Onko sinulla lapsi, joka ei usko komennuksia, ei alistu normeihin, testaa taukoamatta ja on uhkarohkea?

olen töissä päiväkodissa ryhmässä jossa on useampi kuvailemasi kaltainen lapsi. Hyvin pärjään.

meillä on tänään yritetty leikata kissaa saksilla, kaadettu kukkamullat lattialle, tungettu tavaraa patterien sisälle, laitettu wc:n säiliöön tavaroita, heitetty kuraa ohikulkijan takille, käyty painelemassa papparaisen pokeripeliä, syljetty äidin housuille ja heitelty tavaroita ikkunasta ulos.



Kaikista on annettu sanktio. Ei tehoa. On puhuteltu ja poistettu kaikki etuudet, kielletty kovaa ja kielletty selittäen. Huomiota olisi tarjolla myönteisessäkin mielessä, mutta se ei " kelpaa" , mistään yhdessä tekemisestä ei tule kuin vedätystä, vaikka kuinka yrittäisi. Yhdessä askartelu päättyy verhojen repimiseen ja yhteinen ruuanlaitto jauhelihan mäiskimiseksi seinälle.



Elämä on yhtä konfliktia, miten tälläsiä lapsia kasvatetaan, hä? Ei tajuu ei. Pää levii.

Huoh! Itse varmaan olisin jo saanut hermoromahduksen, raahannut lapsen tukasta vessaan, sulkenut oven ja laittanut korvatulpat korviin... Toivotaan että keksit jotain pian!

teillä on poikia?

Onneksi vain yksi... Mutta samaa vikaa: pää leviää.

Enkä ikävä kyllä ole keksinyt ratkaisua :(

Mikään kielto ei tehoa, joka asiaa pitää koettaa ainakin tuhat kertaa päivässä. Ei haittaa, vaikka itseä vähän sattuisikin (kaatuu tuolilla ja lyö päänsä, polttaa sormensa kuumaan ruokaan, kissa räppäsee kynsillä, kun ei usko ettei saa koskea...).

Raivostuttavaa olla kokoajan valmiustilassa, kun tietää että ainakin kymmenen haaveria tapahtuu päivässä - ja kaikki tietenkin äidin vikaa...

joista kaksi on älyttömän helppoja tähän kyseessä olevaan verrattuna, tosin heitäkin on kommentoitu temperamenttisiksi, mutta mun mielestäni ne ovat ihan taviksia, mutta tää ao. poika on mun mielestä ihan huipputempperamenttinen, ja musta tuntuu että mä kuolen väsymykseen sen kanssa

Itse hoidan myös työkseni lapsia ja tällä hetkellä ryhmässä yksi " vaativa" poika. Kielloista ei apua vaan joka kerran käydään kielletty asia läpi jäähyn kautta. Valitettavasti vanhemmat eivät tahdo nähdä poikansa ongelmaa vaan kaikki kuitataan vain vilkkauden piikkiin. Vilkas on vilkas, mutta ylivilkas on aivan eri asia.

i, mutta päiväkodin mukaan ei. Lie sitten väärää käytöstä tytölle??

tyttö tosin ja ikääkin jo 10v.



Nyt vuosien kokemuksen jälkeen olen pikku hiljaa oppimaan pari pikku juttua:



minun ei tarvitse riidellä siitä, miten käyttäydytään. Annan vain selkeät käyttäytymissäännöt ja niitä sitten noudatetaan. Jos ei, seuraa rangaistus. Ei minun tarvitse tästä hikeentyä. Monta kertaa pinna on mennyt itseltä ihan turhaan.



Kun lapsi temppuilee, yritän kiinnittää häneen mahdollisimman vähän huomiota (estän tietysti " pahimmat" ). Asioista voi keskustella, kun lapsi rauhoittuu ja opettaa myös lasta pukemaan sanoiksi sen, mikä harmittaa. Lapsen riehuessa on monta kertaa ollut avuton olo, kun toista ei saa lopettamaan. Sitten on tullut ladeltua rangaistuksia rangaistuksen perään (jos et nyt lopeta, saat rangaistuksesi sitä ja tätä ja tota). Riehumisen tuoksinnassa lasta ei voisi vähempää kiinnostaa.



Yleensäkin rangaistukset ovat omiaan lisäämään huonoa käytöstä (pakko niitäkin tietysti joskus antaa). Yleensä kannattaa kiinnittää lapseen positiivista huomiota.

Vierailija:

Itse hoidan myös työkseni lapsia ja tällä hetkellä ryhmässä yksi " vaativa" poika. Kielloista ei apua vaan joka kerran käydään kielletty asia läpi jäähyn kautta. Valitettavasti vanhemmat eivät tahdo nähdä poikansa ongelmaa vaan kaikki kuitataan vain vilkkauden piikkiin. Vilkas on vilkas, mutta ylivilkas on aivan eri asia.

ei täytä adhd kriteerejä, koska on keskittymiskykyinen, kykenee sosiaaliseen kanssakäymiseen ja prosessoi loogisesti. On normaali jakauman mukainen aktiivisuustaso ja vaativa temperamentti.

Mutta miten sitä kasvatetaan, kun mikään ei onnistu?

ap

Vierailija:

Meillä on vahva tahtoinen tyttö, joka on nyt erityislapsi diagnoosilla. Tottelee kyllä ihan hyvin, mutta on todella vahvatahtoinen. Esim. pukea ei saa auttaa. Itsestä normaali lapsi, mutta päiväkodin mukaan ei. Lie sitten väärää käytöstä tytölle??

jos en puutu tarkoituksellisiin rikkomuksiin (joita on noin 15 min välein) niin toiminta yltyy vain. Ja puuttumattomuudella tarkoitan vain ein ilmaisua. Toimintaa jatketaan kunnes äiti rahdataan kottikärryillä pois näyttämöltä, noin vertauskuvallisesti.

Onko lapseni kenties pirullinen? Mitä sillekään sitten voi tehdä, ei kait mitään

Vierailija:

tyttö tosin ja ikääkin jo 10v.

Nyt vuosien kokemuksen jälkeen olen pikku hiljaa oppimaan pari pikku juttua:

minun ei tarvitse riidellä siitä, miten käyttäydytään. Annan vain selkeät käyttäytymissäännöt ja niitä sitten noudatetaan. Jos ei, seuraa rangaistus. Ei minun tarvitse tästä hikeentyä. Monta kertaa pinna on mennyt itseltä ihan turhaan.

Kun lapsi temppuilee, yritän kiinnittää häneen mahdollisimman vähän huomiota (estän tietysti " pahimmat" ). Asioista voi keskustella, kun lapsi rauhoittuu ja opettaa myös lasta pukemaan sanoiksi sen, mikä harmittaa. Lapsen riehuessa on monta kertaa ollut avuton olo, kun toista ei saa lopettamaan. Sitten on tullut ladeltua rangaistuksia rangaistuksen perään (jos et nyt lopeta, saat rangaistuksesi sitä ja tätä ja tota). Riehumisen tuoksinnassa lasta ei voisi vähempää kiinnostaa.

Yleensäkin rangaistukset ovat omiaan lisäämään huonoa käytöstä (pakko niitäkin tietysti joskus antaa). Yleensä kannattaa kiinnittää lapseen positiivista huomiota.

kaikessa periksi saanut lapsi :/ Ikävä ilmaista, mutta näin asia tuntuu olevan....



t. hoitotäti ja nähnyt yhtä jos toisenlaista lasta...

Vierailija:

kaikessa periksi saanut lapsi :/ Ikävä ilmaista, mutta näin asia tuntuu olevan....

t. hoitotäti ja nähnyt yhtä jos toisenlaista lasta...

entä jos tausta ei ole se? Entä jos lapsi ei ole saanut periksi, niin mitä sitten ajattelet? Mitä sitten sanoisit, että pitää tehdä?



ap

Vierailija:

kaikessa periksi saanut lapsi :/ Ikävä ilmaista, mutta näin asia tuntuu olevan....

t. hoitotäti ja nähnyt yhtä jos toisenlaista lasta...

toistaakseni itseäni, neurologin mukaan kyseessä ei ole adhd



ap

Toisaalta kyse saattaa olla siitä, että lapsi on temperamentiltaan mikä on ja vanhempi ihan päinvastaista sorttia itse...

Kannattaa lukea Liisa Keltikangas-Järvisen temperamentti-aiheisia kirjoja, niistä voi saada aika monta ahaa-elämystä...

meidän perhekerhossa käy pari tuollaista poikaa ja ne ovat niin tuhannen ärsyttäviä, eikä niihin tehoa mikään, ei äidin komennukset, eikä kenenkään muunkaan.



Raivostuttavia, tekisi mieli sitoa ne pylvääseen kiinni

En tiedä mikä lasketaan vahvatahtoiseksi. Minusta esim. aiemmin mainittu itse pukeminen on tosi tavallista tietynikäisillä lapsilla.



Meillä varmaan on vahvatahtoinen poika ja lisäksi vielä herkkä. Fantastinen yhdistelmä. Erityislapsi hän ei ole eikä todellakaan ole saanut liikaa periksi.



Olen tullut siihen tulokseen, että näistä lapsista tulee ihan kelpoja, mutta töitä täytyy tehdä kaksin verroin. Kasvatuksessa olen joutunut juonimaan ja käyttämään älliä paljon enemmän kuin muiden lasten kanssa. ' Fyysisillä keinoilla' kuten jäähypenkeille kantamisella ei ole ikinä ollut mitään tehoa. Kaikki pitää mennä oivalluksen kautta. Päiväkodissa on päädytty samaan tulokseen ilman etä me vanhemmat olemme siihen vaikuttaneet.



On tosi haastellista keksiä, miten tahto-energiapakkauksen saa tekemään halutut asiat ja arjen soljumaan Mutta siten se toinen puoli. Samalla lapsi on uskomattoman kekseliäs ja oivaltava, omaa hyvän huumorintajun ja paljon, paljon muuta, mikä tekee hänestä ihan erityisen.