Kysymys englannin kielen opetuksesta

Lapseni opiskelee englantia yliopistossa ja sanoo, että vasta nyt hän vähän on pääsemässä pilkutuksesta jyvälle, mutta kuulema se pätee, että aina mieluummin jätä käyttämättä, jos et ole varma ja tavutusta nyt ei tartte juuri miettiäkään, samoin mieluummin jätetään kirjoittamatta yhteen, kuin yhdyssanaksi, jos ei ole varma. 

Natiivi englannin puhuja joutuu usein varmistamaan sanakirjasta, miten sana tavutetaan. Pilkkusäännöt eivät ole ollenkaan niin selvät kuin suomessa. Ei ihme, että tällaisia ei ole alettu koulussa opettaa.

Juuri samaa olin sanomassa kuin yllä.

Itse asun englanninkielisessä maassa ja tyttö opiskelee yliopistossa. Pilkutussäännöt on aika erilaiset kuin suomenkielessä. Sanoja ei ikinä jaeta kahdelle riville. Muistan tosiaankin itse 80-luvulta, että säännöt olivat nuo. Minuakin kiinnostaa mitä siellä nykyään opetetaan.

Muistat väärin. Kyllä sekä pilkutusta että tavutusta opetettiin lukiossa 1980-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Muistat väärin. Kyllä sekä pilkutusta että tavutusta opetettiin lukiossa 1980-luvulla.

Kuka muistaa väärin mitä?

Mitä tarkoitat sanomalla "parempaan suuntaan"? Pilkkujen käyttö ja sanojen pätkiminen ovat niin monimutkaisia ja meikäläisten vastaaviin verrattuna villejä juttuja, että niiden käsitteleminen lukiossa on ajan haaskausta. Oikein hyvin nimittäin pärjää silläkin ohjeella, että älä pätki äläkä hirveästi pilkuttelekaan.

Minunkaan opinnoissani ei mokomaan kiinnitetty huomiota, koska kyseessä oli pikkuasia (kaikkeen muuhun verrattuna), jonka voi opiskella siinä sivussa itsekin. Harva opiskelijani tarvitsee pilkkuja ja pätkimistä edelleenkään, joten käyn läpi muutaman perusjutun ja jätän nippelit rauhaan.

T. Kääntäjämaisteri ja aikuiskouluttaja

Vierailija kirjoitti:

Itse asun englanninkielisessä maassa ja tyttö opiskelee yliopistossa. Pilkutussäännöt on aika erilaiset kuin suomenkielessä. Sanoja ei ikinä jaeta kahdelle riville. Muistan tosiaankin itse 80-luvulta, että säännöt olivat nuo. Minuakin kiinnostaa mitä siellä nykyään opetetaan.

Aivan varmasti sanoja jaetaan kahdelle riville, kun tehdään esim. kapeapalstaista painotuotetta kuten sanomalehteä.

Mielle opetettiin pilkutusta lukiossa ja tavutuksesta oli jotain mainintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asun englanninkielisessä maassa ja tyttö opiskelee yliopistossa. Pilkutussäännöt on aika erilaiset kuin suomenkielessä. Sanoja ei ikinä jaeta kahdelle riville. Muistan tosiaankin itse 80-luvulta, että säännöt olivat nuo. Minuakin kiinnostaa mitä siellä nykyään opetetaan.

Aivan varmasti sanoja jaetaan kahdelle riville, kun tehdään esim. kapeapalstaista painotuotetta kuten sanomalehteä.

Tarkoitin koulussa opiskelussa. Harvoin näen sitä sanojen jakoa kahdelle riville edes sanomalehdessä.

Vierailija kirjoitti:

Muistat väärin. Kyllä sekä pilkutusta että tavutusta opetettiin lukiossa 1980-luvulla.

Riippunee koulusta. Itse opiskelin ns. paremmassa lukiossa ja minulla oli todella pätevä englannin opettaja, mutta ei noista asioista kovin paljon puhuttu. Vähän opetettiin katsomaan, mistä osista pidempi (yleensä laina-)sana koostuu ja sen perusteella jakamaan, jos ihan pakko. Pilkkuja tärkeämpää oli omaksua englannin mukainen sanajärjestys. Sitä tähdennettiin, että pilkutus on vapaampaa kuin suomessa. Taisin oppia sitä eniten vasta yliopistossa englanninkielisiä tenttikirjoja tankatessani.

Vierailija kirjoitti:

Natiivi englannin puhuja joutuu usein varmistamaan sanakirjasta, miten sana tavutetaan. Pilkkusäännöt eivät ole ollenkaan niin selvät kuin suomessa. Ei ihme, että tällaisia ei ole alettu koulussa opettaa.

Englannissa ei ole sääntöjä ainakaan pilkutukseen. Ei siinä kielessä ole sääntöjä juuri mihinkään muuhunkaan. Siinä on kyllä eri tahojen laatimia ohjeita tai suosituksia, mutta siinä kaikki.

Olen lukiossa, ei opeteta pilkutusta tai tavuttamista. On sanottu, että ei kannata yrittääkään tavuttaa tai pilkuttaa aineissa, koska pilkutukset ja tavutukset menevät niin erilailla englannissa kuin suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Natiivi englannin puhuja joutuu usein varmistamaan sanakirjasta, miten sana tavutetaan. Pilkkusäännöt eivät ole ollenkaan niin selvät kuin suomessa. Ei ihme, että tällaisia ei ole alettu koulussa opettaa.

 

Englannissa ei ole sääntöjä ainakaan pilkutukseen. Ei siinä kielessä ole sääntöjä juuri mihinkään muuhunkaan. Siinä on kyllä eri tahojen laatimia ohjeita tai suosituksia, mutta siinä kaikki.

On pilkutukseen sääntö. Pane pilkku siihen, missä puhuessasi vetäisit henkeä. No missä kohtaa vedän henkeä? Tietysti siinä kohdassa, missä on pilkku!

Osaan englannista vain yhden pilkkusäännön: kun virke alkaa ajan tai paikan määreellä, sen jälkeen tulee pilkku. Siis: At the end of last year, we started...

Opetan englantia lukiossa. Pilkkusäännöt käydään kyllä läpi, joskin aika ylimalkaisesti. Tärkein ohjenuora "When in doubt, leave it out". Pari tärkeintä pilkkusääntöä "vaadin" kohdalleen kirjoitelmissa. Tavutus ei kuulu opetussuunnitelmaan. Omilleni sanon aina, että älä tavuta piste. Siihen on turha laittaa energiaa, kun osa opiskelijoista ei osaa be-verbin taivutusta.

Siis kuka tavuttaa, nykyään?

No, ei opeteta lukiossakaan. Jotain hataraa pilkutusta tuli, tavutus oli ehdoton "no, no". Tätä korosti opettaja ja samoin äitini, joka oli toisessa lukiossa opettajana. Sanoi, että älkää yhtään yrittäkö tavuttaa, kun se ei oikeasti mene kuin suomessa ja menee vaan väärin. Äitini osaa tavuttaa kyllä, mutta tosiaan on opiskellut sitä filologiaa pääaineena ja vielä tehnyt siitä lisurinkin tutkien jotain persoonapronominien käyttöä...:)