Päteekö sinun kohdallasi: Jokainen on oman onnensa seppä?

En ole. Toki jokainen voi jonkun verran omaan elämänkulkuunsa vaikuttaa, mutta tottakai esim. väkivaltaisille alkoholisteille syntyneellä lapsella on huonommat lähtökohdat elämään kuin tasapainoiseen ja kannustavaan perheeseen syntyneellä. Myös älykkyydellä, ulkonäöllä, luonteella ym. asioilla, joihin itse ei hirveästi voi vaikuttaa, on merkitystä elämässä menestymiseen. Itse koen olevani onnekas, koska minulla on ihana, välittävä perhe, olen keskivertoa älykkäämpi, ulkonäössäni ole mitään suurta "vikaa" enkä ole kokenut suurempia vaikeuksia elämässäni, joten hyvin on mennyt, mutta tiedostan etteivät kaikki ole yhtä onnekkaita.

Pätee se ainakin siihen että omilla valinnoillaan voi kasvattaa sitä rahallista omaisuutta, mutta sitten mitä tulee ihmissuhteisiin, niin kyllä se on ihan tuuristi kiinni millaisia ihmisiä kohtaa.

Kyllä tuo taita pitää paikkansa. Pitäsi vain olla rohkea ja lähteä muuttaamaan elämäänsä.

Minulta tuo rohkeus puuttuu :(

Olen, joskaan en ole mitenkään täydellisesti onnistunut. Omilla ansioilla olen kuitenkin opiskelu- ja työpaikat saanut ja perhekin on.

Siinä mielessä kyllä, että mitä epäonnistumisia/vastoinkäymisiä elämässäni on ollutkin, niin aina on ollut syytä vilkaista myös peiliin.

Puhtaat onnettomuudet ja perinnölliset sairaudet ovat niitä mihin itse pystyy hyvin vähän vaikuttamaan. Kaikkeen muuhun voi, jos vain on halua/yritystä.

Yksinhuoltajaäidiltäni olen saanut pari hyvää neuvoa elämään: "tee työsi hyvin, oli se sitten vaikka ojankaivuuta" ja "ole aktiivinen, kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan".

Täyttä totta. Osaa ihmisistä ei kiinnosta oman kohtalon ohjailu, jäävät passiivisina odottamaan mitä muut tekevät hänen elämällään. Kunnianhimo puuttuu. Ja tämä koskee erityisesti miestäni, vituttaa.

Koen että olen. Tulee toki elämässä ennalta-arvaamattomia asioita mutta itse niistä on eteenpäin mentävä. Taitaa olla raamatusta: kenellekään ei anneta suurempaa taakkaa kannettavaksi, kuin minkä hän jaksaa kantaa. Omilla valinnoilla eteenpäin..

Joo, sama juttu kuin edellisellä. On tullut epäonnistumisiakin, mutta olen kyllä ihan itse ollut aktiivinen jotta olen jotain saanut, ei tosiaan ole kotoa kukaan tullut hakemaan, harvoin sitä on mitään tullut kuin manulle illallinen. Mutta ihan puhdasta tuuria on sitten myös mukana.

Äitini on aina sanonut että kaikkea osaa tehdä kun vaan alkaa tekemään, sillä asenteella on tullut kaikenlaista tehtyä.

Toisaalta, se onni josta tuossa puhutaan, voi tarkoittaa myös sitä että kukaan muu ihminen ei ole sinun onnellisuudestasi vastuussa, se on omasta asenteesta kiinni, ja sinä itse voit siihen vaikuttaa oletko onnellinen vai et, oletko aina tyytymätön kaikkeen ja kaikkiin, vai tyydytkö siihen mitä hyvää olet saanut ja olet siitä onnellinen. Toki joku voi sinulle tehdä jotain niin pahaa, että sitä ei korjaa oma suhtautuminen asiaan positiivisesti, mutta ihmeesti ihmiset ovat selviytyneet kaikenlaisista pahoista jutuista esim. Hyysalo ja se naispoliisi jota se hullu ampui.

Vierailija kirjoitti:

Täyttä totta. Osaa ihmisistä ei kiinnosta oman kohtalon ohjailu, jäävät passiivisina odottamaan mitä muut tekevät hänen elämällään. Kunnianhimo puuttuu. Ja tämä koskee erityisesti miestäni, vituttaa.

Et sitten tutustunut häneen yhtään ennenkuin naimisiin menitte? Mitä siinä olet vittuuntumassa, lähde menemään, olet oman onnesi seppä!

Tottakai olen. Onnellisuus on asenne eli olen tyytyväinen siihen mitä minulla on joten jää energiaa tärkeisiin asioihin toisin kuin niillä joilla ei ole koskaan hyvin.

Skitsofrenia periytyi eli siinä mielessä en ole oman skitsouteni seppä.