja elämässä pärjäävänä ihmisenä. Hän neuvoi/neuvoo ihan kaikessa ja kuvittelee, että minä ja hänen poikansa (ja nykyään meidän kolme lastamme) emme pärjäisi ilman hänen neuvojaan, esim. mitä kannattaa pakata reissuun mukaan. Koen sen jopa loukkaavana, että minuun suhtaudutaan kuin pikkulapseen, mutta poikaansa olen ollut tyytyväinen. :) Ja pojalle (eli mihelleni) tein heti alkuunsa selväksi, että minä en tule olemaan tuollainen ylihuolehtiva äiti, saati vaimo.
Olemme ottaneet tietoisesti etäisyyttä, koska muuten anoppi häärisi huolehtimassa kotonamme ja elämässämme aivan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vapaan kasvatuksen nicopettereiden aikakaudessa tuollaiset selkeät turvalliset säännöt ja käytännöt saattaisi tuntua lapsesta ihan hyvältä. 10v on kuitenkin lapsi, jota kaipaa huolenpitoa.
Ai. Luulin, että meillä oli ihan älytön kuri, mutta ei se niin paha ollutkaan vai?
ap
Mun mielestä vanhempasi kuulostavat normaaleilta ja hyvin huolehtivaisilta. Parempaa ei voisi siis toivoa. Ole tyytyväinen, että susta huolehdittiin noin hyvin :)
En minäkään näe tuossa mitään erityisen outoa. Ja esimerkiksi tuo turvaistuinhan menee pituuden ja painon mukaan eli ei siinä iällä olekaan merkitystä. Ja jos on ollut käytäntö, että kaikilla keleillä ulkoillaan (mikä on minusta ihan hyvä asia) niin se vasta olisikin outoa, jos ei huolehdittaisi, että on kelin mukaista vaatetta, oli se sitten pipo tai kurikset tai kumpparit tai mitä milloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tosi tiukka kuri ja vielä aikuisenakin kävin baarissa salaa. Ihan hirveä haloo, kun sanoin, että käyn katsomassa asuntoa itse, enkä ota muita mukaan, ollessani 19 lukion päätyttyä.
Asuitko kuitenkin vanhempien luona? Kai siellä pitää vanhempien säännöillä mennä, vaikka olisikin >18.
Vaikka kuinka asuisi vanhempien luona, niin millä logiikalla on mielestäsi normaalia että vanhempi voi aikuisen kieltää käymästä baarissa. Taikka täysi-ikäinen ei yksin saisi käydä etsimässä itselleen asuntoa. Nämä ovat juuri sellaisia sääntöjä joilla varmasti saa oman lapsen pitämään välimatkaa.
Aloittajan perheessä ei nyt älyttömän tiukka kuri, ehkä muutama hassu sääntö. Meillä on veneilty koko lapsuus. Liikkuvassa veneessä tietenkin on liivit päällä. Mutta kyllä me jo ekaluokkalaisina saatiin rannassa tulla ja mennä ilman liivejä. Joten hiukan hassulta kuulostaa tuo ap liivipakko.
Pelastusliiveistä: olin yleisellä rannalla pelastusliiveittä. Olin 8-vuotias ja osasin uida. Putosin laiturilta kylpytakki päällä ja olisin hukkunut, jollei ventovieras mies olisi minua sieltä pelastanut. Pelästyin niin paljon yllättävää tilannetta. En edes pystynytvhuutamaan apua. Olisinko kehdannutkaan. Ajattelin vaan, että miksei kukaan noista töllistelijöistä auta. Taidan sittenbnyt kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti ap vain sattui olemaan hiukan ikäistään lyhyempi. Tämä selittää turvaistuimen ja "lapselliset" ulkovaatteet. Meillä äiti suosi käytännöllisyyttä ja ulkovaatteet oli leikki-ikäisten mallistosta niin pitkään kuin kokoja riitti. Koska olin lyhyt, minulla oli just jotain reima-tyyppisiä ulkopukuja, haalareita, rukkasia, sadevaatteita yms vielä 9-10-vuotiaana. En koe, ainakaan minun kohdalla kyse oli mistään ylihuolehtimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Pelastusliiveistä: olin yleisellä rannalla pelastusliiveittä. Olin 8-vuotias ja osasin uida. Putosin laiturilta kylpytakki päällä ja olisin hukkunut, jollei ventovieras mies olisi minua sieltä pelastanut. Pelästyin niin paljon yllättävää tilannetta. En edes pystynytvhuutamaan apua. Olisinko kehdannutkaan. Ajattelin vaan, että miksei kukaan noista töllistelijöistä auta. Taidan sittenbnyt kuolla.
Jos on äkkisyvä ranta, niin ihan fiksua, että on ne liivit päällä.
Mihin ikään asti turvaistuimia sitten yleensä käytetään?
Ai niin, kysymykseni unohtui tuosta. Onko tuo teidän mielestä normaaliuden rajoissa, eli ymmärrettävää toimintaa rakastavilta vanhemmilta, vai onko jonkinlaista epätervettä suojelunhalua ja menettämisen pelkoa tms?